Giffaa hei! -special: Where The Action Is

Siellä missä on toimintaa, siellä on myös aina valpas Nuorgamin väki. Göteborgin Azaleadalen-puistoon oli valikoitunut monipuolinen mutta linjaton esiintyjäkatras. Yksitoista bändiä yhden aurinkoisen tiistaipäivän ratoksi, kaikki oikeastaan vain siksi, että Coldplay oli saatu houkuteltua kaupunkiin ja pitihän sen tapauksen ympärille kehittää ihan oikea festivaalipäivä. Välillä piti ihmetellä, että missä se äksöni nyt olikaan, mutta ihan positiivinen vaikutelma tapahtumasta jäi.

Tässä siis Nuorgamin hulppea festivaaliraportti suoraan Göteborgista: kaikki Where The Action Is -tapahtuman keikat paljonpuhuviin gif-animaatioihin kiteytettynä!

”She’s got legs, she knows how to use them”, lauloi jo ZZ Top aikoinaan. Sahara Hotnightsin Maria Andersson on ottanut pappojen neuvosta vaarin ja käyttää sääriään luontevasti osana kitarasooloaan.

Royal Republicin yritys oli kovaa, välillä jopa epätoivoisen puoleen kaartuvaa, mutta ei yhtyeen musiikista voi innostua, ellei kuulu siihen taruhahmojen heimoon, joka altistaa korvansa päivät pääksytysten Radio Rockin musiikkitarjonnalle. Tai kun Ruotsissa ollaan, vastaavana äänisaastuttajana toimii tietenkin Radio Bandit. Tässä Royal Republicin pääjehu Adam Grahn näyttää ilveilyn mallia.

Markus Krunegård oli aikoinaan nuoren Tommi Liimatan oloinen nuori poika, joka oli Laakso-yhtyeensä keulilla pahasti eksyneen näköinen. Nyttemmin hän on aikuistunut ja hänestä on tullut lähes huomaamatta hurjan suosittu sooloartisti Ruotsissa. Nyt hän on lyönyt hynttyyt yhteen Shout Out Louds -vokalisti Adam Oleniuksen kanssa ja yhtyeensä tottelee nimeä Serenades. Kaikenlaista.

Ihana Jenny Lewis on ihastuttanut indierunkkaripojat sekä Rilo Kiley -yhtyeessä, soolourallaan sekä lukemattomilla vierailuillaan suurten indie-nimien levyillä. Nyt Jenny on mennyt tekemään jotakin kiellettyä, hän on nimittäin perustanut Jenny and Johnny -pariskuntayhtyeen sydänkäpysensä Jonathan Ricen kanssa. Vähänkö ällöö?

Paolo Nutini.

Ruotsalaisen hiphopin ”suurnimi”, Snookista ”tuttu” Daniel Adams-Ray on jostakin syystä kovassa huudossa länsinaapurissamme. Kai ne ruotsalaiset pitävät kaikesta valjusta.

Jepson soittaa kitaraa The Arkissa.

Don Huonoilla oli aktiivivuosiensa kalkkiviivoilla biisi Viimeinen kesä. Donkkari-kappaletta ei kuitenkaan kuultu coverina The Arkin keikalla, vaikka yhtye veivaakin parhaillaan viimeistä kesää. Yhtyeen uran viimeinen keikka (”Niin varmaan!” huutelee nimimerkki "Comeback-kiertuetta odotellessa") onkin osuvasti Gröna Lundin huvipuistossa syyskuun puolivälissä.

Bright Eyesin Conor Oberst kertoi lavalla kalajuttuja ja myönsi sen itsekin: ”Not a single sincere person on the stage now”, sanoi Conor ja hämmensi angstiset runotytöt.

Glasvegasin räiskyvän dekadentti lavashow.

Tämä animaatio kiteyttää Glasvegasin James Allanin karismavapaan esiintymisen. Dramaattiseksi kuvittelemaansa polviasentoon lankeaminen menettää tehonsa, kun sen toistaa arviolta 50 kertaa per keikka. Animaation edetessä taiteilija itsekin tajuaa temppujensa vähyyden ja selkeästi lannistuu lavalla kyykkiessään. Keulakuvan osa ei aina ole helppo.

Tässä The Killersin keulilta tuttu mormooni, Brandon Flowers, kuikuilee lavan sivustalla vaaninutta kiertuemanageriaan, jotta tämä kävisi ajamassa kaikki valokuvaajat pois lavan edestä ilman sen suurempaa syytä. Joten sori nyt vaan, Brandon, tämän parempaa giffaa ei nyt vaan saanut nyhjäistyä tyhjästä, kun alle minuutin kuvauspyrähdyksessä ei materiaalia ehdi haalimaan juuri lainkaan.

Coldplayn Chris Martin hyväntuulisena.

Järkyttävän suosittu Coldplay oli vetreässä kunnossa Göteborgin illassa. Vanha Chris Martinkin jo nuortuu ja nostaa kinttujaan reippahasti, kun suuri yleisömassa sekoaa totaalisesti hänen edessään. Olen kuvitellut Coldplayn aina jotenkin paljon nihkeämmäksi, joten yhtyeen riemullinen heittäytyminen tuli iloisena yllätyksenä.