Etelä-naapurin hedelmät – viisi Schilling-artistia, jotka pitäisi tuoda Suomeen

Millähän filterillä kuva on otettu? Niin tai näin, Sean Nicholas Savage voisi tuoda virnuilevan pärstänsä myös Suomeen.

Viron maaseudulla, tarkemmin ottaen maan 36. suurimmassa kaupungissa, Kilingi-Nõmmessä järjestetään tänä viikonloppuna Schilling-festivaali. Tapahtumaa ei juuri Suomessa tunneta, vaikka syytä olisi. Viehättävässä maalaismiljöössä päivän ja sitä seuraavan yön aikana esiintyy elektro-, indie- ja vaihtoehtorockyhtyeitä, joita katsomaan saapuvat niin sikäläiset hipsterit kuin traktorikyydillä paikalle tulleet isännät. Halkopinoa lavarakenteena käyttävän sympaattisen festivaalin ohjelmistosta voisi poimia useita nimiä myös Suomeen keikalle. Tässä niistä viisi.

#1 Sean Nicholas Savage

Montrealin klubikentän haltuunsa ottanut laulaja-lauluntekijä on vähitellen herättänyt huomiota myös Kanadan ulkopuolella ja kiertää kesän aikana Eurooppaa. Hauraan kainostelevalla, sanottaisiinko jopa puberteettisella äänellä varustettu Sean Nicholas Savage on varhaisissa biiseissään kikkaillut hapokkailla syntikkadisco-soundeilla ja vähän nuotin vierestä kulkeneilla laulusuorituksilla. Niiden rinnalle on kuitenkin sittemmin ilmestynyt kuin tyhjästä new wave -vivahteita tihkuvia kitarariffejä ja herkempiä folk-laulelmia.

Levy-yhtiön promokirjeessä Sean Nicholas Savage on rinnastettu muun muassa Jens Lekmaniin ja Ariel Pinkiin, mutta jotenkin touhussa on sekopäisempi tuntuma. Välillä Savagen musiikki on yksinkertaisen kaunista, tunnustuksellista folkia, toisinaan neonvärejä ja 1990-lukulaista VHS-estetiikkaa sykkivää steppailua. Miehen vimmaisesta sävellystahdista kertoo jotain se, että vuoden 2009 debyyttinsä jälkeen hän on julkaissut 6 albumia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 The Retuses

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Tuo rakas, mutta ah, niin ristiriitaisia tunteita herättävä naapurimaa, jonka presidentti metsästää karhuja paidattomana, ja jonka melankolisesta populaarimusiikista tiedämme yleensä vain menneisyyden iskelmänimiä ja puna-armeijan kuoron. The Retuses ammentaa tuon melankolian ja ristiriitojen takaa universaalia haikeutta suloiseen tulkintaansa. Yhtyeen soinnissa on jotain heleästi soivan, pienistä eleistä suureksi kasvavan indiepopin ystäville automaattisesti tuttua. Eikä bändi myöskään sitä kiellä, sillä se listaa suurimmaksi vaikutteiden lähteekseen muun muassa Beirutin.

Duona aloittaneen ja sittemmin seitsenhenkiseksi kasvaneen The Retusesin pitäisi olla kaiken järjen mukaan maailmalla tunnetumpi, vaikka toki venäjäksi laulaminen ei asiaa auta. Laulaja Misha Rodionovin ulkonäkö taas todennäköisesti auttaisi, ainakin verkkokeskustelujen perusteella.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Marten Kuningas

Viron Idols-ohjelman, Eesti otsib superstaarin finalisti, muun muassa kosmista syntetisaattorimusiikkia ja old school -hiphopia esittäneiden yhtyeiden lauluntekijä, ja Viron television musiikkivideo-ohjelman juontaja Marten Kuningas hämmentää.

Ehkä naapurimaamme musiikkielämä on säilyttänyt jonkinlaista lapsenmielisyyttä ja viattomuutta enemmän kuin omamme, sillä olisi vaikea kuvitella tätä Karkkiautomaatin, nuoren Kauko Röyhkän ja 1980-lukulaisen taidepopin sekoitukselta kuulostavaa artistia suomalaisen Idols-kilpailun finaaliin. Schillingissä Kuningas esittää kuulemma tulevan debyytti-sooloalbuminsa tuotantoa, jonka indievaikutteille luulisi olevan Suomessakin tilausta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Väljasõit Rohelisse

Krautrockista ja lo-fi-äänimaisemista kaiken irti repivä Väljasõit Rohelisse eli “Roadside picnic” on nimetty osuvasti. Sen musiikki on kuin yksi päättymätön autoretki: junnaavien soundien väliin mahtuu unenomaisia rentoutumisen hetkiä, jolloin kesäauringossa hionnein käsin kumotaan huurteisia ja syödään kuluneista muoviastioista musiikillisia herkkuja.

Viisihenkisen bändin esikois-EP:n julkaisi hieman yllättäen hiphoppiin ja electronicaan erikoistunut virolainen Onesense Music ja yhtyeen musiikkivideoiden hyvällä tavalla taidekoulumaisissa toteutuksissa on jotain, mikä tuo ainakin allekirjoittaneelle mieleen tamperelaisen Fonalin artistit. Mansen suuntaan siis vinkkiä, että tässä olisi hyvä artistikiinnitys.

#5 Argo Vals

Mies ja kitara, tuo aikojemme musiikillinen Daavid ja kivilinko -yhdistelmä. Kaikuisaa kitarointiaan efekteillä ja toistolla kuorruttava Argo Vals on kohonnut naapurimaamme artistikartalle hitaasti mutta varmasti. Lukuisille yhtyeille kappaleita kirjoittanut ja myös tv- ja elokuvasäveltäjänä työskennellyt Argo on varmaotteisista kitaramiehistä haaveilevien äitimuorien unelmavävy.

Miehen kitaratunnelmointi on siitä hämmentävää, että siinä yhdistyy sigurrósmainen kuulaus Chris Rea -henkiseen vingutteluun, mutta samalla se pysyy atlassoudmaisen luonnonläheisenä ja mutkattomana. Valsin musiikki on kuin tehty niihin kesäaamuihin, joina herää pikkupöhnässä laiturilta ja tarvitsee vähän rauhallisen elokuvallista nostetta elämäänsä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Schilling Festival, 7.7.2012, Kilingi-Nõmme, Viro. Liput 20/25€. schilling.ee