Ei koviksille! Jousia, jousia – ja vähän viiniä

Laitanko hieman Pekko Käppiä, kulta?

Laitanko hieman Pekko Käppiä, kulta?

Heti alkuun varoitus. Jos olet karski alfauros tai kovapintainen alfanaaras, luokan viilein gimma tai kulmakunnan kovin kundi, tai jos nyt et ylipäänsä tykkää herkistelystä ja sen sellaisesta hempeilystä ja nössöilystä, vaan kuuntelet työ- ja muilla matkoillasi pelkkää Carcassia, Sepulturaa tai Impaled Nazarenea, kannattaa lopettaa tämän artikkelin lukeminen tähän ensimmäiseen tarpeettoman pitkään virkkeeseen.

Faktat siis pöytään! Minä pidän musiikista. Minä pidän jousisoittimista. Kyllä, musiikki ylipäänsä on aiheuttanut elämäni aikana lukemattomia hienoja, tunnelmallisia ikimuistoisia ja herkkiä hetkiä. Monissa niistä osallisena on ollut nimenomaan sellainen musiikki, jossa pehmomiekkojaan kalistelevat bändin tai artistin soittama popmusiikki ja jousikvartetti tai isompi jousikokoonpano.

Lisää faktoja. Pidän kirjoittamisesta. Kun aloitin kirjoittamaan Nuorgamiin lähes vuosi sitten, yksi juttuideoistani koski jousi- ja vaskisoitinten käyttöä popmusiikissa. Olen siis pyöritellyt tätä artikkelia mielessäni noin vuoden ajan vaihtelevalla vakavuudella. Jossain vaiheessa heivasin suosiolla puhaltimet kokonaan pois jutusta, vaikka sellaisiakin lauluja on paljon, joissa on mukana sekä jouset että vasket ja niiden yhteispeli on mahdottoman hienosti toimivaa sorttia.

Esimerkiksi Arcade Firen Neon Bible -levyn (2007) paras kappale Ocean of Noise. Kahden pidättelevän säkeistön jälkeen laulu etenee huikeaan loppusoittoonsa, jossa jouset ja mariachi-henkiset puhaltimet toistavat mahtipontista, mahtavan haikeaa teemaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vielä yksi fakta. Kun intoilee musiikista, siitä intoilee vähän samalla tavalla kuin viiniharrastaja hyvästä viinistä. Tai no, hyvästä viinistä ei luultavasti ikinä mene iho kananlihalle eikä tule kyynel silmäkulmaan. Oli miten oli, jousilla maustettua popmusiikkia kannattaa ehdottomasti nauttia kaikessa rauhassa raskaan työpäivän jälkeen rentoutuen, avata viinipullo ja nauttia lasillinen, ehkä jopa kaksi, tai jos kuunteluaktiviteetti on sosiaalinen tapahtuma, esimerkiksi treffit, ei ole lainkaan väärin, jos illan aikana menee koko pullollinen.

Tässä kymmenen vahvaa jousibiisisuositusta. Kaikki eivät valitettavasti päässeet leikkiin mukaan, sillä esimerkiksi suositusten joukkoon ilman muuta kuuluvaa Sub-Urban Triben pelkän jousikvartetin soiton, tolkuttoman surumielisen melodian ja kertosäkeen yksinkertaisen kaksiäänisen stemmalaulun varaan rakennettua Goodbye (I Walk Away) -mahtavuutta ei löytynyt upotettavaksi tähän juttuun.

Mutta siitä korvauksena viinisuositus kunkin kuuntelusuosituksen kylkeen, olkaa hyvät. Kaikki jousisuositukset voi nauttia hyvällä omatunnolla yhden illan aikana, viinisuosituksia ei. Suositellaan nautittavaksi hyvässä seurassa, vaikkapa hyvien juustojen, suolakeksien ja viinirypäleiden kera.

#1 The Beatles – Eleanor Rigby

Jousisuositus: Pelkkien jousien varaan sovitetuista kappaleista ei voi puhua mainitsematta The Beatlesia ja Eleanor Rigbyä. Ei, vaikka elämänsä ehtoopuolta kulkevan Eleanorin raastavasta yksinäisyydestä kertova laulu on sellainen, jota ei kannata hilpeissä pikkujoulukinkereissä paljoa soitella.

Viinisuositus: Alhosta nousuun kuoharin kuplien avulla – Veuve Clicquot Brut. Erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän hedelmäinen, sitruksinen, kevyen mineraalinen, hennon paahteinen ranskalainen kuohuviini. Kallis kuin mikä. Melkein kuin The Beatlesin kappale.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Damien Rice – Amie

Jousisuositus: Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolella kaksi levyä julkaissut ja sen jälkeen lähes tyystin julkisuudesta kadonnut irlantilaislaulaja-lauluntekijä osui kaihoisan singer-songwriter-popin napakymppiin muutamalla ensilevynsä kappaleella, joista Amie on yksi. Se on niitä tapauksia, jotka kasvavat loppuaan kohti huimasti, yksinkertaisen mutta toimivan jousisovituksen siivittämänä, eikä kylmiltä väreiltä voi välttyä.

Viinisuositus: Olen kuullut Damien Ricea ensimmäisen kerran ikinä keskellä jäätävää sydäntalvea. Punaviini lämmittää. Ukulunga Shiraz 2011. Keskitanniininen, tumman marjainen, hennon mansikkainen, savuinen eteläafrikkalainen reilun kaupan punaviini. Hyvä hinta-laatu-suhde. Melkein kuin Damien Ricen kappale.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Jason Falkner – She Goes to Bed

Jousisuositus: Jellyfishissä 1990-luvun alussa vaikuttanut, mutta yhtyeen ensilevyn jälkeen soolouralle lähtenyt Jason Falkner on tehnyt paljon mainioita popkappaleita. She Goes to Bed on yksi miehen parhaita tekeleitä ja kappaleella soittava yhdeksänhenkinen jousikokoonpano nostaa laulun yhtä pykälää korkeammalle tasolle.

Viinisuositus: Koska Falkner lipsahtaa välillä musiikissaan amerikkalaisen makeuden puolelle, Graham’s Natura Reserve Port on hyvä valinta. Tummanpunainen, makea, tumman marjainen, rusinainen ja kevyen mausteinen luomuportviini Portugalista. Melkein kuin Jason Falknerin kappale.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Kent – Oprofessionell

Jousisuositus: Kentin Isola-levyllä (1997) soittaa bändin itsensä lisäksi jousikvartetti nimeltä Helioskvartetten. Jousisovitukset ovat maltillisia, mutta kun ne tulevat mukaan Oprofessionellin toisen säkeistön lopulla, muutenkin hieno kappale alkaa tehdä lentoonlähtövalmisteluja noustakseen kunnolla siivilleen hieman jännittyneen c-osan jälkeen uljaasti avautuvassa välisoitossa. Helioskvartettenin jouset maustavat hienosti myös OWC– ja Elvis-kappaleita.

Viinisuositus: Kent I Edizione Rosso 2011. Ruotsalaisbändin oma viini lanseerattiin yhtyeen Jag är inte rädd för mörkret -levyn julkaisun yhteydessä. Melkein kuin Kentin kappale. Suomesta viiniä ei saa, joten jos käyt pikkujouluristeilyllä länsinaapurissamme, nappaa ihmeessä pullo mukaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 Depeche Mode – One Caress

Jousisuositus: Puntaroin pitkään, että poimiako Depeche Modelta mukaan Martin L. Goren laulamista balladeista täysin jousien varaan sovitettu One Caress vai Ultra-levyn ikihieno Home. Päädyin ensin mainittuun. Wil Malone -nimisen hepun jousisovitus on hieno ja dramaattinen.

Viinisuositus: Casillero del Diablo Pinot Noir 2012. Marjaisa, raikas, keskitäyteläinen ja -tanniininen, kirsikkainen, kevyen vadelmainen ja hennon tamminen chileläinen punaviini. Melkein kuin Depeche Moden kappale. Hieman pirullisuutta Goren haureuden maailmassa liikkuvan sanoituksen kyytipojaksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Manic Street Preachers – The Girl Who Wanted to be God

Jousisuositus: Ettei suosituslista täyttyisi pelkistä balladeista, otetaan mukaan vuonna 1996 Everything Must Gon ensikuuntelulla eniten hätkähdyttänyt kappale. Eniten biisissä hätkähdytti luultavasti James Dean Bradfieldin laulama kertosäe, jossa hän toteaa olevansa tyttö, joka halusi olla jumala. Vähintään yhtä paljon vaikutti toki kappaleen vastustamattomasti kulkeva diskokomppi – ja ne jouset.

Viinisuositus: Café de Paris Blanc de Blancs Brut. Erittäin kuiva, keskihapokas, sitruksinen, kevyen päärynäinen sekä hennon omenainen ranskalainen kuohuviini. Melkein kuin Manic Street Preachersin kappale. Diskopallo pyörimään ja kuplajuomaa lasiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 The Verve – Sonnet

Jousisuositus: Bitter Sweet Symphony olisi helppo valinta, mutta Sonnet on iskenyt The Verven materiaalista aina eniten. Kappaleen letkeä, hieman pohdiskeleva rullaavuus ja Richard Ashcroftin puoliflegmaattinen tulkinta täydentävät toisiaan mainiosti. Biisin videolla yhtä pääosaa näyttelee suomalaista designia oleva pallotuoli.

Viinisuositus: Hedgerow Organic White Wine 2012. Tämä on hyvä. Puolimakea, keskihapokas, kypsän sitruksinen, hennon ananaksinen ja kevyen yrttinen saksalainen luomuvalkoviini. Sopii nautittavaksi ajan kanssa. Melkein kuin The Verven kappale.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 Sigur Rós – Starálfur

Jousisuositus: Starálfur on kappale, jota kuunnellessa syntyy joka ikinen kerta mielikuva ilotulituksista ja tähdenlennoista yötaivaalla. Tässä kappaleessa on jousisovitus melko lailla täydellisesti kohdallaan. Sigur Rósilla on toki muitakin suositeltavia jousikappaleita, mutta Starálfur on piirun verran muiden yläpuolella.

Viinisuositus: Ilotulitteiden ja jousien kanssa sopii nauttia rentouttava lasillinen kuohuviiniä. Thandi Sparkling Wine Shiraz Rosé Sec 2012. Kuiva, keskihapokas, mansikkainen, herukkainen, hennon persikkainen reilun kaupan roseekuohuviini. Melkein kuin Sigur Rósin kappale.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 Feist – The Circle Married the Line

Jousisuositus: Feistin Metals-levyltä (2011) löytyvä, teatraalisesti loppua kohti kasvava kappale. The Circle Married the Line esittelee Feistin parhaimmilllaan: löytyy niin herkkyyttä kuin voimakasta tunnelmointiakin. Ja melodia, se toimii.

Viinisuositus: Green Leaf Riesling 2012. Vivahteikas, ryhdikäs, kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, yrttinen, mineraalinen riesling. Melkein kuin Feistin kappale.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#10 Local Natives – Who Knows Who Cares

Jousisuositus: Kalifornialaisyhtyeen ensimmäinen levy oli perinteinen debyyttilevy, johon oli selkeästi kasattu bändin parhaat biisit siihen asti. Levyltä löytyi erittäin hyviä kappaleita, kuten Who Knows Who Cares, joka saa joka kerta hymyilemään hyväntuulisuudessaan.

Viinisuositus: Marimar Estate Don Miguel Vineyard Chardonnay Dobles Lías 2007. Kuiva, keskihapokas, kypsän keltaluumuinen, sitruksinen, mausteinen, runsaan tamminen, lämmin, runsas, pitkä ja kallis. Melkein kuin Local Nativesin kappale

* * *

Aloittaessani kirjoittamaan tätä artikkelia, asetin itselleni yhden tavoitteen: lopetan viimeisen Nuorgam-artikkelini duurisointuun. Onnistuin siinä. Kiitos.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!