Kohti Ruisrockia!

Editors & Band of Horses – 2000-luvun indierock valtavirran kuohuissa

Editors, ryppyotsaisen indierockin airut, esiintyy perjantaina Ruisrockissa.

Editors, ryppyotsaisen indierockin airut, esiintyy perjantaina Ruisrockissa.

Viime vuosikymmenen puoliväli oli hedelmällistä aikaa indierockille. Vuosina 2004–2006 esiin murtautui joukko yhtyeitä, joista muodostui 2000-lukulaisen indierockin eturintama. Noina vuosina nämä yhtyeet julkaisivat albumeja, jotka vaikuttivat keskeisesti paitsi hahmottoman genren kehitykseen tulevina vuosina, myös sen aseman vahvistumiseen.

2000-luvulla indierockista tuli myös tietynlainen standardi, joka tahrasi lähes kaiken ympärillään olevan niin, että lopulta käsitteen siististä purkamisesta on tullut lähes mahdotonta. Viimeistään 2000-luvulla indierockin määritelmästä suodattuivat pois myös tuotantovälineiden, marginaalin ja vaihtoehtoisuuden kautta syntyvät merkitykset. Indierock imaistiin osaksi populaarikulttuuria ja populaarikulttuuriteollisuutta. Kulttuuri- ja markkina-arvoltaan huimaa vauhtia kasvava genre hyötyi muun muassa saamastaan ajasta tv-sarjojen, elokuvien, mainosten ja pelien taustaraidoilla, vaikkei ollutkaan vaihtoikaupassa ainoa voittaja. Yleisölle selvin merkki tästä kaikesta oli kuitenkin se, että indierock alkoi kuulua ja näkyä aiempaa voimakkaammin.

Ruissalossa esiintyy perjantaina myös takametsien indierocksuuruus Band of Horses.

Ruissalossa esiintyy perjantaina myös takametsien indierocksuuruus Band of Horses.

Tähän mainittuun eturintamaan on laskettava myös perjantaina Ruisrockissa esiintyvät yhdysvaltalainen Band of Horses ja brittiläinen Editors, sillä yhtyeiden debyyttialbumit ilmestyivät kyseisenä ajanjaksona ja peräkkäisinä vuosina enteillen kummankin kokoonpanon nousemista aikansa indierock-eliittiin. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen näistä yhtyeistä vankisti asemiaan valtavirran kuohuissa ja osa vajosi uusien aaltojen työntäminä pinnan alle kadotettuaan ajankohtaisuutensa popmusiikin trendien nopeatempoisessa vaihtelussa.

Siispä myös Band of Horses ja Editors ovat kummatkin neljällä albumillaan joutuneet reagoimaan virtaussuunnan muutoksiin tahoillaan.

Editors – Back Room (2005)

Tummanpuhuvalla debyyttialbumillaan brittiläinen Editors oli helppo nähdä yhtenä vuosikymmenen monista post-punk -johdannaisista, joihin se on luettu hienoisesta muuntautumisestaan huolimatta myös Back Roomia seuranneiden albumien myötä. Musiikkinsa ohella erityisesti vokalisti Tom Smithin matala baritoni herätti vertailuja aikalaisista erityisesti Interpoliin, jonka brittiläisenä vastineena Editorsia on usein mielikuvituksettomasti pidetty. Se oli kuitenkin soundi, joka osui oikeaan hetkeen. Parhaimmillaan brittilistan kakkoseksi yltäneen ja Mercury-ehdokkaana olleen albumin tuotti Jim Abbiss, joka on myöhemmin tuottanut muun muassa Arctic Monkeysin debyytin sekä kappaleita Adelen albumeille 19 ja 21.

http://www.youtube.com/watch?v=OjAC-WLZD_4

Vuonna 2005 ilmestyivät myös mm. Death Cab For Cutie – Plans, Franz Ferdinand – You Could have It So Much Better, Bloc Party – Silent Alarm, My Morning Jacket – Z, Wolf Parade – Apologies to the Queen Mary.

Band of Horses – Everything All the Time (2006)

Amerikkalaisen indien valtavirtaistamisessa 1980- ja 1990-luvuilla kunnostautunut Sub Pop alkoi jälleen 2000-luvulla profiloitua uusien vaihtoehtonimien esiinnostajana. The Shinsin ja Wolf Paraden kaltaisten yhtyeiden myötä pohjoisamerikkalainen indierock löysi itsestään kerroksia, joissa amerikkalaisen rockin perinteet kohtasivat uusia ja kokeilevampia sävyjä. 2000-luvun Seattle-soundia edusti Benjamin Bridwellin johtama Band of Horses, jonka tyyli oli yhtä aikaa moderni ja perinteisen amerikkalainen. Albumin ykkössingle Funeralista muodostui yhtyeelle elintärkeä marginaalihitti, joka levitti sanaa yhtyeestä muun muassa tv-sarjojen taustoilla. Samalla siitä tuli kappale, joka on monille yhä yhtä kuin Band of Horses.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuonna 2006 ilmestyivät myös mm. Arctic Monkeys – Whatever People Say I Am That Is What I Am Not, The Decemberists – The Crane Wife, The Killers – Sam’s town, TV on the Radio – Return to Cookie Mountain, Yo La Tengo – I’m Not Afraid of You and I Will Beat Your Ass.

Editors – An End Has a Start (2007)

An End has a Startin kohdalla Editors oli samassa tilanteessa kuin monet muut kollegansa: edellinen albumi oli herättänyt kasvavaa kiinnostusta ja kiertueet muiden indierock-yhtyeiden kanssa vahvistivat genren kansainvälistä läpimurtoa. Kakkosalbumillaan Editors ottikin tietoisen askeleen kohti suurempaa myös musiikissaan. Platinamyyntiin yltäneen albumin suurin hitti Smokers Outside the Hospital Doors edusti stadionmittasuhteissaan jo jotain täysin erilaista kuin debyytin kulmikkaat ja post-punkin jälkilöylyjä hehkuvat raidat, mutta enimmäkseen peruselementit säilyivät samoina.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Band of Horses – Cease To Begin (2007)

Vuonna 2007 suuri yleisö alkoi olla kypsä myös Band of Horsesille. Debyyttialbumin jälkeen kokoonpanomuutoksia läpikäyneen yhtyeen kakkosalbumi Cease to Begin ylsi parhaimmillaan Billboardin sijalle 35. Toiseksi singleksi valittu No One’s Gonna Love You edusti selkeintä jatkumoa debyyttialbumin ja uuden albumin välillä, ja se seurasi The Funeralia myös suuria yleisöjä tavoittavana hittinä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuonna 2007 ilmestyivät myös mm. Arcade Fire – Neon Bible, MGMT – Oracular Spectacular, The National – Boxer, The Shins – Wincing the Night Away, Spoon – Ga Ga Ga Ga Ga.

Editors – In This Light and on This Evening (2009)

Liekö Editors kuunnellut aikalaiskriitikoiden epäileviä sanoja tummanpuhuvan kitaraindien kaavoihin kangistumisesta vai kaipasivatko herrat itsekin taiteellista uusiutumista, mutta kolmosalbumillaan yhtye yllätti varmasti monet edellisen albumin myötä mukaan hypänneet kuulijat. Toistaalta Floodin (Depeche Mode, New Order) tuottama elektoronisempi In This Light on This Evening oli ikään kuin linjassa jatkuvasti yhä monipuolisemmaksi ja ristiriitaisemmaksi kehkeytyvän indierock-kentän kanssa. Samalla se laajensi kertaheitolla näkemyksiä siitä, millainen yhtye Editors oikein on.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuonna 2009 ilmestyivät myös mm. Girls – Album, Grizzly Bear – Veckatimest, The Pains of Being Pure at heart – s/t, Wild Beasts – Two Dancers, The Xx – s/t.

Band of Horses – Infinite Arms (2010)

Cease to Beginin suosiota seuranneiden kiertueiden myötä Band of Horsesin seuraavaa albumia saatiin odottaa edeltäjäänsä pidempään. Kolmosalbumi Infinite Arms oli Band of Horsesin ensimmäinen monikansallisella levy-yhtiöllä. Albumin Band of Horses siirtyi lähemmäs kantrirockvaikutteita – Bridwellin ulkoista, hampuusimaista olemusta myöten. Hengenheimolaiset löytyivät nyt entistä selvemmin Iron & Wine ja Fleet Foxesin kaltaisista nimistä. Yhtye jatkoi Grammy-ehdokkuuden saaneella Infinite Armsilla vielä yhteistyötä aiemmat albumit tuottaneen Phil Ekin kanssa, mutta musiikillinen suunta enteili tulevia muutoksia myös tuotantopuolella.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuonna 2010 ilmestyivät myös mm. Ariel Pink’s Haunted Graffiti – Before Today, The Black Keys – Brothers, Twin Shadow – Forget, Vampire Weekend – Contra.

Band of Horses – Mirage Rock (2012)

Neljännellä albumillaan Band of Horses osoitti, kuinka selkeä muutos yhtyeen musiikin painotuksissa on kuudessa vuodessa tapahtunut. Yhtyeen kahden ensimmäisen albumin kohdalla usein mainittu ”takametsien indierock” muuttui Glyn Johnsin (The Rolling Stones, The Who) tuottamalla Mirage Rockilla entistä enemmän ”amerikkalaiseksi” keskitien rockiksi, jossa ainoastaan Bridwellin kirkkaana säilynyt ääni muistuttaa debyytin tuoreudesta. Myös kiertuekumppanit löytyivät yhä enemmän tältä suunnalta, kuten vaikkapa syksyn 2012 (sitemmin tosin peruuntunut) kiertue Willie Neslonin kanssa osoittaa. Toisaalta, Band of Horses on ollut neljällä albumillaan mukana ujuttamassa kantria ja folkia takaisin pohjoisamerikkalaiseen indierockiin sekä kansainvälisen yleisön musiikkimakuun, joten yhtyeen kehitys lienee tässä mielessä looginen. Samalla se on selkeä esimerkki 2000-luvun pohjoisamerikkalaisen indierockin suuntauksista, jossa monet perinteistä ammentavat tekijät ovat mielellään nähneet itsensä kulkemassa The Byrdsin, Gram Parsonsin ja Neil Youngin viitoittamaa tietä, muuttuen hitaasti yhdeksi lenkiksi arvokkaassa ketjussa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuonna 2012 ilmestyivät myös mm. Cloud Nothings – Attack on Memory, Japandroids – Celebration Rock, Swans – The Seer, Two Door Cinema Club – Beacon, Wild Nothing – Nocturne.

Editors – The Weight of Your Love (2013)

Neljän vuoden levytystauko saattaa olla kohtalokas yhtyeelle, joka elää ajankohtaisuudestaan. Toisaalta, Editorsin edellisen albumin sekoitettua pakkaa, oli vaikea sanoa ennakkoon, millainen yhtyeen neljäs albumi tulisi olemaan. Ainakin sen syntyminen edellytti kokoonpanomuutoksia: yhtyeen kitaristi Chris Urbanowitz jättäytyi pois, syynä ”erimielisyydet yhtyeen musiikin tulevasta linjasta”, ja tilalle tuli peräti kaksi uutta jäsentä. Tätä ja edellisen albumin irtiottoa silmällä pitäen Editorsilla oli mahdollisuus avata kokonaan uusi luku tarinassaan neljännen albuminsa myötä. Jacquire Kingin (Tom Waits, Kings of Leon) tuottama The Weight of Your Love edustaa tietyssä mielessä jonkinlaista yhdistelmää kahdesta edeltäjästään: se on yhtyeelle tyypillisesti vakava ja paikoitellen eeppisiin mittasuhteisiin kasvava albumi, mutta silti se jatkaa myös kolmosalbumin soundikokeiluja muistuttaen entistä enemmän vaikkapa Echo & The Bunnymenin ja varhaisemman U2:n touhuista. Ainakin se osoittaa, että Editors on pyrkinyt perustelemaan myös itselleen olemassaoloaan uudella vuosikymmenellä, vaikka sitten kurottamalla vuosikymmenten taakse.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuonna 2013 ovat ilmestyneet myös mm. Caveman – Caveman, Deerhunter – Monomania, The Men – New Moon, Unknown Mortal Orchestra – II.

Editors ja Band of Horses Ruisrockissa perjantaina 5.7.