Diskografiat

Don Huonot – taidekoulurokkareista koko kansan suosikeiksi 14 vuodessa

giffaa072donhuonotruis1gif-660x700-non

Tulevana syksynä on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Don Huonot laittoi pillit pussiin. Kyllä, yhtye teki comeback-buumissa kolmen keikan mittaisen paluukiertueen Juhani Merimaan hallinnoimilla estradeilla (Tavastia, Ruisrock, Ankkarock) kesällä 2010, mutta nuo keikat olivat silkkaa nostalgisointia eikä uutta materiaalia ollut odotettavissa.

Eikä sille olisi ollut välttämättä tilaustakaan. Don Huonot on vahvasti 1990-luvulle ja vuosituhannen vaihteeseen sidoksissa oleva ilmiö.

Mitä yhtyeen jäsenille on tapahtunut hajoamisen jälkeen, lyhyttä comeback-pyrähdystä lukuun ottamatta? Laulaja Kalle Ahola jatkaa jo Don Huonojen olemassaolon aikana käynnistynyttä soolouraansa vaihtelevalla menestyksellä ja julkaisee uuden studioalbuminsa toukokuun lopussa. Kitaristi Kie von Hertzen menestyy ulkomaita myöten osana Von Hertzen Brothers -veljeskolmikkoa. Basisti Jukka Puurula työskentelee musiikkiteknologian lehtorina Metropoliassa. Alkuperäinen rumpali Jussi Chydenius niittää kunniaa Rajaton-lauluyhtyeen jäsenenä.

Vuonna 1989 perustetulta Don Huonoilta on julkaistu melkein yhtä monta kokoelmalevyä (viisi) kuin mitä bändi purkitti studioalbumeita olemassaolonsa aikana (seitsemän). Yhtyeen luovuuden suurin kultakausi osui 1990-luvun puolivälin molemmille puolille. Solisti Aholan sanoitukset muuttuivat selkeämmiksi eivätkä enää olleet täynnä vaikeaselkoisia kielikuvia.

Musiikillinen spektri pysyi edelleen laajana, vaihdellen akustisesta tunnelmoinnista rankkoihin särökitaravalleihin ja progemaisiin riffittelyihin. Yhtyeen suosio oli samaan aikaan vedenjakajalla – 1990-luvun puolivälissä bändi oli vakiinnuttanut asemansa suomirockin nousukkaana, mutta keikat vetivät eniten väkeä yliopistokaupungeissa. Levymyynti oli maltillista.

Potti räjähti vuonna 1997. Levytyssopimus Pyramidin kanssa oli päättynyt ja Don Huonojen viidennen albumin julkaisi silloisen BMG:n silloinen alamerkki Terrier. Hyvää yötä ja huomenta -levyä on myyty noin 75 000 kappaletta. Yhtye päätyi esiintymään festivaalien päälavoille ja sama jatkui sekä Tähti-albumin että bändin viimeiseksi jääneen Don Huonot -levyn kiertueilla. Keikoilla kävi väkeä ja levyiltä irrotetut singlet nousivat hiteiksi radioaalloilla.

Jos bändin tuotanto on jäänyt tähän asti vieraaksi, mistä levystä Don Huonoihin tutustuminen kannattaa aloittaa? Kuluvana vuonna täysi-ikäisyyden saavuttavan ihmisen syntymävuonna julkaistusta pitkäsoitosta. Mihin jatkaa siitä? Lue alla oleva teksti niin olet viisaampi. Koska yhtyeen entisen kitaristin nykyisen bändin musiikki raikui keväällä erään valtakunnallisen tv-kanavan jääkiekkomainosten taustalla, jaoteltakoon levyt jääkiekkotermein.

SM-liiga

Kaksoisolento (1995)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Don Huonojen tuotannon a ja o. Kulmakivi. Albumi, jolla ei ole heikkoa kappaletta. Aurinko ja kuu -avausraidan samanaikaisesti painostava ja kiehtova kuiskailu ja levyn päättävä uljaan progefolkmainen Kunnes kuluu viisi vuotta sekä näiden väliin sijoitetut kahdeksan kappaletta ovat suuri syy siihen, miksi juuri tämä levy sai innostumaan suomenkielisestä rockista 1990-luvun puolivälissä. Kannoin viikkorahoistani 109 markkaa Kaivopihan F-Musiikkiin ja lunastin levyn omakseni.

Don Huonojen ensimmäinen semi-iso hitti Seireeni herätti mielenkiinnon chilipeppersmäisellä draivillaan, mutta sellaiset biisit kuin Kirsi Kunnaksen Ville ja Valle -runoa kertosäkeessään lainaava ja soitannollisesti hyvin jyräävä Mustat linnut, sanoitukseltaan kryptinen Kupla sekä kielikuvilla leikittelevä Mustaa ja valkoista saivat koukkuunsa. Levyn nimibiisin kujeileva tunnelma on auennut vasta viime vuosina. Aarteenetsintää-ylinopeuskaahaus potkii edelleen tymäkästi.

Levyn hienoimmat hetket ovat akustiset Kärpänen II ja Sininen yö. Niitä edeltävä Kärpänen I on sekin hyvä, mutta ei nouse kaksikon tasolle. Kärpänen II esitteli Kalle Aholan sanoittajana siihen asti pelkistetyimmillään. Laulun kertoja on kärpänen, joka tarkkailee katonrajasta laulun päähenkilöä. Tämä henkilö järjestää kavereilleen juhlat, juo liikaa, heittää vieraat ulos ja sammuu. Krapula-aamuna tunnelma on toinen. Vuonna 1995 ei lähetellä sähköposteja eikä Facebook-viestejä, vaan perinteisiä postikortteja. Laulun kertoja kohtaa loppunsa broadsheet-Hesarin välityksellä.

”Keität kahvia ja koetat koota ajatuksia
Jääkaapin oveen teippaat lihavan hirviön kuvan
Meet ulos ja kun tuut takas kirjoitat kasan postikortteja
Pahoittelet tapahtunutta
Lähettäisit mieluummin pommeja
Ja sen kärpäsen joka sua piiritti
Sen aamun Hesarilla kahvikupin viereen nitistit”

Jos Don Huonojen tuotannosta pitää mainita se kaikista tärkein kappale, se on Kaksoisolennon yhdeksäs laulu, Mika Waltarin runoon sävelletty Sininen yö. Pelkistetty akustinen äänimaailma, raukeasti rullaava soitto, Aholan tulkinta, koko bändin taustalaulut – sekä tietenkin Waltarin upea teksti.

”Himmeän sinisessä yössä
Sateen solistessa kadun asfalttiin
Havahdun niin polttavaan ikävään
Että tahtoisin, tahtoisin olla kuollut
Kuin kaikki minussa huutaa
Miten olisi voinut olla
Ja ohitseni liukuvat tyhjinä elämän ruhtinasyöt
Juna vapisee jalkojen alla
Aina siellä, missä en ole
Liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa”

Verta, pornoa ja propagandaa (1994)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Tämän levyn ei pitäisi olla Don Huonojen kahden parhaan pitkäsoiton joukossa. Se on ylipitkä albumi, joka sisältää muun muassa laulut nimeltä HIV, Metsänelävien puolustusliitto, Maanantaiaamun moottorisahamies, Hannu ja Kerttu ja Lentävä matto. Pituudestaan huolimatta Verta, pornoa ja propagandaa oli Kaksoisolennon jälkeen seuraava syy Don Huonojen tekemään isoon vaikutukseen 1990-luvun puolivälin hujakoilla.

Levyn avaava Kauas pois on delay-kitaroineen ja peukkubassoineen kuin Red Hot Chili Peppersin ja U2:n suomalainen äpärälapsibiisi. Kakkosbiisi Hannu ja Kerttu on sanoitukseltaan vinksahtanut satu ja musiikiltaan Don Huonoja parhaimmillaan – vähän nyrjähtänyt, kertosäkeeltään kulkeva ja tarttuva sekä melodisesti loistava. HIV kertoo siitä itsestään. Metsänelävien puolustusliitossa eläinkunnan edustajat nousevat barrikadeille.

Kuten edellisestä voi päätellä, Kalle Aholan sanoitukset liikkuvat hyvin mielikuvituksekkaissa ulottuvuuksissa. Lyriikoissa muun muassa lennetään pakoon hulluuden rajamailta, hiivitään sakset kädessä isosedän huoneeseen, leikataan nukkuvalta hirviöltä hirveys pois ja todetaan, että jos hyppää pilvenpiirtäjän katolta, putoaa kauemmin kuin jos kompastuisi matkallaan huipulle eikä edes kuolisi saamiinsa vammoihin.

Ja lauletaan laulu Suomi-leijonalle.

”Mediavoimat markkinoivat, median orjat jumaloivat
Tietotoimisto tulostaa, Suomen leijona ulostaa
Verta, pornoa ja propagandaa”

Parasta tässä levyssä on Don Huonojen suuri, suuri valttikortti: koko bändin voimin toteutetut stemmalaulut. Levyn suurin hitti oli Costi Snellmanin vierailun siivittämä Kissaihmiset, joka päätyi myös laulusolisti Aholan tähdittämään Kissan kuolema -elokuvaan. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin kappale nimeltä Leijailtiin. Sen kaihoisa tunnelma yhdistettynä voimakkaaseen kertosäkeeseen sekä säkeistön rytmikikkailuun iski lujaa 19 vuotta sitten.

”Kaikki nuo päivät kun yhdessä oltiin, me leijailtiin
Utuisin silmin ja sumuisin sydämin, hidastetuin liikkein
Tuulessa leijailtiin”

Mestis

Tähti (1999)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Don Huonojen suursuosioaikakauden toinen levy oli aikakauden paras. Tähti sisälsi kymmenen kappaletta, jotka pystyi selkeästi jaottelemaan päässään vinyylilevymäisesti tai c-kasettimaisesti a- ja b-puoliin. A-puolelta löytyi hitit (Kannibaali, Tule sellaisena kuin olet, Tuulee), b-puolelta taas taiteellisesti kunnianhimoisemmat kappaleet. Nuo ”b-puolen” kappaleet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta oikein hyvää Don Huonot -materiaalia.

”Mustaan uneen, mustaan uneen
Taas musta sydän saa kantajaansa kuljettaa
Mustaan uneen, mustaan uneen
Tahdot vain unohtaa, ajatukset puhdistaa”

Albumin päättävä yhdeksänminuuttinen Mustaan uneen on yksi näistä kappaleista. Laulu toimi vuonna 1999 sisäänheittona levylle, jonka hitteihin lukeutui myös tämä mustasukkaisuuden tematiikkaa hienosti pyörittelevä Suojelusenkeli. Bändin kitaristin Kie von Hertzenin ohjaama video on myös hieno.

Don Huonot (2002)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Yhtyeen viimeiseksi jäänyt pitkäsoitto on epätasainen, mutta siltä löytyy upeita hetkiä. Ennen levyn nauhoituksia alkuperäinen rumpali Jussi Chydenius lähti bändistä ja tilalle astui Ultra Brasta tuttu Antti Lehtinen.

Levyn kaksi ensimmäistä kappaletta, katharttinen ja lähes maaninen Sydänpuu ja vimmattuna rullaava Keltainen satama nostivat odotukset loppulevyä kohtaan korkealle, mutta loppulevy ei pystynyt täysin vastaamaan odotuksiin.

Odottavaa tunnelmaa huokuva Näkymättömään kaupunkiin, miehensä murhaamaksi joutuneen naisen vinkkelistä tarinaa kertova Pyhimys, raskaasti svengaava Käärmeet ja levyn jopa bristolmaisiin, bassovoittoisiin tunnelmiin päättävä Jos huomenna kaikki on toisin ovat albumin parhaita hetkiä kahden ensimmäisen kappaleen lisäksi.

Suomi-sarja

Silmänkääntötemppu (1991)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Don Huonojen debyyttialbumi on sympaattinen, outo ja innostava. Taidelukiolaiset pääsivät studioon ja tämä levy on tulos. Pieniä sieviä sieniä ja Manimania ovat kestäneet parhaiten aikaa levyn kappaleista.

Kameleontti (1992)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kun ensimmäisen kerran näin Don Huonot lavalla Lepakossa vuonna 1996, Hyrrä kolahti ja lujaa. Silloin valkeni, että tämän bändin koko tuotanto on hankittava ja pian. Tuona syksyisenä iltana Kie von Hertzen menetti hermonsa kitaralaitteistonsa reistailuun, heitti kitaransa päin vahvistinpinoaan ja potkaisi sen kumoon niin, että savu nousi laitteista. Kie poistui lavalta ja jätti muun bändin esittämään a cappella- ja akustisia versioita biiseistä (kitaristi palasi lopulta lavalle toisen kitaran kera ja Don Huonot esitti ilmeisesti tapahtuneesta virtaa saaneena parhaan keikan, minkä bändiltä ikinä näin). Yksi näistä kappaleista oli nimeltään Ruma rämä romu römö-römö.

”Luuviulut jätepeikot möhömahoiksi itsensä syövät
Kun sotasaaliit, takapihojen roskikset, jaetaan
Syöminkien jälkeen kokoontuu satupiiri
Siellä luuranko kertoo scifijuttujaan”

Tuon kappaleen ja Hyrrän lisäksi levyn avaava Marionettikadulla ja Kaunis painajainen ovat Kameleontin parhaita hetkiä.

Hyvää yötä ja huomenta (1997)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Hittilevy ja avain menestykseen. Kalle Aholan Kaksoisolento-levyn aikoja suorapuheisemmat ja selkeämmät sanoitukset, hitikkäät kertosäkeet ja oikea ajankohta. Don Huonojen levytyssopimus Pyramidin kanssa oli päättynyt edellisen vuoden Nämä päivät, nämä yöt -kokoelmalevyyn ja yhtye nauhoitti uutta albumiaan aluksi ilman levy-yhtiön suojaa. Lopulta silloisen BMG Finlandin silloinen alamerkki Terrier otti bändin hoiviinsa. Se kannatti. Hyvää yötä ja huomenta -levyä on myyty noin 75 000 kappaletta.

Albumin kappalemateriaali ei tuntunut julkaisuaikoinaan eikä tunnu tänä päivänäkään muiden levyjen veroiselta. Avausbiisi Ruoski minua!, vuoden 2010 comeback-keikoilla komeasti potkinut Vedä käteen sekä levyn päättävä Päivä nousee taas ovat ne hetket, jotka kestävät aktiivista kuuntelua vielä tänä päivänäkin.

Höntsyt

Don Huonot & Sub-Urban Tribe – Sirkuksessa (1996)

Kahden helsinkiläisyhtyeen yhteistyö kattoi kimppasinglen, jolta löytyi yksi yhteiskappale (Sirkuksessa) sekä molemmilta versiot toistensa kappaleista: Sub-Urban Triben veto oli nimeltään Alley Cats (Kissaihmiset) ja Don Huonojen Öinen salaisuus (One of My Little Memories). Erittäin toimivasta Sirkuksessa-yhteisbiisistä tehtiin mustavalkoinen video, jota ei valitettavasti löydy YouTuben ihmemaasta.

Don Huonot & Apulanta – Torremolinos 2000 (1999)

Kaksi Suomen suosituimpiin lukeutunutta yhtyettä levytti yhteis-EP:n ja teki yhteiskiertueen vuosituhannen viimeisenä syksynä. Pääkallokiitäjä ja Vapaata pudotusta saivat paljon radiosoittoa ja keikat olivat loppuunmyytyjä.

Paha kesä -EP (2003)

Don Huonojen viimeinen uutta kappalemateriaalia sisältänyt julkaisu. Viimeinen kesä nousi hitiksi, mutta EP:n parhaat hetket olivat 1970-luvun lapset ja Viisaat jatkais talviuniaan.

Maajoukkuekomennukset

Don Huonoilta on julkaistu viisi kokoelmalevyä: Nämä päivät, nämä yöt (1996), Kultaiset apinat (2000), Olimme kuin veljet (2003), D on huono T (2008) sekä Luurangot laatikossa -boksi (2010). Kultaiset apinat -kokoelman kylkiäisenä julkaistiin levy, joka sisälsi bändin b-puolia. Ennen Kaksoisolentoa julkaistu, keikkasuosikiksi noussut Aurinkotanssi ja Tule sellaisena kuin olet -singlen b-puolena julkaistu Kirjoitan ovat albumien ulkopuolelle jääneen materiaalin parhaimmistoa.

Bonus: Mitä uran jälkeen?

Kalle Ahola

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Laulaja Kalle Aholan sooloura on ollut epätasainen. Tähti– ja Don Huonot -levyjen välillä julkaistu debyyttisoolo I (2000) ei vakuuttanut muutamista huippuhetkistään (Leijat Helsingin yllä, Tulennielijä, Vaaleanpunainen rättisitikka) huolimatta. Kadun aurinkoiselle puolelle (2005) on sen sijaan miehen tähän asti paras sooloalbumi, jonka parhaita kappaleita ovat levyn päättävä hauras Sairaala, albumin nimibiisi sekä singlenä julkaistu Kuningatar.

Seuraavilla levyillä (Huonoa seuraa, Audio Wunderbaum) Ahola ei ole yltänyt samalle tasolle. Arto Mellerin runoihin perustuva Pääkallolipun alla (2011) on kelpo levy. Kalle Aholan uusi albumi 1989 julkaistaan 31. toukokuuta.

Von Hertzen Brothers

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Lahjakas veljestrio löi hynttyyt yhteen ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun ensilevy Experience julkaistiin. Singlenä julkaistu Devil of a Girl oli ja on edelleen bändin tuotannon parhaimmistoa yllättävyydessään. Von Hertzen Brothers räjäytti potin toisella albumillaan Approach (2006). Let Thy Will Be Done ja Kiss a Wish olivat isoja hittejä – ja edelleen kolmikon parhaita tuotoksia. Love Remains the Same (2008), Stars Aligned (2011) ja tuore Nine Lives (2013) ovat soitannollisesti tiukkoja, taidokkaita ja ammattimaisia sekä sanoituksiltaan niin tasapainoisia ja runosieluisia kuin vain ikinä voi kuvitella, mutta suurin tartuntapinta on päässyt tippumaan matkan varrella pois.