Doctor Whon tunnari 50 vuotta – 11 versiota ajan ja avaruuden reunoilta

Delia Derbyshire – mankkataikuri.

Delia Derbyshire – mankkataikuri.

Monelle vanhemmalle suomalaiselle Hot Butterin Popcorn saattaa olla ensimmäisenä kuultu elektronisen musiikin kappale. Briteille ensikosketus sähköiseen tulevaisuuteen oli monin verroin dramaattisempi, kun BBC:n koko perheen scifisarja aloitti jo 50 vuotta kestäneen kulkunsa lauantaina 23. marraskuuta 1963. Kello viiden teet läikkyivät pöydälle Doctor Whon tunnusmusiikin kumistessa olohuoneisiin jättikokoisista putkitelevisioista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ron Grainerin säveltämä ja BBC:n Radiophonic Workshopin Delia Derbyshiren toteuttama tunnari oli onnenpotku sarjalle itselleen. Se näytti usein halvalta ja kömpelöltä isomman budjetin kilpailijoidensa vieressä ja jotkut sen käsikirjoituksista eivät olisi kelvanneet edes c-luokan elokuviin. Mutta tämänkaltaista tunnusmusiikkia ei ollut kellään muulla. Britannian ulkopuolella se on saattanut kiinnostaa ihmisiä jopa sarjaa enemmän.

Biisi syntyi aikana, jolloin elektroninen musiikki oli vielä harvojen ja matemaattisesti lahjakkaiden rajaseutua. Grainer lähetti Derbyshirelle sävellyksensä aanelosella ja parilla marginaaliin raapustetulla sovitusohjeella: ”tuulikuplia” ja ”pilviä”. Eri äänille ja niiden murto-osien analysoinnille elämänsä omistanut Derbyshire vei tehtävän äärettömyyksiin asti ja loi aikamatkailuun perustuvalle sarjalle täysin ajattoman tunnarin.

Kaikki rakennettiin äänigeneraattoreilla ja luonnollisilla äänillä, sekä sitten ääninauhoja manipuloimalla ja leikkaamalla. Parin minuutin lopputulosta tehtiin käsityönä usean viikon verran. Radiophonic Workshopin rajalliset ja vaivalloiset laitteet ruokkivat mielikuvitusta tehokkaammin kuin läppärin näyttöä tuijottaminen. Täten Doctor Whon tunnarissa ei kuulla yhtään tunnistettavaa instrumenttia, eikä se ole perinteisessä vireessä. Se kuulostaa täysin orgaaniselta, vaikka sen alkuperä on mekaaninen. Sen synty on niin arvoituksellinen, etteivät edes Derbyshireä avustaneet Brian Hodgson ja Dick Mills muista mitä äänilähteitä tunnariin alun perin käytettiin.

Tunnari oli menestys ja myöhemmin paljon coveroitu teos, josta Delia Derbyshire ei saanut latiakaan. Rojaltit menivät Ron Grainerille ja Derbyshire joutui BBC:n työntekijänä tyytymään palkkaansa. Derbyshiren sovitus kasvatti kuitenkin salavihkaa 1960- ja 1970-luvuilla kokonaisen uuden sukupolven brittiläisiä elektronisen musiikin tekijöitä. He imivät ensivaikutteensa jo polvenkorkuisina biisiä television edessä pelätessään. Sen suhteen väliin ei pääse edes Kraftwerk.

Koska Doctor Whon pääroolissa ajan herra Tohtorina on (toistaiseksi virallisesti) ollut yksitoista näyttelijää, löytyy alta alkuperäisen seuraksi kymmenen eri versiota Doctor Whon teemasta. Yhdettätoista Tohtoria lainaten: ”All of time and space, everything that ever happened or ever will, where do you want to start?”

#1 Jon Pertwee – I Am the Doctor (1972)

Itse Tohtori ei ole täysin malttanut pitää kynsiään erossa omasta tunnaristaan. Kolmatta Tohtoria näytellyt Jon Pertwee julkaisi suosionsa huipulla biisistä rihkamasinglen. Pertween lausumat sanat ovat odotetun hassua kliseehapatetta. Mielenkiintoisinta tässä onkin monen levyn teossa myöhemmin mukana olleen Rupert Hinen myöhäispsykedeelinen tuotanto ja se, että singlen julkaisusta vastasi Deep Purplen Purple Records.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Thin Lizzy (1973)

Doctor Whon tunnari on periaatteessa hyvää materiaalia myös rockbändin settilistalle, vaikka instrumentaalina keikan alussa. Thin Lizzy versioi sen uransa alkuvuosina. Teema karkaa pian jamitteluksi ja Phil Lynott laulaa jotain, josta ei saa selvää. Niin sitä pitää.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Mankind – Dr. Who (1978)

Brittibändi seurasi Star Warsin soundtrackista diskoversion tehneen Mecon esimerkkiä ja teki saman tempun Doctor Wholle. Se jäi keskitason hitiksi, vaikka sitä promotoitiin useilla erivärisillä vinyyleillä ja bändin jäsenet pistivät Top of the Pops -esiintymistä varten ylleen värikkäät ja ylipitkät kaulaliinat suosituimman Tohtorin eli Tom Bakerin tapaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Doctor Pablo & the Dub Syndicate – Dr. Who? (1984)

Alkuperäistä biisiä enempää ulkoavaruuteen on mahdoton mennä, joten brittituottaja Adrian Sherwood käänsi dubprojektinsa kanssa kurssin ganjatäytteiseen sisäavaruuteen. Pirullisen luova cover.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 The Timelords – Doctorin’ the Tardis (1988)

The KLF:n popkulttuurisekoilu on ihanan vulgääri vitsi, jolla mentiin brittien listaykköseksi ja jonka pohjalta laadittiin vielä The Manual -kirja: opas samaan tavoitteeseen pyrkiville opportunisteille. Bändi kiersi BBC:n tekijänoikeusansat huvittavasti. Poliisipuhelinkopin näköinen Tardis-aikakone vaihdettiin videossa poliisiautoon ja Tohtorin sinnikkäimmät viholliset Dalekit muotoiltiin kuutioiksi, ollen silti vain alkuperäistä designia hitusen kökömpiä. Etenkin Dalek-äänien käyttäminen biisin itsensä agendan paljastamisessa (”Bosh! Bosh! Bosh! Loadsamoney!”) on hykerryttävää.

Mutta Doctor Who on vain yksi osa tässä kokonaistaideteoksessa. Doctorin’ the Tardis on kuin pubista kotiin horjuva keski-ikäinen, joka muistaa 1970-luvun sumeasti ja pätkittäin, yhdistäen vapaasti Tom Bakerin Tohtorin ja vanhat glam rock -riffit. Häikäilemätön kierrätysmylly, jossa salavihkaa luotiin jotain kestävää. Doctorin’ the Tardis kun kuuluu vahvasti Musen Uprising-hitin taustalla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Bill Bailey – Dr. Qui? (1998)

Brittikoomikon liverutiineihin kuuluva cover retostelee brittien puheissa elävillä Doctor Who -kliseillä. Bailey versioi biisin ”belgialaisena jazzina” ja korostaa nerokkaasti sitä, kuinka tavanomainen Ron Grainerin sävellys itse asiassa on ja kuinka tunnarin menestys on ennen kaikkea Delia Derbyshiren ansiota.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 Orbital – Doctor? (2001)

Oppipojat kumartavat syvään Delia Derbyshiren suuntaan. Doctor Whon tunnari kuului Orbitalin keikkojen loppuhuipennuksiin jo 1990-luvulla, studioversion ilmestyessä lopulta heikohkolla The Altogether -albumilla. Orbital sekoitteli usein biisiin vanhojen Tohtorien dialogipätkiä, mutta 11. Tohtorin Matt Smithin läsnäolo Glastonburyn keikalla vuonna 2010 oli festarinörteille se isoin geekgasm.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 Reverend Bizarre – Pyramids of Mars (2002)

Lohjan doom metal -sankarit pitivät erinomaisesti Suomen puolta coverkisassa ja ehtivät apajille tyylikkäästi ennen kuin BBC alkoi pitkän tauon jälkeen suunnitella Doctor Whon palauttamista ruutuun. Alkuperäinen cover sisälsi dialogipätkiä Tom Bakerin Marsin pyramidit -tarinasta. Se oli pitkään ainoa Suomessa saatavilla oleva Doctor Who – videojulkaisu. Liekö BBC-täti ottanut bändiin yhteyttä, koska myöhemmällä kokoelmajulkaisulla Marsin pyramidit jytisevät ilman dialogia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 Manta (2010)

Näinä jokamiehen ja -naisen YouTube-coveraikoina erottuminen on hankalaa. Eri kulttuuriperinteitä yhdistelevä australialaistrio Manta onnistui siinä omassa Who-teemassaan. Ehkä juuri siksi, että alkuperäinen monoliittimainen bassokuvio vääntyy didgeridoolle ja kitaralle mitä mahtavimmin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#10 Murray Gold (2013)

Itse sarjassa tunnaria väänneltiin 1980-luvulla syntetisaattoreilla ja sen jälkeen olikin jo varaa kokonaisiin orkestereihin. Doctor Whon säveltäjänä sen vuoden 2005 paluusta lähtien toiminut Murray Gold on kyhännyt jo viisi versiota biisistä. Alkuperäisen pelkistetystä puhtaudesta ei ole tietoakaan, kun Gold ahtaa äänikuvan täyteen pihinöitä ja krumeluureja. Jokaisella sarjan myöhemmällä tunnariversiolla on ollut mahdoton tehtävä: kilpailla Derbyshiren ajattomuuden kanssa. Siinä ei voi kuin kerta toisensa jälkeen hävitä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

YLE TV2 näyttää Doctor Whon 50-vuotisjuhlajakson lauantaina 23.11.2013 klo 21.50. Kyseessä on samanaikainen yhteislähetys 75 eri maan kanssa.