Popklassikot 1986

#1 Bon Jovi – Livin’ on a Prayer

Bonkka poseraa niin kuin Bonkka vain osaa.

Olen ”laulanut” karaokea viisi kertaa elämäni aikana. Tuolloin biisivalintani on lähes poikkeuksetta ollut Bon Jovin hiuksia ja suupieliä nostattava permanenttirock-anthem Livin’ on a Prayer. Tämä siitäkin huolimatta, ettei äänialani todellakaan yllä kertosäkeen ylimpiin nuotteihin saati tavoita John Francis Bongiovin sylkeä ja juustonpalasia tihkuvaa ulosantia.

Miksi olen sitten kerta toisensa jälkeen laulanut tämän newjerseyläisbändin painovoimaa uhmaavan ”tyttöhevibiisin”, joka herättää facepalm-reaktion jo introssa kuultavan kornin talk box -sekoilun aikana?

Siitä yksinkertaisesta syystä, että Livin’ on a Prayer pitää sisällään kaikki ajattoman rock-klassikon elementit, joiden diggailuun ei tarvita asennevammaista ironiaa, glitterillä vuorattuja olkatoppauksia tai perseet paljastavia nahkachapseja. Ei tosin sillä, etteivätkö kaksi viimeksi mainittua olisi aivan helvetin kovia juttuja.

Nuoren duunaripariskunnan Tommyn ja Ginan selviytymiskamppailusta kertova Livin’ on a Prayer voittaa puolelleen ennen kaikkea siksi, että kappale saa uskomaan siihen, että asiat voivat järjestyä vaikeinakin aikoina. Ei liene sattumaa, että Jon Bon Jovi, kitaristi Richie Sambora ja hittinikkari Desmond Child kirjoittivat kappaleen juuri Ronald Reaganin sosiaalipolitiikkaa polkeneella valtakaudella, jolloin moni nuori aikuinen joutui ongelmiin toimeentulonsa kanssa.

Toki kappaleen lopullisena punchlinena on se kuuluisa rakkaus, joka saa myös Tommyn ja Ginan nousemaan paska-arkensa yläpuolelle:

”We’ve gotta hold on
To what we’ve got
It doesn’t make a difference if we make it or not
We’ve got each other
And that’s a lot
For love, we’ll give it a shot”

Vaikka suuri osa Bon Jovi -diggailustani on peräisin ala-astevuosiltani, pystyn yhä kuuntelemaan Livin’ on a Prayeria naivistisen riemun vallassa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä nostalgiasta, vaan pikemminkin siitä, että maailma tarvitsee vilpittömiä, eteenpäin tuuppivia ja osittain pompöösejäkin kappaleita, joiden musiikkivideoissa liidetään valjaissa yleisön yllä ja näytetään cooleilta bootsit jalassa ja hapsurotsi reteästi auki.

Siksi minä ihan oikeasti rakastan tätä kappaletta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!