BIG COUNTRY 30 VUOTTA – Staying Alive

Big Country. Oman käden kautta vuonna 2001 kuollut laulaja-kitaristi Stuart Adamson toisena oikealla.

Big Country. Oman käden kautta vuonna 2001 kuollut laulaja-kitaristi Stuart Adamson toisena oikealla.

Skottilainen Big Country on pysytellyt tavalla tai toisella hengissä jo yli 30 vuoden ajan. 1980-luvun alkupuolella saavutettu suosio oli vuosikymmenen loppuun mennessä himmennyt ja bändi kävi lähellä hajoamista, mutta jatkoi kuitenkin toimintaansa läpi 1990-luvun uskollisen ja omistautuneen fanijoukon kannustamana.

Keulakuvansa Stuart Adamsonin traagisen kuoleman (2001) jälkeen bändi on viettänyt hiljaiseloa, mutta on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut enemmän toiminnassa kuin aikoihin. Kuinka elinvoimainen bändi tänä päivänä on, siitä voidaan olla montaa mieltä. Jäljellä kun on enää kaksi yhtyeessä 1980-luvulla soittanutta jäsentä, joista vain toinen on ollut bändissä koko sen uran ajan.

Lähes koko 2000-luvun Big Country pysyi fanien tietoisuudessa harvinaisuus- ja livejulkaisujen kautta. Vuonna 2007 kitaristi Bruce Watson, basisti Tony Butler (hoitaen tällä kertaa myös laulajan pestin) ja rumpali Mark Brzezicki tekivät triona lyhyen kiertueen juhlistaakseen bändin 25-vuotista taivalta. Kolme vuotta myöhemmin Big Country aktivoitui jälleen: laulajaksi oli pestattu bändin hyvä ystävä, The Alarm -yhtyeen Mike Peters ja toiseen kitaraan Bruce Watsonin poika Jamie. Tällä kokoonpanolla tehtiin pari menestyksekästä kiertuetta Britanniassa ja muutama keikka Saksassa sekä uusi single Another Country, kunnes loppuvuodesta 2012 Tony Butler ilmoitti eläköityvänsä musiikkibisneksestä ja näin ollen myös Big Countrysta. Myös bändin pitkäaikainen suhde manageri Ian Grantin kanssa tuli tiensä päähän.

Big Country on kaikesta huolimatta ilmoittanut jatkavansa: basson varteen on tarttunut tuttu mies skottipiireistä, ex-Simple Minds -basisti Derek Forbes. Uusi levykin on valmisteilla ja ilmestynee tänä vuonna. Tänä vuonna on myös kulunut 30 vuotta yhtyeen ensialbumin julkaisusta.

Nämä seuraavat kappaleet kertovat Big Countryn musiikillisesta kehityksestä alkuvuosien säkkipillikitaroista tavanomaisemman rockin kautta Adamsonin kantrivaikutteisiin.

#1 FIELDS OF FIRE (THE CROSSING, 1983)

Big Country perustettiin vuonna 1981 Dunfermlinessä, Skotlannissa kitaristi-laulaja Stuart Adamsonin (ex-Skids) sekä kitaristi Bruce Watsonin toimesta. Muutamien miehistökokeilujen jälkeen kokoonpano vakiintui basisti Tony Butlerin ja rumpali Mark Brzezickin astuessa remmiin. Bändi kehitti parin vuoden kuluessa omalaatuisen, säkkipilleiltä, viuluilta ja muilta kansanmusiikki-instrumenteilta kuulostavan kitarasoundinsa tuottaja Steve Lillywhiten avustuksella. Ensimmäinen albumi The Crossing oli menestys ympäri maailman, myös Amerikassa, ja se nosti Big Countryn hetkeksi maailman suosituimpien bändien joukkoon. Big Countrylle uransa alkuvaiheessa niin tunnusomaiset ”säkkipillikitarat” ovat tässä biisissä hyvin hallitsevassa osassa. Kappaleen virallisessa musiikkivideossa bändi joutuu sotilaiksi sonnustautuneina keskelle pikkupojan junarataleikkejä…

#2 IN A BIG COUNTRY (THE CROSSING, 1983)

Esikoisalbumi The Crossingin avauskappaleesta, jossa kehotetaan seuraamaan unelmiaan ja pysymään elossa, muodostui varsin pian yhtyeen ”tunnusbiisi”. Biisi onkin säilynyt alusta saakka yhtyeen keikkaohjelmistossa, yleensä keikan lopetuskappaleena.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 CHANCE (THE CROSSING, 1983)

Stuart Adamson oli lyriikoissaan parhaimmillaan tiivistämisen mestari. Chance-kappaleessa on vain kahdeksan riviä tekstiä (kertosäe mukaan luettuna), mutta ollessaan täynnä tunnelatausta se riittää. Tällä kertaa kitaroista on loihdittu säkkipillien lisäksi myös steelpan-soundeja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 WONDERLAND (SINGLE, 1984)

Yksi Big Countryn suurimmista hiteistä, vaikkei koskaan päätynytkään millekään albumille. Silti kokoelmalevyjen ja keikkojen vakiokalustoa. Adamsonin optimismi on tässäkin kappaleessa vahvasti läsnä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 FLAME OF THE WEST (STEELTOWN, 1985)

Stuart Adamson kirjoitti tämän kappaleen Ronald Reaganin ensimmäisen Britannian-vierailun jälkeen. Sen on arveltu olevan kannanotto siihen, kuinka Yhdysvallat aina onnistuu sekaantumaan asioihin, jotka eivät maalle kuulu. Keikoilla biisiä ei ole kuultu kuin muutaman kerran.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 JUST A SHADOW (STEELTOWN, 1984)

Steeltownin päätöskappaleessa Adamson on huolissaan siitä, että vaikutamme olevan vain varjoja siitä, mitä meidän pitäisi olla. Emme käytä täyttä potentiaaliamme, vaan olemme ”kuin puutarha metsässä, jota maailma ei milloinkaan tule näkemään”.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 RESTLESS NATIVES (SOUNDTRACK, 1985)

Vuonna 1985 Big Country teki ääniraidan Restless Natives -nimiseen (Klovni ja susimies) skottikomediaan. Ääniraita käsitti lähinnä äänimaisemia, mutta joukosta erottuu yksi bändin uran hienoimpia kappaleita. Koko ääniraita julkaistiin cd:llä vasta vuonna 1998, harvinaisuuskokoelmalla Restless Natives and Rarities.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 THE SEER (THE SEER, 1986)

Vuonna 1986 julkaistu The Seer jatkoi The Crossingin ja Steeltownin viitoittamaa menestystä. Vierailipa Big Country tällöin myös Suomessakin (Provinssirock 1986). Kolmannella albumillaan yhtye etääntyi hieman juuristaan, mutta säilytti silti osan skottitraditiostaan. Esimerkkinä albumin nimikappale, jolla vierailevana laulajana itse Kate Bush.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 THE TEACHER (THE SEER, 1986)

Kappale opettajaansa tukeutuvasta, tiedonjanoisesta nuorukaisesta. Musiikissa kuullaan tuttujen sävyjen lisäksi hiukan fiftarityylistä kitaraa. Tässä vaiheessa yhtyeen ulkoinen look oli jo vaihtunut ylös asti napitetuista ruutupaidoista pastelliväreihin ja Miami Vice -tyylisiin, olkatoppauksilla varustettuihin pukuihin. Tämän playback-esityksen lopussa vilahtaa myös samankaltaisiin pukuihin mieltynyt Genesis, joka on ilmeisesti esiintymisvuorossa seuraavana.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#10 BROKEN HEART (THIRTEEN VALLEYS) (PEACE IN OUR TIME, 1988)

Neljännellä albumillaan Big Country alkoi muistuttaa soinniltaan enemmän keskitien rockbändiä kuin omaperäistä yhtyettä. Tuottaja Peter Wolf yritti saada bändin kuulostamaan sopivammalta amerikkalaisyleisölle lisäten levylle muun muassa kosketinosuuksia. Lopputulos kuulostaa kuitenkin aika ohuelta, eikä levy menestynyt sen paremmin Amerikassa kuin Euroopassa, jossa listasijoitukset jäivät kahdenkymmenen huonommalle puolelle Britanniaa lukuun ottamatta (sija 9.).

Broken Heart (Thirteen Valleys) oli kansanlaulumaisuudessaan niitä harvoja kappaleita, jotka muistuttivat enemmän yhtyeen aiempaa tyyliä. Näihin aikoihin Big Country esiintyi Euroopan lisäksi (tämän vuoden Suomen-keikka oli Saapasjalkarockissa) ensimmäistä kertaa rautaesiripun toisella puolella, muun muassa Itä-Berliinissä ja Moskovassa, mistä oheinen taltiointi on peräisin. Klipissä Adamson yhtäkkiä tajuaa, ettei yleisö taida ymmärtää, mitä hän oikeastaan sanoo. Eikä se johdu pelkästään paksusta skottiaksentista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#11 THE HOSTAGE SPEAKS (NO PLACE LIKE HOME, 1991)

Peace in our time -kiertueen jälkeen rumpali Mark Brzezicki jätti yhtyeen siirtyäkseen sessiomuusikoksi, jollaisena hän soitti muun muassa Procol Harumin ja Pete Townshendin albumeilla. Big Country jatkoi virallisesti kolmimiehisenä, vaikka Brzezicki soittikin bändin vuoden 1991 albumilla No Place Like Home.

Albumin sillisalaattimainen materiaali osoittaa, kuinka hukassa Big Country oli uutta suuntaa etsiessään. Levyllä kuullaan muun muassa kapakkajatsikappale Beautiful People, kevyitä popkappaleita, kuten Keep on Dreaming, You Me and the Truth sekä pelkän pianon säestämä Ships. Keskitempoinen The Hostage Speaks kertoo yhden näkökulman Persianlahden sodasta ja on ajankohtainen myös tämän päivän kontekstiin sijoitettuna. Albumi oli lähes täydellinen kaupallinen floppi, eikä sitä julkaistu Yhdysvalloissa lainkaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#12 WINDING WIND (THE BUFFALO SKINNERS, 1993)

Big Country jatkoi kolmimiehisenä vielä seuraavalla albumillaan, jolla rummut soitti muun muassa Totosta tuttu Simon Phillips. Bändi oli selkeästi löytänyt uuden suunnan, joka oli hieman keskitien rockia raskaampaa, melodista rockia. Tällä albumilla Big Country olisi voinut nousta uuteen suosioon, mutta osittain olemattoman markkinoinnin tajua albumi ei noussut listoille Brittein saarten ulkopuolella, ja sielläkin korkein sijoitus oli 25.

http://www.youtube.com/watch?v=_KZrUvu5m2Y

#13 SHIPS (THE BUFFALO SKINNERS, 1993)

The Buffalo Skinnersille Big Country teki uudelleen kaksi No Place Like Homen kappaletta. Toinen niistä oli jo edellä mainittu Ships, joka sai osakseen bändikäsittelyn. Biisissä voi kuulla vaikutteita Stuart Adamsonin kiinnostuksesta countrymusiikkiin. Mark Brzezicki palasi lopullisesti yhtyeeseen albumin promokiertueella.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#14 YOU DREAMER (WHY THE LONG FACE, 1995)

1990-luvun puolessavälissä Big Country ei enää saanut aikaiseksi omia isoja kiertueita, mutta oli kysytty lämmittelyakti (ja mukana muun muassa Rolling Stonesin Voodoo Lounge -kiertueella). Vuoden 1995 albumi Why the Long Face jatkoi tavallaan siitä, mihin The Buffalo Skinners jäi, tosin hieman heikommin eväin.

1990-luvun puolivälissä Stuart Adamson erosi vaimostaan ja muutti Amerikkaan. Siellä hän meni uusiin naimisiin, kiinnostui entistä enemmän countrysta ja muusta paikallisesta perinnemusiikista ja perusti Marcus Hummonin kanssa The Raphaels -yhtyeen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#15 FRAGILE THING (DRIVING TO DAMASCUS, 1999)

Adamson palasi Big Countryn pariin kokoonpanon viimeiseksi jääneellä albumilla Driving to Damascus (1999). Albumi poikkeaa hieman bändin yleisestä linjasta muun muassa Adamsonin kantrivaikutteiden johdosta, mutta on ainakin allekirjoittaneen mielestä kokonaisuutena vahvin Big Country -levy 1990-luvulla.

Fragile Thing sai taustalaulutukea Fairground Attractionin Eddi Readerilta, joka esiintyy myös kappaleen musiikkivideolla. Albumi ei menestynyt odotusten mukaisesti, mikä vei Adamsonin vielä syvempään masennukseen ja alkoholismiin, joiden uuvuttamana hän päätti elämänsä hirttäytymällä 16.12.2001 Honolulussa Havaijilla.

Stuart Adamsonin laulut olivat usein olleet elämänmyönteisiä, mutta laulaja ei kuitenkaan lopulta itse pystynyt pitämään yllä laulujensa positiivista elämänasennetta. Toisaalta hänen kappaleensa käsittelivät myös vakavampia aiheita, kuten yksinäisyyttä ja poliittisia teemoja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Big Countrylta julkaistiin vuonna 2001 Under Cover -niminen albumi, jolle oli koottu lainakappaleista. Osa kappaleista oli julkaistu aiemmin esimerkiksi singlejen b-puolilla. Käsittelyyn pääsivät muun muassa Fleetwood Mac (Oh Well), CCR (Down on the Corner), Blue Öyster Cult (Don’t Fear the Reaper), Neil Young (Hey Hey, My My), Black Sabbath (Paranoid) sekä Roxy Music, jonka tässä kuultava Prairie Rose julkaistiin alun perin vuonna 1984 East of Eden -singlen kääntöpuolella.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BIG COUNTRY 30 VUOTTA – Staying Alive