Belzebubs alkoi JP Ahosen mukaan “eräänlaisena burnoutin ja masennuksen jälkeisenä terapiaprojektina.”
Nuorgam tavoitti muun muassa Villimpi Pohjola- ja Perkeros-sarjakuvista tutun JP Ahosen kirkon kivijalan liepeiltä kertomaan black metal -henkisestä perheestä kertovasta sarjakuvastaan.
Belzebubs on saatanallisen herkkä sarjakuva, joka kertoo black metal -henkisestä perheestä ja perheen ympärillä pyörivistä hahmoista. Strippejä on julkaistu netissä vuodesta 2016 alkaen luettavaksi satakunta, ja lisää ilmestyy viikoittain Facebookissa ja Instagramissa. Fyysiseen maailmaan on toistaiseksi pukattu vain pari vihkosta, mutta asia on muuttumassa.
Haudasta toukokuun ajaksi noussut Nuorgam tavoitti muun muassa Villimpi Pohjola– ja Perkeros-sarjakuvista tutun JP Ahosen, joka oli sattumalta raapimassa tulitikkuja läheisen kirkon vieressä. Hengenlahjoillamme, pienellä painostuksella sekä veriuhrilla saimme hänet vastaamaan muutamiin kysymyksiin tästä tuoreimmasta teoksesta, jonka on mustaakin mustemmalla mustekynällään luonut.
Mistä sait alkuajatuksen Belzebubsin tekemiseen?
”Belzebubs alkoi eräänlaisena burnoutin ja masennuksen jälkeisenä terapiaprojektina. Olin vetänyt itseni oikein huolella piippuun jo useamman vuoden ajan, ja 2014–2015 oli jo ihan käsittämätöntä tervanjuontia. Kaikki mitä tein tuntui paskalta, käsikirjoitukset hirvittävältä hutulta ja piirrosjälki väkinäiseltä, vaikka todellisuudessa tuona aikana tuli tehtyä ihan fiksujakin juttuja. Ongelma oli päänsisäinen – ja on toki vieläkin, edelleen työstän näitä asioita.
Hermoloman sijaan koin, että minun tulisi piirtää itseni ulos, joten lokakuussa 2015 päätin osallistua Inktober-haasteeseen, vaikkei aikaa todellakaan olisi ollut. Kyseisen haasteen ajatuksena oli siis tussata jonkinlainen piirros ns. analogisesti kuukauden jokaisena päivänä ja tuupata se sitten nettiin hashtagilla #inktober. Tavoitteena on petrata piirrosjälkeä, mutta itse lähdin tavoittelemaan vain rentoa toteutustyyliä, löytämään sitä piirtämisen iloa uudelleen.
Ensimmäiseen piirrokseen improvisoin pari bläkkisjäbää, ja koska niiden piirtäminen oli sen verran hupaisaa, päätin tehdä black metalista eräänlaisen löyhän teeman. Mikäli muistan oikein, ehdin tehdä parisenkymmentä strippiä tai pilakuvaa, mutta itse haaste jäi kesken.”
Ensimmäisiä Belzebubs-hommia.
”Positiivinen palaute ja hahmot kuitenkin polttelivat takaraivossa vielä keväällä 2016, joten päätin pureskella konseptia oikein ajatuksen kanssa ja vääntää siitä ensimmäisen varsinaisen nettisarjakuvani, mikä oli myöskin houkutellut jo jonkin aikaa. Samoihin aikoihin minut kutsuttiin sarjakuvafestivaaleille Italiaan, joten ideoimme Kustannusosakeyhtiö Kumioravan kanssa, että kikkailisimme stripeistä pienet opukset sekä suomeksi että englanniksi, jotta minulla olisi jotain myytävää Helsingin sarjakuvafestivaaleilla ja Novaran Fumettopoliksessa.
Nettisarjakuva alkoi ilmestyä syyskuussa 2016 ja on siitä lähtien pullahtanut eetteriin viikoittain. Vaikka pyrin edelleen jokseenkin improvisoituun fiilikseen, homma on lähtenyt meikäläiselle ominaiseen tyyliin hieman tangentille, eli muuttunut huomattavasti monisyisemmäksi projektiksi kuin alun perin suunnittelin. Belzebubs on kuitenkin koko ajan tuntunut positiivisessa mielessä haasteelliselta ja mielenkiintoiselta, sekä mahdollistanut paljon sellaisia asioita, joita olin haaveillut esimerkiksi Perkeroksen varalle, joten touhu ei ole vielä missään vaiheessa ollut pakkopullaa.”
Miten kuvailisit sarjakuvan päähenkilöitä ja asetelmia?
”Belzebubs on mokumenttimuotoon toteutettu strippisarja, joka seuraa tavallisen kultistiperheen arkea sekä perheenisän black metal -bändin urakehitystä. Alun perin improvisoiduista, irrallisista stripeistä lähti melko nopeasti kehittymään pidempi juonikuvio, hieman samaan tapaan kuin Villimmän Pohjolan kanssa kävi aikoinaan. Varsinaisia päähenkilöitä on vaikea nostaa esille, mutta touhua seurataan pääsääntöisesti perheen vinkkelistä. Sløthin ja Lucyferin parisuhde on ihailtavan toimiva ja kiihkeä, ja heidän suhtautumisensa poikansa Leviathanin ’kapinointiin’ on esimerkillistä.”
Esimerkki kiihkeästä parisuhteesta.
”Esikoinen, teini-ikään ennättänyt esikoinen Lilith, pyristelee paraikaa itsenäiseksi nuoreksi neidoksi, mutta tarvitsee selvästi vielä taustatukea ystävältään Blasphe Myltä. Sløthin bändi Belzebubs puolestaan etsii paraikaa uutta rumpalia. Nykyisessä kokoonpanossa soittaa kitaristi Sløthin lisäksi basisti Hubbath sekä lead-kitaristi Obesyx. Keikkaa on toistaiseksi ollut niukalti.
En ihan hirvittävästi haluaisi lähteä näitä persoonia kuitenkaan availemaan, stripit puhukoon puolestaan.”
Lilith manaa teinirakkausangsteissaan esiin demonin käyttämällä mm. pahinta mahdollista suomenkielistä mantraa… Entten tentten teelikamentten!
Belzebubs on alusta asti julkaistu englanniksi. Oliko tässä heti joku maailmanvalloitukseen viittaava ajatus kyseessä?
”Ei kyllä käynyt mielessäkään, että sarja ottaisi tuulta alleen. Naureskellen toivoin, että jos nyt 666 seuraajaa saisi Facebookissa niin sehän riittäisi. Mutta kyllä, ajatuksena oli vaihteeksi tehdä jotain suoraan mahdollisimman isolle lukijakunnalle, olinhan tahkonnut jo 15 vuotta suomeksi, pääsääntöisesti printtiin. Nettisarjakuvista mulla ei ollut mitään kokemusta, joten halusin kokeilla sitäkin puolta, tässä tapauksessa oli loogisinta tehdä stripit lontooksi.”
Stripeissä käytetty englanti on perhanan hyvää! Samoin kieli ylipäänsä kaikissa töissäsi, kuvan ja tekstin vuoropuhelu toimii erittäin hyvin. Miten ylipäänsä löydät tai kehität kaikki sanaleikit vaikkapa sitten bläkkismetalliin liittyen?
”Hei, kiitos, kiva kuulla jos toimii! Vaikea sanoa näin äkkiseltään, miten tuo oma kielenkäyttö tai dialogi on hioutunut – ehkä se oma ’ääni’ on vain löytynyt tässä vuosien varrella. Vanhoja Villimpi Pohjola -strippejä on todella tuskaista lukea ja katsella, kun niissä saattaa olla todella naseviakin ideoita, mutta toteutus on vielä sellaista räpiköintiä. Onhan se sitä vieläkin, toki. Koen, että jokaisen osa-alueen kehittämistä on oikeasti joutunut treenaamaan ja miettimään ihan helvetisti, oli sitten kyseessä joku piirtotekninen juttu, värien käyttö tai dialogi.
Belzebubs ilmestyy pääsääntöisesti neliruutuisena, joten joudun monesti tekemään kompromisseja ajoituksen ja dialogin suhteen. Villimmässä Pohjolassa on taas ihan eri tavalla tilaa hyödyntää tyhjiä ruutuja, jaksottaa vuoropuhelua jne, mutta Belzebubsissa kerronnan täytyy olla melko tiivistä.
Sanaleikit vaativat toki aikaa, mutta kyllä niitä aika helpostikin alkaa tipahdella, kun riittävästi sekoittelee erinäisiä teemaan sopivia elementtejä demoneista bläkkisbändeihin, Lovecraftin mytologiasta Danteen. Ei minulla kyllä mitään varsinaista kaavaa ole – välillä tulee hinkattua jotain sanaleikkiä tuntikausia ja sitten tipautettua se viime metreillä pois, kun se ei kerta kaikkiaan vain toimi.”
Immortalin faneille aihetta närkästyä?
Sarjakuvasta on ilmeisesti tämän vuoden aikana tulossa julkaisut ranskaksi ja espanjaksi paikallisilla markkinoilla. Entäpä englanniksi – tai suomeksi jokin isompi teos kuin Kumioravan julkaisemat vihkoset?
”Pitää paikkansa, ensimmäinen virallinen Belzebubs-kokoelma tulee tänä vuonna ranskaksi (Glénat), espanjaksi (Dibbuks), suomeksi (Kumiorava) sekä kreikaksi (Jemma Press). Englanniksi samainen 120-sivuinen tekele tulee ensi vuoden helmikuussa Top Shelf -kustantamon kautta.”
Olet ainakin Tuskan kanssa tehnyt yhteistyötä jotenkin ”belzebubsitellen”. Mitä se tarkemmin ottaen on?
”Ehdotimme Helsingin Sarjakuvafestivaalien kavereiden kanssa yhteistyötä, ja iloksemme Tuskan väki lähti heti remmiin. Käytännössä olen tehnyt heille Belzebubs-aiheisia strippejä, joita tullaan näkemään tässä touko-kesäkuun aikana heidän somekanavillaan. Festarialueelta löytyy myös Belzebubs-aiheinen näyttely kesäkuun lopussa.”
Millainen sarjakuvan vastaanotto on ollut ns. alan piireissä? Onko TRVE BLACK METAL -tyyliin kuulunut tappo- tai tuhopolttouhkauksia?
”Ei ainakaan meikäläisen korviin ole kuulunut jupinaa, mutta kyllä tästä on varmasti jengi pahoittanut mielensä molemmin puolin, niin trve-piireissä kuin uskisleireissäkin. Mun kokemuksen pohjalta koen, että Belzebubs on otettu varsin hyvin vastaan, oikeastaan yllättävänkin hyvin, ja kiitosta on tullut bläkkisbändeiltä ja ’kvltisteilta’ ihan ympäri maailmaa. Suurin osa porukasta tuntuu tajuavan jutun juonen.
Etelä-Amerikasta olen saanut pari melko häiriintynyttä yhteydenottoa… Toinen viestittelijä oli aidosti pettynyt siihen, ettei Belzebubsin takaa löytynytkään itse pääjehua, vain ihan tavallinen kuolevainen mies. Koetin lohduttaa parhaani mukaan ja kannustaa, että kyllä pelsepuupi aikanaan manifestoituu ihan muita kanavia pitkin. Tai helvetistäkö sitä tietää, onhan Facebook melko saatanasta.”
Nuorgam kiittäen kumartaa ja vapauttaa haastateltavan takaisin kirkon kivijalan ääreen.
