Amerikan räppitähti – Hustle HKI:n esiintyjät kartalla

rappitahti

Tämän viikon perjantaina ja lauantaina tapahtuva Hustle HKI joutui viime hetkellä emigroitumaan pienempiin tiloihin, kun lippumyynti ei täyttänyt Suvilahden vaatimuksia. Sääli, sillä The Circusin lavalla nähdään viisi amerikkalaisen hiphopin mielenkiintoisinta nimeä. He tulevat viidestä eri kaupungista, viidestä eri osavaltiosta Yhdysvaltain joka laidalta.

Räppi on hauskaa. Mikä tekee siitä vielä hauskempaa? Lautapelit, tietenkin. Tänään pääset pelaamaan Amerikan räppitähteä, jossa kaikki ovat voittajia ja voittajat saavat kaiken. Päämääränä on päästä Miguelin keikalle, mutta sitä ennen käydään moikkaamassa festareiden neljää muuta ulkkarinimeä.

Helsinki-Vantaalla käy kuhina, mutta ehdit kuin ehditkin Finnairin suoralle lennolle New Yorkiin. Lennolla katsot Ice Cuben tähdittämän perhekomedian ja juot punaviiniä. Toivuttuasi jet lagista lähdet tallaamaan Queensin katuja ja törmäät heti koko pelilaudan kookkaimpaan staraan. Saat 1 000 dollaria ja täydellisen sushi-illallisen.

ACTION BRONSON (NY)

”Just let me sharpen my knives, thrown on the apron
X’s mark the steak and the salad crumbled with bacon
And bleu cheese, caramel complexion’s on two knees
Or two skis, carving up the Alps is what this dude needs”

Kuka? Albanialais-juutalaiseen perheeseen syntynyt Ariyan Arslani aloitti uransa gourmet-kokkina, ja ruoka näyttelee yhä hänen musiikissaan suurta roolia. Ghostface Killahiin syystäkin verrattu Bronson julkaisi vuoden 2011 aikana kaksi pitkää albumia, Dr. Lecterin ja Well-Donen, joita seurasi tänä kesänä julkaistu Saaab Stories -EP.

Mitä? Saaab Storiesin Pitchforkiin arvioinut Ian Cohen tylytti levyä sen misogynistisestä otteesta, joka ei pyri herättämään keskustelua vaan lähinnä pönkittämään Bronsonin gangsterinegoa. Tämä alkaa jo mauttomasta levynkannesta, jossa kaksi aasialaista, prostituoiduiksi koodattua puolialastonta naista odottavat ovella uhkaavasti seisovaa Bronsonia.

Miksi? Matalaotsaisesta misogyniasta huolimatta, tai juuri sen vuoksi, Bronson on räppärinä mielenkiintoinen. Hän tuo jotain takaisin siitä 1990-luvun gangsterieetoksesta, johon Wu-Tang Clanin jäsenet Ghostfacen johdolla linkittyvät. Retroattityydi on ristiriidassa sen murroksen kanssa, joka valtavirtaräpissä on paraillaan kytemässä, varsinkin New Yorkissa. Kuinka ylipainoinen, tuuhealla parralla verhottu ja naisia vakavalla naamalla tuhoava räppäri istuu tähän maailmaan?

Mitä sitten? Toinen kysymys on, riittääkö Bronsonilla tuoreita ideoita tulevalle studiodebyytille. Aikatauluista ei ole vielä tietoa, mutta Bronson on maininnut haluavansa ainakin suuresti ihailemansa Kool G Rapin mukaan levylle.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

* *

Seuraavaksi yrität Detroitiin, Eminemin kotikaupunkiin, mutta mitä! Tielle on asettunut “sätkää” poltteleva Kid Cudi! Koska et tullut tänne kuuntelemaan pinnallista taidekoulunyhväystä, ja kun nettiauktoriteetitkaan eivät hänestä välitä, päätät lähteä Interstate 95:ää etelään.

Mutta mitä! Philadelphian oma kasvatti Will Smith on päässyt käsiksi Matrixiin ja monistanut itseään koko rannikon täyteen! Koska et ole M. Night Shyamalan, joka olisi jo kääntänyt tämän elokuvaksi, tartut viimeiseen oljenkorteen ja matkustat kalliilla risteilyaluksella aina Jacksonvilleen asti. Sieltä jatkat matkaa turvallisesti Meridianiin, Mississippiin. Perillä otat ajelun vuonna 1895 rakennetussa Dentzel-karusellissa ja tapaat osavaltion lupaavimman räppärin.

BIG K.R.I.T. (MS)

”Thank god for everything, I coulda died like yesterday
Make room for me in case my plane just ain’t meant to fly
I hope you feel if I fall from the sky, hollering out don’t let me die”

Kuka? Lukuisia mixtapeja julkaissut Big K.R.I.T. nousi räppimaailman huulille vuoden 2010 K.R.I.T. Wuz Herellä ja eritoten sitä seuranneella Return of 4Evalla, jolla kuultiin Chamillionaren ja Ludacrisin kaltaisia vierailijoita. Vuosi sitten julkaistiin studiodebyytti Live From The Underground, jolla K.R.I.T. määritteli tarkemmin tyylinsä.

Mitä? Big K.R.I.T.:n musiikki on silkkaa mannaa niille, jotka ovat jo kuluttaneet UGK:n ja Outkastin levyt puhki. Sen tyylipuhdas ja perinnetietoinen etelävaltioiden räppi avaa ummikolle ovia tyylilajin vanhojen mestareiden luokse ja kokeneemmalle kuulijalle se toimii nostalgiatrippinä. Silti kyse ei ole pelkästä menneiden muistelusta.

Miksi? Live From The Undergroundilla K.R.I.T. kuulostaa omantuntonsa härnäämältä Big Boilta. Hän aloittaa tarinoilla perseen jahtaamisesta ja kruisailusta, mutta tulee viimeistään Don’t Let Me Downilla tajunneeksi räppielämän nurjan puolen. Hennessy vie maksan, pilvi aivosolut ja aseet tappavat. Eikä mikään kestä ikuisesti. Jako bilettäjään ja pohdiskelijaan tekee Big K.R.I.T.:stä yhden tämän hetken mielenkiintoisimmista räppäreistä.

Mitä sitten? K.R.I.T. (King Remembered In Time) -EP:n huhtikuussa julkaissut räppäri pysyttelee kiireisenä: työn alla on yhteislevy Yelawolfin kanssa, ja toisesta studioalbumistakin kiertelee jo huhuja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

* *

Mississippistä on tyylillisesti ja maantieteellisesti lyhyt matka Teksasiin ja Houstoniin. Matkalla käytät 500 dollaria kivääriin, 100 dollaria laadukkaaseen meskaliiniin ja 750 dollaria täytettyyn kauriiseen. Parkkeeraat amerikanrautasi Riff Raffin kotipihalle. Räppäri hymyilee, kuten statuspäivityksensä mukaan tekee aina, kun on päivässä tienannut yli kymmenentuhatta dollaria.

RIFF RAFF (TX)

”Propaganda propels us – ostrich feathers
Security guards with 9 berettas, pullin’ up Volkswagen jettas
Causin’ storms in sunny weather, in sunny whether, in sunny weather
Hopin’ that my days get, hopin’, hopin’ days get, days get better”

Kuka? MTV Riff Raff -nimellä aloittanut teksasilaisräppäri saattaa näyttää tutulta, vaikka et olisi hänen videoitaan entuudestaan nähnyt. James Francon överi ghettokuningas Spring Breakersissa on ottanut tältä vaikutteita niin karmean ulkonäön kuin ylivedetyn käytöksenkin suhteen. MTV:llä pyörineessä, korstoja gentlemaneiksi koulineessa realitysarjassa From G’s to Gents esiintynyt Riff Raff putosi ohjelmasta jo toisessa jaksossa, mutta se ei Houstonista kotoisin olevaa, Jody Highrolleriksi itseään kutsuvaa artistia hidastanut. Hän aloitti räppäämisen, otti Youtuben haltuunsa erilaisilla sketseillä sekä musiikkivideoilla ja tutustutti itsensä kahteen keskeiseen tekijään: Action Bronsoniin sekä Diploon.

Mitä? Jälkimmäinen, joka tuntee viraalihittien maailman kuin omat taskunsa, otti vuonna 2012 Riff Raffin oman Mad Decent -levymerkkinsä alle. Sen jälkeen räppäri on julkaissut läjän mixtapeja sekä The Golden Alien -albumin. Action Bronsonin kanssa tehty Bird on a Wire oli niinikään tärkeä astinkivi suosion saamisessa.

Miksi? Riff Raffin imagolle olennaista on typerän punaniskan stereotyypillä leikittely: Jody Christianista emme tiedä mitään, mutta Riff Raffin aivoton, kokaiinin ja vesipyssyjen kanssa sekoileva narsistisekopää ei mitenkään voi olla todellinen. Eihän?

Mitä sitten? Diplon tuottamaa studiodebyyttiä odotellaan vielä elokuulle. Neon Icon -nimeä kantavan albumin mittavaan vierailijalistaan lukeutuvat ainakin Drake, Wiz Khalifa, Mac Miller, A$AP Rocky, Snoop Dogg ja Action Bronson. Jälkimmäisen kanssa Riff Raff vetänee Hustle HKI:n lavallakin yhteisbiisejä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

* *

Riff Raffin jälkeen haluaisit jo länsirannikon lämpöön sulokurkkuisen Miguelin luo. Reitillä vaanii kuitenkin Roca Dolla, Phoenixin pieni suuri räppäri, jota kutsutaan “Arizonan Dr. Dreksi”. Kukaan ei ole kutsunut Roca Dollaa mukaan leikkiin, joten hän on hyvin vihainen. Pakenet pohjoiseen, aina hyiseen Michiganiin asti… Menetät kiväärisi ja täytetyn kauriisi. Onneksi meskaliinit menivät jo.

DANNY BROWN (MI)

”I got them Penis Psalms for your Vagina Monologues
Love a feminist bitch, oh, it get my dick hard
So no apologies for all the misogyny
I just want your company to come and watch some porn with me”

Kuka? Detroitista kotoisin olevan Danny Brownin tarina on ainakin katu-uskottava: 18-vuotiaana Brown ryhtyi kauppaamaan huumeita ja pysytteli bisneksessä pitkään, vaikka vannoi lopettavansa ensimmäiseen rikossyytteeseen. Lain kouraa vuosia pakoiltuaan Brown kärsi lopulta tuomionsa, ja päätti sen jälkeen keskittyä musiikkiinsa. Nuoruusvuosista muistuttavat huonokuntoiset hampaat ja kappaleiden hälläväliä-asenne.

Mitä? Brown ihannoi teksteissään rock-staran elämää, ja vannoo lähtevänsä lopulta Jimi Hendrixin tai Kurt Cobainin tapaan. Huikea XXX-mixtape (2012) on lyyrisen kekseliäisyyden ja flow’n taidonnäyte, jolla Brown käy läpi kaikki hilpeät aiheet itsemurhasta cunnilingukseen. Albumi on poskettoman hauska, ja Brownin ADHD:sta kärsivän ex-narkkarin pössis kantaa pitkälle, vaikka XXX:llä onkin mittaa 19 kappaleen verran.

Miksi? Viime vuoden puolella julkaistu Grown Up on osoitus siitä, että Brownilta taittuu myös aurinkoinen, old school -skrätsäyksellä ryyditetty fiilistely. Jos artistia itseään kiinnostaisi, olisi hänessä aineksia poptähdeksikin. Toki taustalta löytyy edellämainitussa hitissäkin kummituksia, joita päästään mahdollisesti tonkimaan lähempää Brownin seuraavalla albumilla…

Mitä sitten? …jonka pitäisi viimeisimmän tiedon mukaan ilmestyä vielä tänä syksynä. Levy kantaa tällä hetkellä nimeä Old, joka viittaa edesmenneeseen Ol’ Dirty Bastardiin – johon Brownia on toki vertailtu alusta asti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

* *

Detroitista lähdet pitkälle matkalle kohti Los Angelesia. Reitin varrella ei häiriöitä esiinny – onko täällä päin räppäreitä lainkaan? Saavut Kaliforniaan väsyneenä, mutta onnellisena. Miguelin kimaltavat vatsalihakset johdattavat sinut oikeaan osoitteeseen, mutta onko pääpalkinto lopulta amerikantähti vaiko silkka ryöstö? Arpa suosii rohkeaa.

MIGUEL (CA)

”Do you like drugs, do you like drugs, yeah?
Well, me too, me too, me too, me too
Do you like hugs? Do you like love?
Feel like we got so much in common now”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Skenaario 1: Kaksi albumia julkaissut, ja niistä jälkimmäisellä (Kaleidoscope Dream) musiikkimedian polvilleen pakottanut Miguel vetää sinulle keikan, jollaista et ole ennen nähnyt – ellet sitten ole nähnyt R. Kellyä livenä. Miguel tihkuu puhdasta seksiä ja leikittelee omalla huippuunsa treenatulla lihallaan niin itsevarmasti, että kostut jokaisen ruumiinaukkosi tuntumasta.

Adornin, Do You…:n ja Where’s The Fun In Foreverin kaltaiset kappaleet vedetään läpi täydellisen moderneina R&B-sovituksina, Miguelin ääni soi livenä vielä albumiakin komeammin ja esiintyjänä hän on täysin läsnä tilassa. Naiset otetaan huomioon siinä missä miehetkin. Miguel on kuin härskimpi versio Frank Oceanista ja matkalla oman sukupolvensa Princeksi.

Skenaario 2: Kaksi albumia julkaisseella ja niillä kiitosta keränneellä Miguelilla on noussut kusi päähän. Levyjen biisit vedetään läpi hirvittävinä rock-sovituksina, joiden ikeessä huomaamattaan oman mukavuusalueensa täysin jättänyt Miguel paljastaa heikkoutensa supertähtenä ja sortuu naurettavaan rokkikukkoiluun. Biisit eivät kuulosta miltään, eikä Miguel kostuta kuin omat kainalonsa.

Tässä elehtimisessä on jotain niin kiusallista, ettei moistaa tuskaa toivoisi ankeimmallekaan yleisölle. Kaiken huippuna Miguel vielä kompastuu kesken spedeilynsä. Myötähäpeän määrä on niin järjetön, että viimeiseksi säästetyn Adornin kamalat kitarasoolot tuntuvat siltä, kuin joku raapisi aivojesi empatiapisteitä ruosteisilla ongenkoukuilla.

Skenaario 3: Lähdet Seattleen Macklemoren keikalle. Hänen sinkkunsa Thrift Shop on myynyt enemmän kuin kaikkien edellä mainittujen artistien singlet yhteensä.

Hustle HKI Helsingin The Circuksessa ja Henry’s Pubissa 19.–20. heinäkuuta.