Suomipopin valkeat helmet

#25 Ismo Alanko – Ekstaasiin (1993)

Jäätyneiden laulujen sulamispiste

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Kolkosta ympäristöstä ponnisti lihallisen ekstaasin ja rakkauden hymni, joka valloitti aikansa nuoret.

1990-luvun alun Suomi oli murrosvaiheessa. Samalla kun lama nakersi kansalaisten itsetuntoa ja talousongelmat romuttivat monien elämän, iski amerikkalainen populaarikulttuuri ja markkinatalous yhä voimallisemmin kiinni täkäläiseen kulttuuriin ja kulutustottumuksiin. Meneillään oli henkinen ja materialistinen mullistus, jonka taustalla näkyivät niin Euroopan hidas vapautuminen itä-länsi-jaottelusta kuin vapaan markkinatalouden mahdin kasvu meidän jokapäiväisessä arjessamme.

Tätä murrosvaihetta Ismo Alanko oli purkanut sanoiksi ja säveliksi jo vuoden 1990 Kun Suomi putos puusta -levyllään, jonka akustisessa soinnissa kuuluivat suomalainen melankolia ja juureva rosoisuus kiedottuna yhteiskunnan ja yksilön kohtaamien muutosten herättämiin tuntoihin. Se oli soitinvalikoimaltaan ja sävellyksiltään rikas, kirjava teos, jonka läpi kulki kuitenkin tietty alakuloinen havainto härmäläisten eksymisestä suureen maailmaan.

Hassisen Kone ja Sielun Veljet -yhtyeiden keulakuvana Alanko oli jo hankkinut maineen kiihkeänä, äkkivääriä ja suorastaan shamanistia sävyjä keikkoihinsa loihtivana esiintyjänä. Suomi putos puusta oli Alangon ensimmäinen soololevy, ja sen suosio lujitti tekijänsä jo entuudestaan vahvaa asemaa kotimaisen rock-kentän taiteellisesti kokeilunhaluisena ja näkemyksellisenä toimijana. Lama-ajan henkisesti harmaassa Suomessa hän oli näkyvä ja kuuluva hahmo.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Suomi putos puusta -levyä seurasi vuoden 1993 Jäätyneitä lauluja -albumi, joka vei Alangon kokeellisuuden vielä pidemmälle, sillä se oli ensimmäisiä kotimaisia rock-levyjä, joilla konemusiikilla oli voimakas vaikutus sisältöön. Se oli levy, joka soi vieraantuneemmin ja hektisemmin kuin edeltäjänsä, ja sai monet Alangon aikaisempaa tuotantoa fanittaneet hämmentymään.

Kiivaan konesointinsa ja hakkaavien rytmiensä keskelle levy kätki kuitenkin yhden kotimaisen rock-historian lempeästisoivimmista ja ylevimmistä rakkauslauluista. Sillä vaikka Jäätyneitä lauluja soi ajoittain ahdistuneen kolkosti, on kaiken takana usko parempaan:

”Olen kuullut rumia tarinoita eläimistä ja ihmisistä
Nähnyt kuinka aurinko nousee lännestä iltaisin
Olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän
ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen:
Uskon rakkauteen”

Konevelhon viholliset ja ystävät

Sekvensseri, rumpukone, syntetisaattori – valtaosa näistä konemusiikin ytimeen kuuluneista laitteista oli vielä 1990-luvun alussa kotimaiselle rockmusiikkikentälle kauhistus. Usko siihen, että konemusiikki ei ollut aitoa musiikkia, tai että se olisi jotenkin helpompaa ja halvemmin tehtyä kuin kovalla työllä opeteltu perinteisten soitinten soittaminen, oli edelleen syvällä joidenkin alan toimijoiden keskuudessa. Kun Ismo Alanko, yksi tuon ajan tunnetuimmista ja arvostetuimmista muusikoista julkaisi konemusiikkiin painottuneen levyn, olivat reaktiot vähintäänkin värikkäitä.

”Kyllä se herätti paljon ristiriitoja. Niin sanotun aidon musiikin ja konemusiikin välinen kuilu oli aika syvä. Osa jengistä vihasi sitä siksi, että se oli konemusiikkia. Toisia taas häiritsi se, että se oli niin erilainen edelliseen verrattuna. Erityisesti mulle on jäänyt mieleen se, kun Saku Tuominen kirjoitti City-lehteen, joka oli tuohon aikaan vielä jonkin sortin auktoriteetti, että ’Jäätyneitä, ylikypsiä, ja pohjaanpalaneita lauluja.’ Jotenkin Tuominen ei voinut ollenkaan hyväksyä sitä levyä.”

”Toisaalta olen varsinkin jälkikäteen tavannut hirveästi ihmisiä, joille se levy on ollut todella merkittävä, ja ensimmäinen levy, jonka kautta he ovat tutustuneet musiikkiini. Sitä ikäpolvea, joka oli teinejä 90-luvun alussa, se on puhutellut. Ja kyllä kriitikotkin kehuivat yksittäisiä biisejä. Pornografiaa, Laboratorion lapset ja tietysti Ekstaasiin saivat paljon kehuja.”

Konemusiikista Alanko oli kiinnostunut kuultuaan brittiyhtyeitä, joiden musiikissa elektronisen musiikin ja rockin äänimaailmat kohtasivat. Muun muassa Prodigyn ja Jesus Jonesin innoittamana hän päätti opetella käyttämään sekvensseriä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Uusien demojen työstämiseen osallistuivat myös Raptorin Izmo ja huumorirap-ryhmän tuottajana toiminut Manne Railo.

”Tutustuin Raptorin kavereihin osittain siksi, että ne oli mun pikkuveljen Ilkan frendejä, ja osittain siksi, että Jufo III oli alaikäisenä pyörinyt Sielun Veljien keikoilla. Se oli sellainen Etelä-Suomen vakiokasvo, joka ilmestyi kyselemään keikkapaikoille, että pääsisikö sisään, ja me aina laskettiin se takaovesta.”

”Alunperin tein kaikista biiseistä demot, mutta sen jälkeen me tehtiin Izmon kanssa niistä versiot ja Manne Railo, eli Mitro, joka oli jo tehnyt Sielun Veljille remixejä ja miksannut Onnellinen päivä -kappaleen, tuli mukaan kuvioon.”

Alanko muistelee, että jo ennen levyn julkaisua Railon työt olivat saaneet osakseen pientä ylenkatsetta.

”Remixit oli silloin vielä aika uusi juttu kotimaisessa musiikissa. Sielun Veljien Laatikoita-remixistäkin sai aina kuulla kuittailua. Sellaista se on, kun tekee jotain uutta. Dilemmahan on se, että jos tekee samaa kuin aikaisemmin, niin kaikki miettii että ’taas vittu tätä samaa’, ja sitten taas jos tekee jotain erilaista, niin osa jengistä haluaa sitä mitä on tehnyt aikaisemmin.”

Jo mainittujen Raptorin Izmon ja Manne Railon lisäksi studiossa Alangon rinnalla nähtiin kirjava joukko tuon ajan kovimpia ammattilaisia ja kotimaisen musiikkikentän tulevia vakiokasvoja. Alangon veljen Ilkan lisäksi lauluosuuksia olivat levyttämässä Veeti Kallio ja Ona Kamu, ja rummuissa nähtiin maan todennäköisesti eniten käytetty sessiorumpali Anssi Nykänen. Kitaraa Alangon lisäksi levyllä soittaa Riku Mattila, ja kuullaanpa musiikin monitoimimies Tommi Lindellin tivoliurkujakin Pornografiaa-kappaleella.

”Levystä valtaosa tehtiin syntikoilla ja rumpukoneilla, mutta olihan siellä oikeita soittimia jonkin verran, tosin esimerkiksi Janne Haaviston ja Anssi Nykäsen studiossa soittamat rumpuluupit äänitettiin ja käsiteltiin uusiksi.”

”Koko levyn alkuperäiset demot olivat kyllä huomattavasti härskimpiä kuin levylle päätyneet versiot. Demoilla leikin kaikilla äänimaisemilla. Käytin esimerkiksi rumpujen sijasta tykinlaukauksia bassorumpuna ja kiväärejä virvelinä. Se oli tavallaan lapsellista, ne kappaleet olivat aika perverssin kuuloisia. Niistä jäi oikeastaan vain efektejä lopullisiin versioihin.”

Yksi kappale jäi kuitenkin levylle jo melkein sellaisena, kuin se demovaiheessa oli. Tuo kappale oli Ekstaasiin.

”Ekstaasiin ei juuri muuttunut enää levytysvaihessa. Mutta sillähän olikin paljon pidempi historia kuin levyn muilla biiseillä.”

Rakkauden teatteria

”Kun samettikäsi hyväilee vatsani herkkiä kohtia
olen vapaa ekstaasissa ilman kimaltavaa kemiaa
kun pehmeät huulet kulkevat pitkin ihoni raukeita karvoja
olen vapaa ekstaasissa sinun kanssasi”

Ekstaasiin alkaa raukean verkkaisesti, kuplivan rytmin ja ovelasti junnaavan kitaran vetämänä, mutta kasvaa kertosäkeeseen mennessä ylitsevuotavaksi rakkauden hymniksi.

”Ekstaasiin, sinne vie pieni polku halki villin sademetsän
Siellä sataa rakkautta joskus liikaakin
Ekstaasiin, sinne vie lämmin iho vasten toista, liikkumatta
Vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen
Ekstaasiin, ekstaasiin”

Kappaleen hillitystä mahtipontiseen kulkeva dramaturgia selittyy sillä, että se oli alunperin tehty juuri draaman tarpeisiin.

”Teimme 1991 silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni Kirsti Kuosmasen kanssa sellaista näytelmää kuin Grande Finale, eli Suuri kusetus. Lähdimme Barcelonaan, josta vuokrasimme asunnon. Päätimme, että ollaan siellä niin kauan, että näytelmä tulee valmiiksi. Välillä ajeltiin autolla Pyreneillä ja oltiin teltassa yötä ja sitten taas kirjoitettiin. Teimme yhdessä henkilöhahmot ja näytelmän rungon ja juonen. Sen jälkeen kirjoitin dialogin. Se oli psykedeelinen, suorastaan lapsellisen mahoton juttu, jopa campia.”

”Näytelmässä oli käännekohta, jossa nuori, kirkassilmäinen ylioppilaspoika, joka ihmettelee muiden dekadenttien hahmojen toimintaa, kohtaa kuoleman jälkeisessä maailmassa rakkauden. Sellaisen puhtaan ja kauniin yksiselitteisen rakkauden, joka voittaa kaiken paskan ja pahan. Ja siihen kohtaukseen mun piti kirjoittaa jotain, niin kirjoitin tekstin, josta tuli sitten Ekstaasiin.”

”Kun olin kirjoittanut sen, niin se sama teksti päätyi melkein sellaisenaan levylle. Sen takia kappaleessa säilyi sellainen vähän ovela, polveileva rytmi. Erityisesti kertosäkeessä. Kirjoittaessa en ajatellut säveltä, joten kun sävellysvaiheessakin päätin pitää sen oudon rytmin. Päätin, etten murjo sitä tasaisemmaksi pötköksi, vaan annan sen olla. Kun pääsin himaan Espanjasta, niin sovitin sen pianon äärellä biisiksi.”

Kappaleen julkinen ensiesitys oli näytelmässä, joka esitettiin Vanhalla ylioppilastalolla 16 kertaa. Tilanteesta tekee erikoisen myös se, että kappaleen esitti myöhemmin kotimaisen näyttelijä- ja ohjaajakaartin kärkeen kohonnut Jani Volanen. Eikä hän ollut ainoa näytelmässä esiintynyt, josta on myöhemmin tullut alallaan tunnettu.

”Sen ohjasi Kari Väänänen. Muistan, että koska en ollut koskaan aikaisemmin kirjoittanut mitään tuollaista, mulla oli hirveä kynnys näyttää tekstiä kenellekään, mutta näytin sen Karille, joka innostui siitä valtavasti. Näyttelijöiksi siihen tuli kasa lahjakkaita nuoria nimiä, Volanen esitti ylioppilasta, Martti Suosalo ja Tero Jartti olivat mukana, ja Sanna Fransman. Se oli mieletön ensemble näin jälkeenpäin ajateltuna.”

Koska teksti oli tehty näytelmään, Alanko jätti siihen viittauksia ja sanoja, jotka eivät välttämättä olisi istuneet yksinkertaiseen poplauluun.

”Esimerkiksi sitä ’kyrvät nousevat taivaalle iltaisin’ -kohtaa moni on ihmetellyt ja sanonut, että miksi sun piti pilata tämä laulu tuollaisella. Mutta en mä halunnut ottaa sitä pois, koska se viittasi asioihin jotka siinä näytelmässä oli. Ne kyrvät kai tarkoittivat pommikoneita. Sodan fallossymboleita.”

Kappaleen tekstistä Alanko sanoo edelleen pitävänsä paljon, ja pohtii, että kyseessä on jokseenkin kolkon ja tarkoituksella lama-aikaa hirtehisesti kommentoineen levyn lämmin kohta. Jäätyneiden laulujen keskelle on eksynyt sulamispiste, joka lämmittää vuosisatojen halki kulkevalla uskollaan rakkauteen.

”Ehkä siinä on tiettyä positiivisen hengen hakemista laman keskellä, vaikkei mitään hirmu tiedostettua. Sellainen mielenkiintoinen pointti siihen liittyy, että halusin sillä levyllä tehdä tekstejä, jotka kuvasti ajan henkeä, sitä, kuinka samanaikaisesti laman kanssa amerikkalaisuus tunki Suomeen helvetin voimallisesti. Sen takia joissakin sanoituksissa on hyvin epärunollista ja poliittista kieltä, sanoja kuten pornografiaa, demokratiaa ja niin edelleen.”

”Rakkaus voittaa kuitenkin lopulta. Se on se perusasia, jonka kanssa kaikki kamppailee. Tietysti jos on niin kova nälkä, ettei voi ajatella muuta, niin silloin ehkä ei, mutta heti kun perustarpeet on tyydytetty, niin kyllä se rakkaus alkaa askarruttaa.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Liiketoiminnasta lavoille

Kun Jäätyneitä lauluja -levyn julkaisua suunniteltiin, oli selvää, mistä kappaleesta tulisi ensimmäinen singleraita.

”Oli jotenkin koko studiotyöskentelyn ajan selvää, että Ekstaasiin olisi se kappale, joka singlenä julkaistaisiin. Ei sitä taidettu missään vaiheessa kyseenalaistaa. Kaikki oli siitä innoissaan.”

Kappaleen, kuten koko Jäätyneitä lauluja -albumin, julkaisi Alangon ja Sielun veljet -yhtyeen muiden jäsenten yhdessä perustama Seal On Velvet -levymerkki.

”Se oli meidän bändin yhteinen projekti, mutta oikeastaan Jukka Orman lempilapsi. Meillä oli kunnianhimoinen ajatus, että julkaistaisiin kaikkea mikä ei muuten näkisi päivänvaloa. Ja kyllähän me julkaistiinkin, esimerkiksi Motelli Skronklea ja Keskusteluorkesteria ja kaikkea hyvinkin avantgardistista kamaa. Ajatus oli kunnianhimoinen, mutta ongelmana oli, että kukaan meistä ei ole bisnesmies, ja aina kun on liiketoiminnasta kyse, niin kyllä siinä tarvitaan joku, jota oikeasti kiinnostaa se talousasioista huolehtiminen ja rahanteko.”

”Musiikkihommat vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei mulla riitä virta pyörittää muuta, joten erosin yhtiöstä aika pian. Se oli kaunis ajatus, joka ei koskaan toteutunut täysimittaisena, mutta Suomi putos puusta ja Jäätyneitä lauluja -levyt julkaistiin sillä merkillä, ja nehän pärjäsivät listoillakin ihan hyvin. Levyjen jakelusta vastannut Poko oli myös tyytyväinen. Siellä tykättiin Jäätyneitä lauluja -levystäkin, kun sillä oli radiohittejä. Ekstaasiin soi paljon esimerkiksi Radiomafialla.”

1990-luvun alun soololevyjen jälkeen Alangon ympärillä on nähty erilaisia kokoonpanoja vuosituhannen vaihteen Ismo Alanko Säätiöstä hänen ja Teho Majamäen duo-esiintymisiin. Vaikka sen julkaisusta on kulunut jo 20 vuotta, on Ekstaasiin kuultu suhteellisen säännöllisesti Alangon keikoilla, vaikka aina sen esittäminen ei aina ole ollut helppoa.

”Tehon kanssa meillä oli vaikeuksia soittaa sitä, me ei oikein löydetty hyvää versiota. Se on niin iso biisi, että ei siitä oikein saa kahdestaan hyvää. Pianolla sen voisi toki soittaa yksin”.

”Jotenkin se on niin vaativa, että se tarvitsee bändin. On rumpalista ja basistista kiinni, kuinka hyvin se svengaa. On aina hankalaa, kun tekee biisejä alunperin koneella ja sitten livebändillä yrittää löytää siihen sen oikean tuntuman.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Ismo Alanko

Ismo Kullervo Alanko syntyi 12. marraskuuta Helsingissä. Vietti lapsuutensa Joensuussa, minkä vuoksi tuotannossa voimakkaita vaikutteita Itä-Suomesta.

Hassisen Kone -yhtyeen kitaristi ja solisti vuosina 1979–82, Sielun Veljet -yhtyeen kitaristi ja solisti vuosina 1982–92 ja 2010–11.

Sooloura alkoi 1990, minkä jälkeen levyttänyt ja esiintynyt myös Ismo Alanko Säätiö ja Ismo Alanko Teholla -yhtyeiden kanssa.

Julkaissut yli 20 levyä ja lukuisia livetaltiointeja eri kokoonpanoilla. Levyttää ja keikkailee edelleen aktiivisesti.

Alangon lyriikoista on koottu kaksi teosta: Rakkaus on ruma sana: Valitut laulutekstit, ilmestyi Johnny Knigalta vuonna 2004, ja kaikkien hänen siihen astisten laulujensa sanoitukset sisältä Sanat WSOY:n kustantamana vuonna 2011.

Kuvaile Ekstaasiin-kappaletta viidellä sanalla: ”Edelleen herkullinen, rytmisesti ovela kappale.”

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress