2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#99 Kurt Vile – Jesus Fever (2011)

Kurt Vile: ryhti on yliarvostettua.

Kurt Vile: ryhti on yliarvostettua.

Jesus Fever on kuin ilmastoimattoman auton ikkunasta viileään tuulenvireeseen työnnetty käsi, joka piirtää ilmaan salaisia mielikuvia ja toiveita.

”I’d pack my suitcase with myself
But I’m already gone
Cleanse myself with vitamin health
But I’m already gone”

Kurt Vile on karikatyyrimäinen hahmo. Ensimmäisenä kiinnittää huomionsa tietenkin hänen hiuksiinsa. Suureen, valtoimenaan valuvaan ja kauniiseen pehkoon, joka herättää pen… hiuskateutta, jos oma kuontalo on harvennut tai parturoitu, ja joka on aina keskijakauksella. Sen jakauksen läpi Vile katselee maailmaa aavistuksen laajentuneilla pupilleillaan, joissa on häivähdys ilkikurisuutta, väliinpitämättömyyttä ja terävyyttä.

Vilen ryhti ei ole huono. Hänellä ei ole ryhtiä lainkaan. Kitaran kannatteleminen kaulalla on vääntänyt hänen pitkän ja tikkumaisen laihan vartalonsa lopullisesti mutkalle. Vaikka ulkokuoresta voisi olettaa, että Vile polttaa paljon pilveä ja syö valtavia määriä roskaruokaa, ei hän tunnu silti lihovan. Vile on siis läpipasko.

Kaikki nämä pirteet tekevät Vilesta helposti lähestyttävän ja rakastettavan artistin. Hän on ymmärtänyt jotain oleellista ajastamme. Mikään ei tunnu kiinnostavaan miestä paskaakaan. Paitsi musiikki. Ja rakkaus. Ja pilvi. Siis elämän tärkeimmät asiat, sanoisi joku.

2010-lukulaisessa maailmassamme, jossa yksikään työnantaja, rakastaja tai palveluntarjoaja ei koskaan sitoudu keneenkään tai mihinkään, Kurt Vile on täydellinen rock-tähti: irrallinen, juureton, luovuttanut ja siksi niin aito. Julkaistuaan So Outta Reach -EP:n Vile antoi haastattelun Pitchforkille, jossa kertoi, että hän kävi joskus päivätöissä, mutta sai nopeasti kenkää, sillä ei yksinkertaisesti jaksanut herätä aamuisin. Oikea, hedonistinen ja todellisuuspakoinen viesti downshift-sukupolvelle, joka samanaikaisesti haluaisi irroittautua vanhempiensa työelämän kuristavista velvoitteista, mutta pelkää kuollakseen elävänsä aikuisuutensa pätkätöiden ja surkeiden eläkesäästöjen kurimuksessa.

Vilen slacker-asenne on ajankohtainen, mutta myös hyvin yhdeksänkymmentälukulainen. Vile, yksi sukupolvensa lahjakkaimmista ja tärkeimmistä biisintekijöistä, yhdistääkin lauluissaan 1990-lukulaisen laiskan slacker-indien laajaan yhdysvaltalaisen laulunkirjoittamisen tradition tuntemukseensa. Hänen kappaleissaan on kuultavissa vivahteita ja kaikuja niin 1990-luvun vaihtoehtorockin suuruuksista, kuten Pavementistä tai Dinosaur Jr:sta, amerikkalaisen rockin kivijaloista, kuten Youngista, Dylanista, Pettystä ja Springsteenistä, sekä uudemmista Americana-bändeistä, kuten Wilcosta.

Tähän juttusarjaan olisi voitu valita Vilelta montakin kappaletta. Olisin mielelläni kirjoittanut vaikkapa eteenpäin paahtavasta, sydänmaata kohti ujeltavasta Freak Trainistä, lempeän lämpimästä Baby’s Armsista tai hitaasta Slow Talkersista, joka paljastaa, miten monipuolinen ja taitava kitaransoittaja Vile on. Jesus Fever on kuitenkin parhaiten poppia edustava otos miehen tuotannosta. Se on julkaistu loistavalla Smoke Ring For My Halo -albumilla, joka lukeutuu kuluvan vuosikymmenen tärkeimpiin, kestävimpiin ja kauneimpiin pitkäsoittoihin.

Jo Jesus Feverin intron monipuolinen sointuvaihtelu lumoaa. Sitten kitararaidat kasautuvat kiehtovasti sovitettuina toistensa ylle. Vile alkaa laulaa pari napsua väärässä sävelkorkeudessa mupeltaen tutuista teemoistaan. Sanoitus koostuu ytimekkäistä ja irrallisista yksityiskohdista, nonsensestä ja elämän katoavaisuuden pohtimisesta herkin kielikuvin. Kuulija pääsee ihanaan, kesäiseen tilaan. Jesus Fever on kuin ilmastoimattoman auton ikkunasta viileään tuulenvireeseen työnnetty käsi, joka piirtää ilmaan salaisia mielikuvia ja toiveita.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Kurt Vile – Jesus Fever (ohj. Ricardo Rivera)

Bonus!

Kurt Vileltä ei äänestetty muita kappaleita, mutta Jeesuksesta laulamalla kupongille pääsi myös muun muassa Jackie Leven, kappaleellaan The Sexual Loneliness of Jesus Christ.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress