2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#90 Gnarls Barkley – Crazy (2006)

Hel-looks soitti ja halusi…

Crazy on Danger Mousen ja Cee-Lo Greenin yhteistyön kirkkain helmi, piirun verran alle kolme minuuttia taydelliseksi hioutunutta poppia.

”Does that make me crazy?
Does that make me crazy?
Does that make me crazy?
Possibly”

Hulluudesta on tehty lauluja maailman sivu, hyviä ja huonoja, mutta hyvin harvoin todentuntuisia. Vallitseva tyyli on lainattu b-elokuvista elokuvista, eli kyseessä on usein jonkinlainen teinikauhuversio aiheesta.

Jos pois lasketaan hullaantuminen, mielenhäiriöt aiheena miellyttävät räppäreitä, hevareita ja punkkareita enemmän kuin poppareita.

Kun ensi kertaa kuulin tämän biisin, se tuntui uskottavalta kuvaukselta mielen järkkymisestä, tiiviisti ilmaistuna.

”I remember when, I remember
I remember when I lost my mind
There was something so pleasant about that place
Even your emotions have an echo in so much space”

Gnarls Barkleyn Cee-Lo värisytteli kesällä 2006 Provinssirockissa. (Kuva: Tomi Palsa)

Gnarls Barkleyn Cee-Lo värisytteli kesällä 2006 Provinssirockissa. (Kuva: Tomi Palsa)

On vaikea sanoa, mistä vakuuttavuuden tunne syntyy – sanoista vai siitä intensiteetistä, jolla Cee-Lo Green laulaa. Tämä on hyvin näytelty pieni draama. Laulu voi ihan hyvin kertoa myös rakkaudesta, tai ehkä jopa Cee-Lon ja Danger Mousena tunnetun Brian Burtonin yhteistyöstä.

But maybe I’m crazy
Maybe you’re crazy
Maybe we’re crazy
Probably

Tai taiteellisesta työstä yleisesti.

Mutta oma ensimmäinen reaktioni oli ”hulluus”, joka sellaisena kuin se laulussa esiintyy on kuitenkin yksi niitä harvoja asioita, joka voi vapauttaa kypsän ihmisen aikuisuuden taakasta muutenkin kuin hetkellisesti.

Musiikillisesti kyseessä on täysosuma. Se morriconelaisia kielisoittimia hiphop-biittiin ja loistavaa soul-laulua taustalla hurisevaan efektoituun kuoroon, joka tuo mieleen Aphex Twinin Windowlickerin. Se ei kuulosta ajattomalta, vaan nimenomaan sekä eiliseltä ja tältä päivältä. Musiikki vie heti mennessään. Se hurmaa kaikki lapsenlapsista isovanhempiin ja vasta myöhemmin paljastaa melankolisen, ehkä jopa synkän sydämensä.

Tämä oli huima kokemus vuonna 2006 ja on sitä yhä. Kestää toistuvaa soittoa kuin Ave Maria konsanaan.

Ja tietenkin videossa käytetään Rorschachin mustetahroja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Gnarls Barkley – Crazy (ohj. Robert Hales)

Bonus!

Gnarls Barkleylta äänestettiin myös kappaletta Who’s Gonna Save My Soul.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress