2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#9 Mew – Am I Wry? No (2002)

Kuvateksti.

Mew, Kentin kaatajat.

Toismaailmaista kauneutta, veitsenterävää soitantaa ja vuorenkorkuista paisuttelua.

”Indifference is killing me!”

Vuonna 2002 suosionsa huipulle itseään kampeava Kent soitti kiertueen Suomessa. Lämmittelijänä toimi kaikille tuntematon tanskalainen pikkubändi, joka ei ollut vielä julkaissut edes ensimmäistä kansainvälistä levyään. Tuon yhtyeen nimi oli Mew, eikä kiertueen jälkeen pahemmin puhetta Kentistä kuultu, kun tuo skandinaavinen landskamp päättyi Tanskan suvereeniin 6–0-voittoon.

En ollut itse kiertueen keikoilla, mutta niiden jälkeen oli vaikea välttyä tuon kolmikirjaimisen nimen kuulemiselta joka käänteessä.

Kun yhtye vihdoin palasi keväällä 2003 omalle keikalle Tavastialle, takataskussa uunituore kansainvälinen debyyttinsä Frengers, oli kupletin juoni jo selvillä: jokainen runotyttö sai uuden suosikkibändin ja jokainen indiebändi itselleen uuden tyylin.

Vaikka yhtye on sittemmin ylittänyt itsensä suuruudenhulluudessa vaikuttavuudessaan jo moneen kertaan, on bändin häkellyttävä iskuvoima tiivistettävissä Am I Wry? No -kappaleen ensitahteihin. Täysin käsittämätön yhdistelmä toismaailmaista kauneutta, veitsenterävää soitantaa ja vuorenkorkuista paisuttelua. En usko koskaan kääntäneeni kelkkaani epäilyksestä estottomaan ihailuun niin kuin tämän avauksen myötä.

Jopa yhtyeen nolot puolet kääntyvät pidemmän päälle vahvuuksiksi. Kammottavat levynkannet ja Jonas Bjerren ensimmäisen vuoden taidekoululaisen runokirjan B-materiaalin mieleen tuovat lyriikat aiheuttavat vaivaantuneisuutta, mutta tavallaan raaputtavat muuten niin täydellisen pinnan rikki tavalla, joka muuttaa epäinhimillisen hurmaavan hölmöksi.

Helpoin tapa todentaa Mewin vaikutusvalta kymmenen sitten on kuunnella läpileikkaus suomalaisen indiepopin kermasta vuodesta 2003 eteenpäin. Lähes jokaisella bändillä alkoivat vallata alaa nyrjähtelevät rytmit, järkälemäisesti vyöryvät bassot, terävästi maalailevat kitarat ja kuulaat laulut.

Kaiken tuon ymmärtää yhä yhtä hyvin, kun pistää Am I Wry? Non soimaan. Sen ikoninen vyörytys ei ole menettänyt pisaraakaan tehostaan vuosien kuluessa.

Toivottavasti yhtye kykenee vielä nousemaan lievästä luovasta lamastaan, joka sitä on And The Glass Handed Kites -levystä (2005) asti vaivannut. Ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole vielä voittanut tätä juuttilaumaa omassa pelissään.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Mew – Am I Wry? No

Mitä muuta?

Mewiltä äänestettiin myös kappaleita 156, Comforting Sounds, Snow Brigade ja Special.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress