Popklassikot 1986

#9 Hüsker Dü – Don’t Want to Know If You Are Lonely

Hüsker Dün lauluissa keskeisiksi aiheiksi nousivat ihmiskuntaa yhdistävät tunteet.

Saint Paulissa, Minnesotassa perustettu Hüsker Dü saattoi olla 1980-luvun hardcorepunkista ponnistaneista vaihtoehtorockin pioneereista kaikkein vaikutusvaltaisin. Viimeistään vuonna 1984 julkaistulla Zen Arcadella se alkoi toden teolla kokeilla hardcoren rajoja. Levyllä oli toki roimasti karjumista, särökitaroita ja salamannopeita tempoja, mutta Hüsker Dü oli sillä myös vapautunut sekä tekemään kunnianhimoisia musiikillisia kokeiluja että lisäämään lauluihinsa hardcore-levyllä ennenkuulumattoman määrän melodioita.

Kaiken lisäksi Zen Arcade oli tuplakonseptilevy, jollaisia oli syntynyt aikaisemmin lähinnä pompöösien progedinosaurusten kultalevyillä ja kokkelilla vuoratuista studioista. 45 tunnissa äänitetty ja miksattu Zen Arcade oli yhä selvästi punkbändin tekemä, mutta samalla se oli julkea keskisormen heristys punkpuristien suuntaan.

Seuraavilla levyillään New Day Rising ja Flip Your Wig (kummatkin vuodelta 1985) Hüsker Dü täydellisti soundinsa, jonka yhdistelmä popmelodioita, säröisiä kitaroita ja raivokasta energiaa tulisi näyttämään esimerkkiä Pixiesin kautta Nirvanalle ja näin mullistamaan koko rockmusiikin 1990-luvun alussa.

Warner Bros kuuli Hüsker Dün soundin kaupallisen potentiaalin jo vuonna 1986, kun se nappasi yhtyeen talliinsa. Sopimus ison levy-yhtiön kanssa tuntui epäilemättä karvaalta petturuudelta 1980-luvun indieympyröissä, mutta musiikillisesti Hüsker Dü ei joutunut tekemään kompromisseja. Kitaristi-laulaja Bob Mouldin ja rumpali-laulaja Grant Hartin itsensä tuottamalla Candy Apple Greylla ei yhtyeen aikaisempien levyjen ohuen soundin lihottaminen tuhdimmaksi haitannut lainkaan.

Levyn kirkkain timantti, Grant Hartin säveltämä ja laulama Don’t Wan’t to Know If You Are Lonely, osoitti, ettei Hüsker Dü ollut hukannut niitä elementtejä, jotka tekivät siitä erikoislaatuisen. Se on kuin Candy Apple Greyn kannessa komeileva karamelliväreissä loistava kasa tuhkaa, niittejä ja lasinsiruja.

Mould ja Hart olivat jo varhain oivaltaneet, että jos he yhdistäisivät hardcorepunkista oppimansa intohimoisen raivokkuuden yhteiskunnallisuuden sijaan ihmisen sisäiseen maailman, lopputulos olisi mullistava. Niinpä Hüsker Dün lauluissa keskeisiksi aiheiksi nousivat sellaiset ihmiskuntaa yhdistävät tunteet kuin rakkaus, yksinäisyys, kateus, mustasukkaisuus, pelko, epävarmuus ja kaipuu. Samat universaalit tunteet, jotka olivat innoittaneet laulunkirjoittajia epäilemättä siitä asti, kun joku poikkeuksellinen ihmisapina keksi hakata kahta kiveä toisiaan vasten ja keksi, että hei, siinähän on rytmi.

Don’t Wan’t to Know If You Are Lonelyssa kappaleen kertoja on jättänyt rakkaansa, mutta jotain on jäänyt hampaankoloon, puolin ja toisin. Kaipaus, katkeruus ja mustasukkaisuus ovat kuin kuminauha, joka vuoroin kiristyy, vuoroin taas löystyy, mutta pitää tehokkaasti kiinni:

”I’m curious to know exactly how you are
I keep my distance but that distance is too far
It reassures me just to know that you’re okay
But I don’t want you to go on needing me this way”

Lopulta laulu räjähtää kertosäkeeseen, jonka päättämättömyyden taustalla Hartin katkeransuloiset soinnut kertovat pakahduttavasta kaipauksesta:

”And I don’t want to know if you are lonely
Don’t want to know if you are less than lonely
Don’t want to know if you are lonely
Don’t want to know, don’t want to know”

Hüsker Dü puskee päälle yhtenä rintamana raivokkaan intohimoisesti projisoiden täydellisesti Hartin raivoa, tuskaa, pettymystä, epävarmuutta ja jossain syvällä yhä karvaasti polttavaa rakkautta. Hartin rummut rämisevät hyperaktiivisesti, Bob Mouldin kitara ärjyy kuin hurrikaani täynnä partaveitsiä ja Greg Nortonin basso pyörii, riehuu ja kimpoilee seinistä.

Kuten Hüsker Dün logossa, jossa yhtenäistä ajatusta symboloiva viiva lävistää kolme erillistä viivaa, jotka edustavat sen jäsenten erillisiä persoonallisuuksia, Hüsker Dü onnistuu yhdistämään Don’t Want to Know If You Are Lonelyn ristiriitaiset elementit (viha/rakkaus, kauneus/rumuus, melodia/aggressio, mustasukkaisuus/kaipaus) yhtenäiseksi taideteokseksi, joka jyrää kuuntelijan yli jättämättä sijaa vastaväitteille.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Green Day nauhoitti version Don’t Want to Know If You Are Lonelysta MTV 2:lle vuonna 2000. Jos ei muuta, niin ainakin uskollisesta versiosta kuulee kuinka paljon Green Day ja sitä kautta lukemattomat muut nykypäivän poppunkkarit ovat velkaa Hüsker Dülle.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!