Popklassikot 1998

#9 Brandy & Monica – The Boy Is Mine

Brandy ja Monica, ylimmät ystävykset.

Brandy ja Monica, ylimmät ystävykset.

” The girl is mine
The doggone girl is mine
I know she’s mine
Because the doggone girl is mine”

Liekö maailmassa toista yhtä lällyä kappaletta kuin Michael Jacksonin ja Paul McCartneyn tahmanäppinen duetto The Girl Is Mine (1982)? Ei lie!

Jo se, että Jackson käyttää kupeitaan riivaavan karnaalisen intohimon kuvaamisessa englannin kielen laimeinta voimasanaa ”doggone”, saa kuulijan anelemaa jotain rankempaa ja ruudikkaampaa – vaikkapa VHS-kasetillista Matlock-jaksoja tai satunnaista kuvaa kalifornialaisista geriatrikoista.

Paul: “Michael, we’re not going to fight about this, okay?”
Michael: “Paul, I think I told you, I’m a Lover not a fighter.”

Största möjliga äh!

The Boy Is Mine on toista maata, jo musiikillisestikin. Siinä missä The Girl Is Mine keinahtelee harmittomasti ja hajamielisesti, niiden halvatun tuulikellojen kilistessä taustalla, The Boy Is Mine tamppaa eteenpäin sähäkästi kuin pari pitkävartisia käärmeennahkasaappaita.

Rakastan The Boy Is Minen määrätietoisen militanttia rytmiä ja puolinuotteja jankkaavaa bassoa – mutta vielä enemmän rakastan läpi kappaleen nuottiasteikkoa ylös ja alas kiipeilevää arpeggiomelodiaa, joka on kuin pilven reunalla timanttiharppuaan hipelöivän R&B-enkelin suloisinta soittoa.

Ajatukset mielikuvitusmaailmaan vievä harppumelodia paljastaa Brandyn Norwoodin ja Monica Arnoldin kissatappelun perimmäisen ristiriitaisuuden: todennäköisesti ”The Boy” ei ole kiinnostunut olemaan heistä kummankaan. Siinähän unelmoivat, kahteen pussiin pelaavan peelon rakkaudesta turhan päin unelmoiden.

The Boy Is Minen videon alussa Brandy tapittaa televisiosta Jerry Springerin sosiaaliporno-ohjelmaa. Tarinan mukaan juuri näin hän sai idean kappaleeseen saman urhon perään haikailevasta tyttökaksikosta.

The Boy Is Mine on monella tavalla melko keskinkertainen kappale: sen jankuttava teksti ei johda mihinkään (videossa Mekhi Phiferin esittämä kundi sentään saa fudut molemmilta), eikä sen melodia ole ihanasti kujertavaa kertosäettä lukuun ottamatta erityisen unohtumaton.

Ratkaisevinta kappaleessa onkin, miltä se kuulostaa. Ja se kuulostaa taivaalliselta. Rodney ”Darkchild” Jerkins oli vuosituhannen vaihteessa hetken aikaa maailman kuumin tuottaja, ja The Boy Is Mine on hänen ylittämätön mestariteoksensa.

Sekä Brandy että Monica saivat kappaleesta uransa viidennen top 10 -hitin ja ensimmäisen listaykkösen, joka dominoi Billboardin listaa kuumana R&B-kesänä 1998 peräti kolmentoista viikon ajan. Paalulle single nousi myös Kanadassa, Hollannissa ja Uudessa-Seelannissa.

The Boy Is Mine -huuman ollessa kuumimmillaan lehdistö alkoi lietsoa sotaa Brandyn ja Monican välille. Julkisuudessa laulajattaret kuittasivat väitteet välirikosta järjestelmällisesti tabloid-roskana, mutta jälkeenpäin kaksikko on myöntänyt suhteensa olleen vaikea.

”Saatoimme tuskin olla samassa huoneessa. Ihmisinä olimme toistemme täydelliset vastakohdat”, Monica on kertonut.

Kolmen Grammy-patsaan hitti antoi joka tapauksessa kelpo vetoapua molempien laulajattarien uralle, joiden voi näin viidentoista vuoden jälkeen todeta edenneen melko yhteneväisesti: Monica on netonnut 2000-luvulla Yhdysvaltain albumilistalla yhden listaykkösen ja kolme muuta top 10-levyä, Brandy on puolestaan sujauttanut kolme albumia listan kärkikolmikkoon.

Mitän ”The Boyn” kävi, sitä tarina ei kerro.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

The Boy Is Mine sai viime vuonna jatkoa, kun Brandy ja Monica levyttivät alun perin R. Kellyn Write Me Back -albumille tarkoitetun It All Belongs to Men. Rico Loven hienostunut, mutta vähän turhan kohtelias R&B-balladi oli kelpo suoritus, mutta ei sytyttänyt maailmaa liekkeihin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!