Popklassikot 1995

#9 Blur – The Universal

Jonathan Glazerin ohjaama, Kellopeliappelsiini-vaikutteinen Universal-video kuuluu Blurin ikonisimpiin.

Harvassa lienevät ne, joiden mielestä eteerinen The Universal ei yksiselitteisesti kuulu Blur-yhtyeen uran parhaisiin kappaleisiin. Etenkin The Great Escape -albumin epätasaisen biisikatraan joukossa se säihkyy silkkana timanttina.

The Universal -singlen ilmestyessä marraskuussa 1995 Iso-Britanniassa ja miksei muuallakin Euroopassa oli vietetty niin sanottua brittipopin kuumaa syksyä. Blurin ja Oasiksen suuri yhteenotto mediassa oli sattunut vain kolmea kuukautta ja yhtä singleä aiemmin. Elokuussa singlelistan ykköseksi oli noussut Blurin Country House, joka peittosi niukasti Oasiksen Roll With Itin. Blur-fanit riemuitsivat, mutta rahvaanomaisempi veljesbändi veti sittenkin pidemmän korren. Oasiksen (What’s the Story) Morning Glory? myi lopulta järjettömästi The Great Escapea enemmän ja onnistui myös paaluttamaan itsensä vankemmin rockhistoriaan.

Julkisuustempuksi rakennettu bändien taisto tuskin olisi voinut vähempää kiinnostaa 27-vuotiasta Damon Albarnia, joka intoutui Blurin neljännellä levyllä tarkkailemaan sarkastisella otteella ylemmän keskiluokan elämänmenoa. Albarn piirsi terävällä kynällään levyllisen perin alakuloisia ja onnettomia henkilöhahmoja. Kilpakumppani Oasis taas ei laulanut oikein mistään, mutta bändin uhmakas ja brittirockin perinteitä kunnioittava kitararock vetosi ilmiömäisin seurauksin työväenluokkaan ja oikeastaan kaikkialle muuallekin.

”Taviskansalle” ehkäpä liiankin näppärän The Great Escapen toinen single The Universal on eräänlainen vastaveto ykkössinkku Country Housen vallattomaan pöhköilyyn. Ironisen näsäviisas duuripop on The Universalilla vaihtunut jousilla ja torvilla koristeltuun vanhan ajan lounge-poppiin. Kappale olisi sopinut hienosti vaikkapa Walker Brothersin suuhun, eikä kaukana olla The Divine Comedynkaan harjoittamasta estetiikasta.

Eronteko visualisoitiin kärkevästi myös biisien musiikkivideoihin: kun Country House kumarteli hassunhauskasti muun muassa Benny Hillille, napattiin The Universalin kehyksiksi Stanley Kubrickin kulttiklassikko Kellopeliappelsiini (1971). The Universalin toismaailmallisen steriilistä videosta tuli yksi Blurin vaikuttavimmista, vaikka bändin silloiseen suuntaan kypsynyttä kitaristi Graham Coxonia ei aina napannut ilmaantua kuvauksiin asti.

”No one here is alone, satellites in every home
Yes the universal’s here, here for everyone
Every paper that you read
Says tomorrow is your lucky day
Well, here’s your lucky day”

Turtuneisuudesta taidetta tekevä The Universal taipuu monitulkintaiseksi dystopiaksi. Kappaleen voi kokea kauhukuvaksi masennuslääkkeiden avulla elämästä ilon irti repivästä Prozac-sukupolvesta. Biisin tekstissä sivutaan myös teknologian lamaannuttavaa ylivaltaa ihmisestä. The Great Escape -pääotsikon hengessä kappaleeseen kiteytyy myös ihmisen keinotekoisesti tuottamaa toivoa ja todellisuuspakoa. Jotkut taas ovat tulkinneet kappaleen kertovan lottoamisesta: ”it really, really, really could happen”. Niin tai näin, Albarn ei välttämättä ollut tulevaisuuden visioissaan kovin väärässä.

Ysärinostalgiseen olotilaan heti ensisävelillään johdattavassa The Universalissa piisaa tiettyä ulkopuolisuuden tuntua myös Blurin muuhun tuotantoon verrattaessa. Samalla biisi asettui epäluonnollisen luonnollisesti merkittäväksi vedenjakajaksi yhtyeen uralla. The Great Escape -albumin jättämän laimean olon jälkeen Blur päästi irti omaan mahdottomuuteensa kaatuneesta, kuolonkrapulaisesta brittipopista ja siirtyi ammentamaan amerikkalaisesta vaihtoehtorockista kiitettävin tuloksin.

http://www.youtube.com/watch?v=BrbxWOMpwfs

Bonus!

Edellisestä Blur-albumista on aikaa peräti yhdeksän vuotta, mutta fanien riemuksi bändi on aktivoitunut uudestaan. Näin tunteikkaasti eteni The Universal Lontoon olympiakisojen päätösbileissä Hyde Parkissa. Damon Albarnin ilme sanoo biisin lopussa aika paljon. Ensi kesänä nämä popparit nähdään sitten Provinssirockissakin.

http://www.youtube.com/watch?v=-rjKrdFid8M