2000-luvun kotimaiset pophelmet

#87 Damn Seagulls – Human Torch (2006)

(Säv. ja san. Damn Seagulls)

Lokkeja, lavalla ja taivaalla. (Kuva: Tomi Palsa)

Damn Seagulls on tehnyt muutenkin kunnioitettavan uransa lisäksi ultimaattisen kesäbiisin. Se saa yhä edelleen ihmiset ulos kodeistaan tanssimaan polttavalle asfaltille.

“You know there’s something calling you
But will you take the chance
Can you feel it?
There’s a fire on the streets downtown tonight”

Siitä on jo melkein seitsemän vuotta, kun Damn Seagulls julkaisi hellehittinsä Human Torchin. Jokainen kesä synnyttää renkutuksen, joka soi niin etkoilla kuin jatkoillakin. Human Torch oli julkaisunsa jälkeen juuri tällainen kappale.

Kunnioitettavaa yhtyeen singlelohkaisussa oli hetkellisen tarttuvuuspotentiaalin lisäksi se, että ainakin minun musiikkilaitteissani se soi yhä ja edelleen, myös tänä kesänä. Harvemmin kesähiteistä on moiseen.

Damn Seagulls on eittämättä livebändi, ja Human Torch on yksi yhtyeen harvoista kappaleista, joiden energia ja kapasiteetti on tallentunut vahingoittumattomana myös äänitiedostoksi.

Ratkaiseva tekijä biisin tempaavuudessa on introttomuus. Kun Lauri Eloranta kysyy tokaisevasti “are you feelin’ alive now” ilman turhaa käynnistelyä, henkiin herää väkisinkin. Vaikkei Human Torch suoranaisesti räjähdä kaiuttimista, se potkii kuulijansa liikkeelle.

Taustalla ujeltavat sähköurut ja jousisoittimet voisivat tehdä muuten yksinkertaisesta kokonaisuudesta kaoottisen, mutta tässä tapauksessa ne antavat Human Torchille persoonaa. Niiden ansiosta kappale takertuu muistin sopukoihin ensikuulemalta.
Hieman kliseinen sha la la la -rallattelu biisin lopussa on jopa turha lisä, sillä festareilla hoilattavia koukkuja riittää Human Torchissa muutenkin.

Kappaleen voimaannuttava vaikutus perustuu osittain sen lyriikoihin. Vaikka seasta pilkistää turhauttavaa ihmissuhdehuttua, pääpaino sanailussa on kannustamisella ja sisuuntumisella. Kun joku laulaa palavista keskustan kaduista, lentosuukoista ja mahdollisuuksiin tarttumisesta, pienestä juustoisuudesta huolimatta sen tuntee syvällä. Lauri Elorantaa lainatakseni:

“It’s coming down
I can feel it in my bones”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

29. toukokuuta 2006 – Porvoon tuomiokirkon katto paloi tuhotyön vuoksi kahden aikaan aamuyöstä. Tekijät ilmoittautuivat myöhemmin vapaaehtoisesti, kun poliisi oli jo heidän jäljillään.