2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#86 The Coral – Dreaming of You (2002)

The Coral.

The Coral, tuhat vuotta ennen läpimurtoaan.

The Coral ei ehkä ole nykyään yhtä kiitetty ja suosittu kuin vuonna 2002, jolloin loistokkaan riehakas popklassikko Dreaming of You julkaistiin. Kaukana tulevaisuudessa asiat ovat kuitenkin toisin…

”What’s up with my heart when it skips a beat
Can’t feel no pavement right under my feet”

Aika-avaruusagentti Lavender, tervetuloa takaisin 31. vuosisadalle. Muistisi koherenssin tarkistamiseksi ole hyvä ja ilmoita ensin tehtäväsi.

Kiitos, Valvoja. Tehtävänäni oli palata ajassa 21. vuosisadalle ja selvittää aikakautemme palvotuimman, suurimman ja tärkeimmän yhtyeen The Coralin vaiheita. 2000-lukuhan oli aikaa, jolloin yhtye julkaisi tärkeimmät teoksensa. Löytöni olivat sekä kiehtovia että järkyttäviä.

Ennen kuin menemme tehtäväsi tuloksiin, kerro vielä perustietosi The Coralista.

Outo pyyntö, valvoja – ovathan The Coralin uran yksityiskohdat jokaisen 31. vuosisadan kansalaisen tiedossa. Ellei tarkoituksenasi sitten ole varmistaa, ettei tilalleni ole vaihdettu Mekokrokodylian liskomiesten vakoojaa.

Mutta hyvä on. Kaikkihan tietävät, että yhtye perustettiin vuonna 1996 Hoylaken merenrantakaupungissa Englannissa, ja nimettömän debyyttialbuminsa se julkaisi vuonna 2002. Yhtye ei niittänyt levyllään pelkästään kansansuosiota, vaan se myös voitti tuona aikakautena kovasti arvostetun Mercury Music Prize -palkinnon, ja NME-lehti valitsi levyn vuoden parhaaksi. Entistä vaikuttavamman saavutuksesta teki, että The Coralin jäsenet olivat tuolloin hädin tuskin täysikäisiä.

Ensilevystään lähtien yhtye vakuutti railakkaan ennakkoluulottomalla kitarapopillaan. Albumi ilmestyi aikana, jolloin toitotettiin paluuta rockin perusarvoihin, mutta The Coral yhdisteli häpeilemättä psykedeeliseen kitarapoppiinsa kaikkea dubista 1920-luvun jazziin ja vanhoihin merimieslauluihin.

Toisen levynsä Magic and Medicine The Coral julkaisi seuraavana vuonna, ja 2004 ilmestyi minialbumi Nightfreak and the Sons of Becker. Tästä eteenpäin tiedot Yliaivon tietopankeissa ovat epämääräisemmät: tiedämme, että The Coral julkaisi kaksi levyä, The Invisible Invasionin (2005) ja Roots & Echoesin (2007), ennen kuin kitaristi Bill Ryder-Jones erosi yhtyeestä. Vuonna 2010 ilmestyi vielä Butterfly House -levy, mutta 2012 yhtye jäi tauolle. Tämän jälkeen tiedot The Coralin vaiheista ovat toistaiseksi kadoksissa, pitkälti vuonna 2975 tapahtuneen Zorf-viruksen Yliaivon tietopankkeihin kohdistuneen hyökkäyksen takia.

Sanoit, että löytösi olivat kiehtovia ja järkyttäviä. Mitä tarkoitit?

Kuten kaikki tietävät, The Coral on yksi maailmankaikkeuden suosituimmista yhtyeistä, jonka musiikki on tavoittanut kuulijoita kaukaa maapallon ja oman galaksimme rajojen ulkopuolelta. Sen lauluja laulavat kaikki Saturnuksen rengassurffareista Diivoin älyllisiin abstraktioihin. Väitetäänpä jopa, että The Coralin kappaleet olisivat saaneet erään Grgken kivikansan vuosituhansia paikallaan maanneen edustajan nousseen tanssimaan. Myönnetään, että liikehdintä oli vain hyvin laveasti tulkittavissa tanssiksi, mutta…

Takaisin asiaan, Lavender.

Aivan. Palasin vuoteen 2013 ja järkytyksekseni sain huomata, että The Coral ei ollut paitsi tauolla, vaan että sen maine ei ollut lähellekään niin suuri kuin olemme aikaisemmin luulleet. Puhumattakaan siitä universaalista arvostuksesta, jota se nauttii nykyään. Törmäsin sattumalta Nuorgam-nimisen nettisivun 2000-luvun pophelmiä esittelevään juttusarjaan ja voitko uskoa, että The Coralin hienoin kappale, galaktinen megahitti ja ikivihreä Dreaming of You oli 111 kappaleen listalla sijalla 86?

Uskomatonta!

Itse kirjoitus sisälsi vaivaannuttavan määrän mukanokkelaa horinaa, mutta oli siinä asiaakin. Jutun kirjoittaja, tuntematon suuruus nimeltä Kimmo Vanhatalo, kirjoitti Dreaming of Yousta näin:

Kappale on kerrassaan vastustamaton. Törähtelevät torvet ja ujeltavat urut johdattavat sen hillitöntä poljentoa, jonka pataan on heitetty ennakkoluuloton mausteseos 1960-luvun kitarapoppia, psykedeliaa, folkrockia, Madness-tyylistä ska-poppia, soulia ja vanhaa jazzia. Kappaleen vetovoiman kruunaa laulaja James Skelleyn raspikurkkuisen intohimoinen ja iloluontoinen tulkinta.

Tämä riemukas yhdistelmä onnistuu puhaltamaan uutta henkeä jopa sanoituksiin, jotka kertovat yhtä rockin vanhimmista tarinoista: kappaleen kertojaa repii tuhoisa rakkaus, jolle hän yrittää laittaa epätoivoisesti lopun, mutta unelmat eivät jätä häntä rauhaan:

”Up in my lonely room
When I’m dreaming of you
Oh, what can I do?
I still need you
But I don’t want you now”

Näistä ylisanoista huolimatta kappale ei ole lähelläkään listan sijaa 1.

Kiitos raportistasi, Lavender. Saamasi tiedot ovat vähintäänkin hämmästyttäviä. Kyseessä täytyy olla jonkinlainen historiavääristymä, enkä ihmettelisi, jos ne kirotut liskomiehet olisivat sen takana. Näen tähän ongelmaan vain yhden ratkaisun – tilanteen välittömän korjaamisen. Saat vapaat kädet tämän tehtävän suorittamiseen, sen on onnistuttava hinnalla millä hyvänsä. Tehtäväsi ensimmäinen vaihe on saattaa Dreaming of You tuon Nuorgamin listan ensimmäiselle sijalle. Onnea tehtävääsi, Lavender, olkoon se onnistunut. Meidän kaikkien tähden.

Kiitos, valvoja. Teen parhaani!

Käynnistäkää aika-avaruusportti!

ZZZZZRTTTTFTFTFTFZGGGG!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
The Coral – Dreaming of You (ohj. Laurence Easeman)

Bonus!

The Coralilta ei äänestetty muita kappaleita, mutta unelmoimisesta lauloi myös Sunset Rubdown, jolta noteerattiin kappale Shut Up I Am Dreaming of Places Where Lovers Have Wings.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress