Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#85 Erlend Øye

Erlend Øye – mies, jolle jopa Jarvis Cocker voisi antaa turpiin.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Bergenin ystävyyskaupunki on Turku, jossa Karjalaisia kansanjuhlia viettää Liljan Loisto perjantaina 17.6.

Erlend Øye on indiepopin Napoleon Dynamite: nelisilmäinen kuikelo, jonka nörttimäisen ulkokuoren sisällä sykkii armottoman svengaava sydän.

Øye nousi julkisuuteen 2000-luvun alussa, jolloin hänestä leivottiin musiikkihistorian epätoivoisimman mikrotrendin eli New Acoustic Movementin kansikuvapoikaa. Sellaista ei 195-senttisestä bergeniläisestä tullut ja hyvä niin; olivathan Kings of Conveniencen bossanova-vaikutteiset laulut ja etenkin niiden remix-versioista koottu Versus-albumi (2001) aina viestineet, että toisin kuin suurinta osaa muista akustista kitaraa hiplaavista hempeilijöistä, Erlendiä kiehtoi musiikissa ennen kaikkea rytmi.

Kings of Conveniencen kohtelias indiefolk ei riittänyt Øyelle, joten hän lähti muille maille vierahille etsimään sisäistä diskokuningastaan. Eri puolilla maailmaa äänitetyllä Unrest-soolodebyytillä (2003) Øye syöksyi päätä pahkaa elektronisen popin maailmaan muun muassa Morgan Geistin, Prefuse 73:n ja turkulaisen Mr. Velcro Fastenerin opastamana ja toteutti vuotta myöhemmin dj-fantasioitaan yhdellä !K7-levy-yhtiön Dj Kicks -kokoelmasarjan menestyneimmistä osista.

Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Øye löysi omimman äänensä vasta 30-vuotiaana, kun hän perusti kolmen berliiniläisen ystävänsä kanssa Whitest Boy Aliven, hurmaavan minimalisesti svengaavan kitarapopyhtyeen. Kaksi albumia julkaisseen yhtyeen musiikki on täydellinen fuusio Øyen vahvuuksista: Burningin ja 1517:n kaltaisissa tanssipaloissa Kings of Conveniencen kepeä melodisuus yhdistyy vastustamattomalla tavalla eurooppalaisen konemusiikiin napakkaan vähäeleisyyteen.

Vuonna 2009 julkaistiin sekä Kings of Conveniencen neljäs (Declaration of Dependence) että Whitest Boy Aliven toinen albumi (Rules). Molemmat menestyivät hyvin. Kumpaa polkua Øye tulevaisuudessa seuraa?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Whitest Boy Alive esittää Golden Cagen BBC:n vieraana. Erlend Øyen ulkoisen nörttiyden kiteytymä koetaan ajassa 0:42, jolloin hän korjaa silmälasiensa asentoa klassisiseen koukistetun etusormen tekniikkaan turvautuen.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress