2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#84 Bloc Party – Banquet (2004)

Bloc Party.

Bloc Party, hauskin party.

Mistä koostuu 2000-luvun tanssittavin indierock-pikamuhennos? Nykiviä riffejä, mekaanista basson ja diskorumpujen paahdetta, keskiössä palava Kele Okereke läkähtymässä vauhtikeittiön kiireisyyteen.

”Cause you know I’m on fire
Cause you know I’m on fire so stub me out”

Silent Alarm kuuluu niihin 2000-luvun ikonisiin albumeihin, joita ei pysty karsimaan cd-hyllystään siitä huolimatta, että kerran arvokas kokoelma musiikkia Ikean lastulevyjen sarkofagipuristuksessa näyttäytyy nykyään painavampia muuttolaatikoita merkkaavana ahdistuksen aiheena seinustalla. Oikeastaan Bloc Partyn debyytin tummia tunteita ja tummempia slipovereja henkivä tanssittava indierock tuntuu jääneen yhtä hyödyttömäksi kuin koko ajatus fyysisestä musiikkikokoelmasta. Silti jokin estää hylkäämästä muovinpalasta parempiin käsiin.

Banquet oli yksi kylmähkö mielenmaisemakuvaus muiden Silent Alarmin vastaavien joukossa. Eittämättä se oli myös niistä paras, sillä esitystavaltaan se samalla hohkasi pakomatkaa avonaisesta uunista. Se oli nykiviä riffejä ja uupumattomia basson ja rumpujen call and response -maratoneja, kaiken keskiössä Kele Okereken tunnistettavan hengästynyt vokalisointityyli, hukkuvan miehen paniikkilaulu. Ensimmäistä kertaa 2004 ilmestyneen kappaleen rakennusosasia varioitiin Silent Alarmin ja myöhempienkin bändin levyjen läpi. Banquetin vimma on yhä vaikea ylitettävä.

Musiikkityyliä halveeratkoon kuka dancepunkiksi, kuka diskorockiksi. Bändin ainoa tarkoitus taisi olla lopulta vain tanssittaa vakavamielteiseen menoon tottuneita uusmustahuulia hieman normaalia tiukemmalla äkseerauksella. Vaikka Bloc Party saattoikin toisinaan ruotia levyillään vaikkapa bensiinin hintoja, se keskittyi silti vähemmän kirjallisen kuvauksen luomiseen 2000-lukulaisesta vieraantuneistosta kuin esimerkiksi Interpol. Se ei sisällyttänyt äkkivääriä nokkeluuksia poljentoaan saattelemaan lähes yhtä energisen Franz Ferdinandin tavoin. Lähin vastine yhtyeelle oli enemmän valkoisten t-paitojen ja Fred Perryn suuntaan olleen Arctic Monkeysin kohkaaminen.

Aika on jo ajanut monien Bloc Partyn maneereiden ohitse, mutta digitaalinen kopio ei kulu: Banquet on tiivistyneisyydessään yhä korkean konsentraation piristysruiske. Heikosta vastaanotosta huolimatta tuo yhtyeen ykkösvahvuus kuuluu myös viimeisimmällä Four-albumilla. Välillä Okereke ryhmineen pystyy tarjoamaan täydellisen hektisyyden hetken.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Bloc Party – Banquet (ohj. Scott Lyon)

Bonus!

Bloc Partylta äänestettiin myös kappaleita Flux, Helicopter ja Two More Years.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress