Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#80 Ryan Adams

Whiskeytown julkaisi esikoisalbuminsa, kun Ryan Adams oli vain 20-vuotias

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Se oli joko kuolema, vankila tai Rock´n´Roll Kalasatamassa 26.6. Foo Fightersin toiveesta esiintyvälle Michael Monroelle. Hyvin valittu molemmilta!

Voi Ryan Adams parkaa. Kukaan ei ymmärrä.

Toisaalta, lapsineron myöhemmät vaiheet ovat usein juuri tätä: nuoruuden puolivahingossa heitettyjä napakymppejä ei niin vain toisteta.

Whiskeytown-yhtye ja soolodebyytti Heartbreaker (2000) ovat albatrosseja Adamsin kaulassa. Nuorta Paul Westerbergiä ja Gram Parsonsia kanavoiva Adams oli näiden levyjen aikana suorastaan pöyristyttävän kovassa vireessä lauluntekijänä.

Häneltä onnistui niin Replacements-henkinen nousuhumalainen nyrkit ilmaan -rock…

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

…kuin herkempi, nuorta Neil Youngia ja jälleen Parsonsia kanavoiva balladifiilistely.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Gillian Welchin ja David Rawlingsin kanssa äänitetty Heartbreaker on Adamsin perinnetietoisin ja tasapainoisin levy, kenties juuri yhteistyökumppanien ansiosta.

Läpimurtolevyn jälkeen Adamsille kävi kuitenkin samalla tavalla kuin Neil Youngille Harvestin jälkeen: levy-yhtiö halusi toisintoa, mihin artisti reagoi levyttämällä kaikkea muuta.

Gold (2001) oli edeltäjäänsä kaupallisempi ja rockhuuruisempi levy, mutta tässä vaiheessa Adamsin huurut vielä kantoivat: levy menestyi ja on suuren yleisön silmissä yhä hänen parhaansa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Goldia seurannut Rock n Roll kuitenkin oli jo varsin keskinkertainen ja sai Uncutin Allan Jonesin tuhahtamaan kahden tähden arviossaan “Way to go, boy wonder”. Levy oli tavallaan vastareaktio levy-yhtiön hyllyttämälle kaksiosaiselle Love Is Hell -hirviölle, joka sekin paljastui varsin keskinkertaiseksi, kun se viimein julkaistiin.

Adamsin ahdingosta tuolloin kertoo jotain, että levyltä löytyi Radiohead-pastissi The Scientist ja Oasis-coverina Wonderwall.

Vihattavaa alt.kantri-polttomerkkiä pakoillessaan Adams levytti ystävänsä ja ikuisen lämppärinsä Jesse Malinin kanssa punk-albumin salanimellä The Finger. Kun tämäkään ei riittänyt, alkoi Adamsista kuoriutua eräänlainen miespuolinen Courtney Love, joka seurusteli filmitähtien kanssa (Parker Posey) ja hengasi elähtäneiden rockstarojen seurassa (Elton John). Kokaiinia taisi kulua.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Vuoden 2005 Cold Roses oli osittainen paluu huipulle. Adams oli saanut kerättyä Neal Casalin ja Cindy Cashdollarin kaltaisia nimiä bändiinsä. Levyn onnistumisen takana oli pitkälti se, että Adamsilla oli ensi kertaa sitten Whiskeytownin bändi, joka tuntui omalta ja luontevalta.

Alun perin tarkoitus olikin julkaista levy bändin nimellä (The Cardinals), mutta levy-yhtiö äänesti jälleen vastaan. Adams oli kuitenkin jälleen innostunut, kuten levyn Grateful Deadia kanavoivalla nimibiisillä kuuluu:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

The Cardinals onkin ollut pelastus Adamsin uralle, ja livenä yhtyettä bootlegataan melkein kuin Deadia aikoinaan. Myös levyjen taso on noussut; joka levyllä on vähintään kolme Adamsin huipputasoa lähentelevää kappaletta.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress