Popklassikot 1984

#8 The Replacements – Unsatisfied

The Replacements – rockin suurimmat ja kauneimmat epäonnistujat.

Elämä länsimaisissa vapauden vankiloissa ei aina ole helppoa. Vaikka asiat olisivat pintapuolisesti kunnossa ja valinnanmahdollisuudet loputtomia kuin Carlos Santanan kitarasoolot, voi ihminen silti tuntea tyytymättömyyttä itseään ja ympäristöään kohtaan. Juuri tästä on kyse aliarvostetun alternative-neron The Replacementsin musertavassa ”voimaballadissa” Unsatisfied.

”Everything you dream of
is right in front of you
And everything is a lie
and liberty is a lie”

Minnesotalaiskvartetin loistavalta Let It Be -levyltä löytyvä Unsatisfied yhdistää mielenkiintoisella tavalla patoutuneen rähinän ja vilpittömän haavoittuvaisuuden. Kauniisti näppäillyn kitaraintron jälkeen biisi pamahtaa niin musiikillisesti kuin tunteellisestikin lähelle stadionmittoja, josta on osoituksena myös laulaja-kitaristi Paul Westerbergin sarkastisesti letkauttama ”jump”.

Vaikka Westerbergin teksti ja siloittelematon tulkinta saattavat joidenkin (kuuroihin) korviin kuulostaa angstiselta pre-grungelta, on Unsatisfied paljon enemmän kuin pelkkä ahdistuneen teinin tunteenpurkaus. Kun Westerberg rääkyy henkilökohtaisia tuntojaan sydämensä pohjasta, tulee hän samalla irtautuneeksi ensilevyjensä punk-roolista, kaivautumaan yhä syvemmälle ihmismielen anatomiaan ja rakentamaan siltaa nuoruuden ja aikuisuuden välille.

Ja ne melodiat! Ja sovitukset! Ja soundi! Ja lap steel! Ja se kohta, kun Westerberg huutaa kertosäkeessä: ”Look me in the eye and tell me that I’m satisfied!” Siinä kuulkaas ihminen murtuu, sillä ei ole mitään musertavampaa kuin kohdata oma epäonnistumisensa silmästä silmään.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!