2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#8 M.I.A. – Paper Planes (2007)

Kuvateksti.

Arulpragasamin Mayahan se siinä.

Maya Arulpragasamin mestariteos löytää harmonian ristiriidoista.

”Pirate skulls and bones
Sticks and stones and weed and bombs
Running when we hit ’em
Lethal poison for the system”

Muistan hyvin, kun kuulin ensimmäisen kerran M.I.A.:n Paper Planesin. Seurasin köysiakrobaatti Terry Cranen esitystä, jonka taustamusiikiksi hän oli valinnut tuon kappaleen. Cranen syöksähdellessä huimapäisesti alas kohti kivikovaa lattiaa ja noustessa jälleen ylös takaisin korkeuksiin Paper Planes sai minut valtaansa. Suuri osa kappaleen tenhosta tuntui tulevan sen kiehtovasta ristiriitaisuudesta.

Paper Planes kuulosti kiistattoman modernilta, mutta se myös samplasi The Clashin Straight to Hell -klassikkoa. Se oli samalla sekä hiphopia, poppia että rockia. Kappaleessa kuului musiikillisia kaikuja populaarikulttuurin reuna-alueilta, mutta se oli selvästi kotoisin angloamerikkalaisen popin keskusmetropoleista.

Tunnelmaltaan Paper Planes tuntui samalla sekä rauhalliselta että kiihkeältä, hauskalta että vakavalta ja sopivalta sekä yökerhoihin että lastenhuoneisiin. Kappaleen sanoituksista en saanut kovin paljon selvää, mutta niissä välähtelivät vakavampi vallankumouksellinen retoriikka ja toisaalta uhoava leikkisyys, kuten säkeessä: ”I got more records than the K.G.B.”

Onko M.I.A. kapinallinen, joka liehuttaa merirosvolippua ja heittelee pommeja vai sittenkin ”bona fide hustler”? Vastaus taitaa olla, että vähän kumpaakin.

Naisessa musiikin takana piisaa ristiriitoja. M.I.A., oikealta nimeltään Mathangi ”Maya” Arulpragasam, tuntuu haluavan olla sekä kapinallinen että poptähti ihailemansa Madonnan tavoin. Toisaalta hän haluaa vedota massoihin, kun taas toisaalta hän on individualistinen auteur, joka ei välitä tuon taivaallista hiteistä tai soittolistoista.

Sri Lankan vapaustaisteluun osallistuneen tamilivallankumouksellisen tytär tuntee selvästi voimakasta sympatiaa köyhiä ja alistettuja kohtaan, mutta hänen oman lapsensa isä on rikas perillinen, jonka kanssa M.I.A. asui äveriäiden valkoisten asuinalueella Los Angelesissa. Hänen tyylinsä on sekä katumuotia ja haute couturea, ja hän tuntuu yhtä hyvin viihtyvän gaalojen punaisilla matoilla kuin rähjäisissä kommuuneissakin.

M.I.A. on arvostettu, ihailtu ja kriitikkojen kiittämä muusikko, mutta omien sanojensa mukaan hän on epämusikaalinen, eikä hänellä ole lainkaan sävelkorvaa. Onko hän aito vallankumouksellinen vai taiteilija Maya Arulpragasamin multimediaprojekti? Poliittisesti naiivi provokaattori vai varteenotettava ajattelija?

M.I.A.:n musiikkikin rakentuu kiehtovan, mutta toisinaan sekavan ja vaikeasti määriteltävän tyylilajien sekamelskan pohjalle, jossa rap, elektro, r&b, pop, baile funk, dancehall, grime, aasialainen folk, Bollywood-soundtrackit ja monet muut musiikkityylit sekoittuvat toisinaan toinen toistaan syleillen, toisinaan taas toraillen kuin kapinallisryhmät keskenään.

Entä sitten Paper Planes? Kertooko se viisumiongelmista ja epäluuloista siirtolaisia kohtaan? Vai onko se sittenkin piruilua gangsteria leikkiville teeskentelijöille? Vai voisiko M.I.A. pilailla oman ristiriitaisuutensa kustannuksella, jossa poptähteys ja vallankumous ovat kietoutuneet monimutkaiseen solmuun?

“All I wanna do is [BANG, BANG, BANG, BANG!]
And [K-CHING!]
And take your money”

Vastauksia näihin kysymyksiin ei tarvitsekaan saada, sillä nimenomaan ristiriidoille, jännitteille ja kysymyksille perustuu paitsi M.I.A.:n, myös Paper Planesin vetovoima. Kaikkein hienoimman taiteen tavoin siitä voi nauttia sellaisenaan, pelkkänä loistavana musiikkina sekä emotionaalisella että ruumiillisella tasolla, mutta se myös aktivoi aivot muodostamaan uusia yllättäviä ajatusrakennelmia.

Palaan mielessäni köysiakrobaatin esitykseen. Mies nousee ja laskeutuu köyden varassa. Ylös, alas, kiepsautus ja taas ylös, alas. Kuuntelen taustalla soivaa Paper Planesia, ja mieleeni tulee poukkoileva paperilennokki jossain kaukaisella taivaalla. Oloni on yhtäkkiä rauhallinen ja melkein tunnen lempeän tuulen poskellani. Ja siinä se on: lopulta harmonia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
M.I.A. – Paper Planes (ohj. Bernard Gourley)

Mitä muuta?

M.I.A.:lta äänestettiin myös kappaleita Born Free, Bucky Done Gun, Galang ja Jimmy.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress