Post Malonen albumi Beerbongs & Bentleys on tämän jutun ilmestyessä kolmatta viikkoa Suomen albumilistan ykkösenä.
Samaan aikaan, kun rapista on tullut vuosikymmenen populaarimusiikkia, on räpin ja laulun raja hämärtynyt. Ja kuten vuoden 2018 keväällä olemme oppineet; tästäkin kehityksestä on omalta osaltaan syyttäminen Kanye Westiä.
2010-luvulla hiphop ja pop ovat tulleet lähemmäksi toisiaan. Räppärit ovat opetelleet laulamaan – autotunella tai ilman – ja popparit räppäämään. Kuluneen vuosikymmenen aikana rapista on tullut yhä enemmän populaarimusiikkia, samalla kun entistä avoimemmin tunteitaan käsittelevät artistit ovat nousseet genren valtavirtaan.
Räpin ja laulun rajan hämärtymisessä on kyse hiphopin valtavirtaistumisesta. Avain menestyksekkääseen hittibiisiin on siinä, että kappaleessa on jotain jo ennalta tuttua. Niinpä kun rapista on tullut kiinteä osa populaarimusiikin valtavirtaa, on myös sen historiasta tullut osa popin kaanonia. Samalla tavalla kuin alkuaikojen hiphop itsessään rakensi pohjansa disco- ja funk-biiseistä lainattujen samplejen varaan, on räpin flow’n hyödyntämisestä tullut yksi työkalu poplaulajien arsenaalissa. Tehokeino muiden joukossa.
#1 Frank Ocean – Thinkin’ About You (2012)
Vuonna 2012 kehutun ja kohutun Channel ORANGE -debyyttikokopitkänsä myötä Frank Ocean nousi lähes tulkoon Messiaan asemaan hiphopin ja modernin r&b:n saralla. Ocean kaatoi aitoja niin laulun ja räpin välisellä rajalla kuin myös hiphop-kulttuurissa piilleen/piilevän homofobian nostamisessa esiin. Jatkoa Orangelle saatiin odottaa aina vuoteen 2016, kun vaikean levy-yhtiötilanteen kanssa paininut Ocean pudotti kriitikoiden leuat rakastetulla Blond/Blonde-albumilla.
”A tornado flew around my room before you came
Excuse the mess it made, it usually doesn’t rain
In Southern California much, like Arizona
My eyes don’t shed tears, but boy, they pour when
I’m thinking ’bout you”
https://youtu.be/CTUyABibswM
#2 Lorde – Royals (2013)
Uusiseelantilaispopparin debyyttisinkku saapui pop-yleisön tajuntaan odottamatta takavasemmalta. Alun perin jo vuonna 2012 julkaistulla The Love Club -EP:llä esitellyllä kappaleella Lorde yhdistää laulutyyliinsä räpin elementtejä painottaen, että popkulttuurissa esillä oleva glamour-elämäntyyli ei ole tavoittelun kohde. Prechoruksen flow alleviivaa lyriikoissa tapahtuvaa rap-kliseiden purkamista.
“But every song’s like gold teeth, Grey Goose, trippin’ in the bathroom
Bloodstains, ball gowns, trashin’ the hotel room
We don’t care; we’re driving Cadillacs in our dreams
But everybody’s like Cristal, Maybach, diamonds on your timepiece
Jet planes, islands, tigers on a gold leash
We don’t care; we aren’t caught up in your love affair”
#3 Ed Sheeran – Don’t (2014)
Ed Sheeran ei ole koskaan ujostellut näyttää rakkauttaan räppiä kohtaan. Sheeran esitteli Eminemistä inspiroitunutta flow’taan jo omakustanne-EP:illään (esim. You Need Me, I Don’t Need You), mutta kansainvälisen huomion kohteeksi Sheeran nousi vuoden 2014 Don’t-hitillään. Taidekuraattorin ja jalokivisuunnittelijan poika ei ole taustaltaan se katu-uskottavin valinta räppäriksi, mutta Don’t esitteli Sheeranin sukupolvensa määrittelevänä singer-songwriterina. Benny Blancon ja Rick Rubinin tuottamassa biisissä sekä laulu että tuotanto lainaavat keinoja hiphopin puolelta.
“But me and her, we make money the same way
Four cities, two planes, the same day
And those shows have never been what it’s about
But maybe we’ll go together and just figure it out
I’d rather put on a film with you and sit on a couch
But we should get on a plane or we’ll be missing it now”
Don’t lainaa kertosäkeensä koukun Lucy Pearlin vuoden 2000 Don’t Mess With My Manista.
#4 The Weeknd – The Hills (2015)
Toronton r&b-lupaus herätti uransa alkuvaiheessa laajaa kiinnostusta mystisellä EP-trilogiallaan sekä Kiss Land -debyyttialbumillaan, mutta The Hills oli viimeistään se kappale, joka räjäytti pankin ja aukaisi ovet muun muassa Daft Punk -yhteistyölle. Abel Tesfaye toimii kertojana toisen miehen näkökulmassa viitaten muun muassa omaan huumeiden käyttöönsä. The Weekndin ilmaisussa räpin ja laulun raja on sanallakin sanoen häilyvä: muotokieli on poppia, mutta sanavalinnat ovat kaukana kevyistä.
“Always tryna send me off to rehab
Drugs started feelin’ like it’s decaf
I’m just tryna live life for the moment
And all these motherfuckers want a relapse”
#5 Post Malone – White Iverson (2015)
Debyyttisingle White Iverson nosti 20-vuotiaan Austin Postin tuntemattomasta Soundcloud-artistista kuuluisuuteen raketin lailla (4 miljoonaa streamia kolmessa kuukaudessa). Rap-nimigeneraattorin ehdotuksen perusteella artistinimensä valinnut Post Malone sai osakseen syytöksiä kulttuurillisesta omimisesta.
Malonen kannalta White Iversonin saaman kritiikin torjumisen teki vaikeaksi se, että koripalloilija Allen Iversonin (jota hiuksensa letittänyt Post omasta mielestään muistutti) mukaan nimetty kappale oli artistin ensimmäinen kokeilu räpin saralla. Koripalloviittauksilla kuorrutettu kappale on kuitenkin malliesimerkki 2010-luvun popmusiikin tavasta sekoittaa räppiä ja laulua keskenään. Melodinen räppäys ei taatusti ole aitopäiden mieleen.
“White Iverson
When I started ballin’ I was young
You gon’ think about me when I’m gone
I need that money like the ring I never won, I won”
Guitar Hero -pelin innoittamana musiikista innostunut Austin Post on sittemmin esitellyt kahdella albumillaan (Stoney, 2016, ja Beerbongs & Bentleys, 2018) musiikillista monipuolisuuttaan ja pyrkinyt ottamaan etäisyyttä räppäriyteen. Malone on tietoisesti halunnut esiintyä rockin edustajana hiphopin kentällä vaihtaen koripallotermit Bon Scottin ja Jim Morrisonin kaltaisten nimien droppailuun sekä korostanut musiikkinsa genrerajattomuutta.
#6 Drake – Hotline Bling (2015)
Drake oli kokeillut siipiään laulajana jo vuoden 2013 Hold On, We’re Going Homella, mutta kaksi vuotta myöhemmin seuranneella Hotline Blingillä Champagne Papi pisti räpin ja laulun blenderiin.
Dancehallia ja trapia sekoitelleen biisin video ruokki Draken suosiota entisestään, kun Audrey Grahamin vähintäänkin omalaatuiset ja rehellisesti sanoen hämmentävät tanssiliikkeet tekivät jo valmiiksi laajalti tunnetusta artistista meemiainesta. Tarkoituksellista tai ei, Draken tanssiliikkeet jättivät varjoonsa Hotline Blingin naiskuvan, jota voi syystäkin pitää ongelmallisena ja kaksinaismoralistisena.
Hotline Blingin tarina kertoo Draken entisestä tyttöystävästä, jolla oli aiemmin tapana soittaa Drakelle”silloin, kun hän kaipaa tämän rakkautta”. Drake esittää entisen heilansa negatiivisessa valossa ja paheksuu tämän elämäntyyliä ja kaveripiiriä suhteen päätyttyä, vaikka Drake esittääkin musiikissaan juhlimisen ja irtosuhteet normaalina osana”miesten elämäntyyliä”.
“Cause ever since I left the city, you
Started wearing less and goin’ out more
Glasses of champagne out on the dance floor
Hangin’ with some girls I’ve never seen before”
Chris Dart tiivistää Draken musiikin dilemman Huffington Postissa ja The Establishment -verkkomediassa julkaistussa kirjoituksessaan:
”’Hotline Bling’ is the the most recent example of this, and also the clearest. In it, the subject of Drake’s affections used to stay at home and wait for an appropriate time to call Drake. (Usually late at night, when she ‘needed his love.’) Now she’s out, going to clubs, dressing up all sexy, ‘touching road’ and collecting stamps in her passport, all the while hanging out with a bunch of girls who aren’t Drake-approved. – –Essentially, Drake doesn’t want the women in his life acting like Drake. It’s a huge double standard.”
#7 Rihanna – Work feat. Drake (2016)
Rihannan parin vuoden takainen klubihitti herättää epäilyksiä ovatko popparin mielessä työt vai jokin muu. Biisin hittifaktoria lisää myös kertosäe, jonka lähes sössöttämiseksi muuttuva hokema on tarpeeksi yksinkertainen jopa lapsen suuhun. Liimamaisen tarttuvalla biisillä vierailee myös Ririn tuonaikainen siippa Drake, joka hoitaa sen”perinteisemmän lauluosaston”, vahvalla autotunella tietenkin.
“Join me I deserved it
No time to have you lurking
If I got right then you might like it
You know I dealt with you the nicest
Nobody touch me, in the righteous
Nobody text me in a crisis”
#8 Taylor Swift – Look what you made me do (2017)
Country popilla itsensä tunnetuksi tehneen Taylor Swiftin Reputation-albumia (2017) edelsivät oikeaksi osoittautuneet epäilykset popparin valmistelemasta rap-albumista. Swift oli osoittanut ymmärrystään hiphopin saralla 1989-albuminsa Bad Blood -remixillä, johon tämä rekrytoi mukaan kenet muunkaan kuin nykyhiphopin terävimpänä kynänä tunnetun Kendrick Lamarin. Reputationilla Swift iski suuremman vaihteen silmään ampuen kovilla niin ystävästä viholliseksi muuttunutta pop-kollegaa Katy Perryä kuin kohuja metsästäviä median edustajia kohtaan.
”I’m sorry, the old Taylor can’t come to the phone right now.
Why? Oh, ‘cause she’s dead!”
Bonus! Esihistoriaa ja mainittavia esimerkkejä
T-Pain – Buy U a Drank (2007)
Autotuneräpin ja melodisen räpin juuret johtavat vahvasti T-Painin autotunen nimeen vannovan r&b:n suuntaan. Vaikka T-Pain kutsui itseään jo debyyttilevynsä (Rappa Ternt Senga, 2005) otsikossa laulajaksi muuttuneeksi räppäriksi, on mahdotonta väittää etteikö lähes raivostuttavalta kuulostavan artistin viehtymys teknologian mahdollisuuksiin olisi inspiroinut hiphopin tulevaisuutta.
Kanye West – Heartless (2008)
Muiden muassa Kanye West, Lil’ Wayne ja jopa gangsta rapin kummisetä Snoop Dogg seurasivat T-Painin aloittamaa autotunerap-trendiä. Autotune ja Roland 808 -rumpukone yhdistettynä äidin traagiseen kuolemaan ja pitkäaikaisen parisuhteen päättymiseen synnyttivät Westin käsissä 808s & Heartbreak -albumin, joka toimi omalta osaltaan vedenjakajana ”vanhan” ja uuden Kanyen välillä. Värikkäistä lausunnoistaan tunnettu itsediagnosoitu nero kommentoi levyä: ”Jos välittäisin paskaakaan, en käyttäisi Auto-Tune. Käytän Auto-Tunea, koska en välitä paskaakaan. Pidän siitä miltä se soundaa.”
Kasmir – Vadelmavene (2014)
Osataan sitä Suomessakin. Kasmirin läpimurtokesähitin säkeistöt ovat kuin levy-yhtiön A&R:n suunnittelema kaava siitä, kuinka urbaani uusi popartisti saadaan herättämään kiinnostusta räpin hallinnoimalla popkentällä. Säkeistöt ovatkin syntyneet kenenkäs muunkaan kuin Johanna-A&R Mikko ”Pyhimys” Kuoppalan kynästä.
