Marraskuun laulut

#8 Bruce Springsteen – The Ghost of Tom Joad (1995)

Bruce Springsteen, yhä elossa, vaikka soittakavereita E Street Bandista kaatuu rinnalta kuin heinää.

Bruce Springsteen on kirjoittanut paljon kotimaansa vähempiosaisista, mutta tuskin koskaan niin pessimistisesti kuin tällä melko vähälle huomiolle jääneen akustisen ysärilevynsä nimiraidalla. Yleensä hänellä on ollut tarjota talouselämän jalkoihinsa polkemille toivoa. 1990-luvun alun taantuman jälkimainingeissa sitä ei näyttänyt olevan. Oli vain tie helvettiin.

“The highway is alive tonight
but nobody’s kiddin’ nobody about where it goes
I’m sittin’ down here in the campfire light
searchin’ for the ghost of Tom Joad “

Hienovaraisen tunteelliseksi nuotiolauluksi sovitetussa helmessä Springsteen laskeutuu valtatieltä sen pientareille ja siltojen alle, jossa pitävät majaa amerikkalaisen unelman autokyydistä tippuneet. Hän piirtää nopein vedoin apokalyptisen maiseman: loputtomia leipäjonoja, laittomia siirtolaisia kyttääviä helikoptereita, kokonaisia autoissa nukkuvia perhekuntia, tyhjää evankeliumiaan jauhavia saarnamiehiä.

Valtatie on Amerikka, eikä sen vierustoille pudonneille voi enää valehdella siitä, mihin tie vie.

Tom Joad on Springsteenin kirjahyllyn peruskiviin kuuluvan John Steinbeckin Vihan hedelmät -romaanin päähenkilö, jonka lama-ajan julma epäoikeudenmukaisuus karaisi tuhoon tuomituksi vallankumoukselliseksi. Springsteen huipentaa kappaleensa Tomin kuuluisaan monologiin äidilleen, jossa tämä samaistaa itsensä kaikkiin maailman kaltoin kohdeltuihin, mutta vastarintaan nouseviin.

Mutta lopussa kertoja istuu Tom Joadin haamun kanssa leiritulen ääressä, ja valtatie yläpuolella vie sinne, minne kaikki tietävät sen menevän.

Welcome to the new world order.

http://www.youtube.com/watch?v=SrH2md5ZOps