2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#78 Róisín Murphy – Let Me Know (2007)

Tähän ihana kuvateksti!

”Tuntisitko vielä vanhan kaipauksen, olisitko valmis mut kohtaamaan”, pohtii Róisín.

On maaliskuun loppu vuonna 2012. Istun Frankfurtin lentoasemalla ja panikoin.

Olen ollut reilut pari kuukautta kiertämässä Kaakkois-Aasiaa reppu selässä. Freelancerismin harvahkoihin etuihin kuuluu, että voin tehdä sen ilman että minun täytyy salakuljettaa peräaukossani kobranpenisjauhetta maasta toiseen kattaakseni matkakulut.

Matkani viimeisen viikon olen viettänyt Koh Phanganin entisellä hippisaarella, jonka jokainen vierailija tuntuu nykyään olevan australialainen bilettäjä-broseph nimeltä Jack tai Liam. Pohjoiseen mentäessä saari kuitenkin hiljenee ja niinpä minä olen mennyt niin pitkälle pohjoiseen kuin mahdollista.

Kaksi päivää sitten lähdin vuokraskootterillani löytämästäni rantamajaparatiisista kohti satamaa – rinkka selässä ja tietokonekassi huterasti jaloissa tasapainoillen. Sieltä hyppäsin laivaan, joka vei minut ja australialais-brosephit maihin Surat Thanin kaupunkiin. Kaupungista jatkoin maan halki Phuketiin, josta nappasin seuraavana aamuna kotimatkani ensimmäisen lennon.

Nyt olen kotimatkalla kolmatta päivää ja panikoin. Panikoin siksi, että minulle on Nuorgamin muiden vakikirjoittajien tavoin langennut tehtäväksi valita MAAILMAN PARAS BIISI. Ja aikaa valinnan lähettämiseen on enää se 10 minuuttia, joka ilmaisesta puolen tunnin nettiyhteydestä on jäljellä. APUA!

Nettiyhteyttä en ole juurikaan nähnyt päiviin, enkä tapaa kerätä koneelleni gigakaupalla musiikkia. Mieleni on tyhjä. En tiedä, mistä aloittaa. Maailman paras biisi! Miten sellaisen voi edes teoriassa valita?! Aloittaako popista, mustan musiikin 1960- tai 1970-luvun helmistä, 1980-luvun uudesta aallosta, rockista, punkista, elektronisesta musiikista? Mutta entäs sitten rap? Tai metalli? Yksi biisi! AARGHMNHRNBHZZTGXZZ.

Aikaa on kuusi minuuttia. Nukkumattomuus, päättämättömyys ja Lufthansan ilmaisen pahvikahvin kittaaminen ovat tehneet olostani tukalan.

Minulla ei ole aavistustakaan, mikä päivä on – saati sitten, mikä on maailman paras kappale.

”AJATTELE JUMALAUTA AJATTELE”, hoen itselleni kuin semi-nuori Bruce Willis, jonka kanssa jaan myös hiusrajan.

Sitten mieleeni nousee kappale.

Róisín.

Aikaa on kolme minuuttia.

”Joku voisi sanoa, että on historiantajutonta valita Let Me Know maailman parhaaksi kappaleeksi, mutta minä sanon, että kyseessä on ylittämätön, viileän täydellinen sekoite tanssilattian kuplivaa nostetta ja kaihoisaa ihmiskontaktin kaipuuta kaupungin yössä”, minä kirjoitan.

Jälkeenpäin vähän hävettää, kun muut valitsevat Rahsaan Roland Kirkin ja Fela Kutin kaltaista viileyttä tai klassikoita The Byrdsiltä ja Pet Shop Boysilta. Tai Anne Frankista kertovia kappaleita, jotka kuvaavat sitä ”kuinka sodan mielettömyys pakottaa uskomaan uudelleensyntymän vapauttavaan voimaan”.

Mutta Róisín Murphyn Let Me Know on se kappale, joka minulle tulee mieleen kysyttäessä maailman parasta biisiä.

Valitsisinko sen paremmalla ajalla? En tiedä, en varmaankaan. On olemassa sellaisia artisteja kuin Marvin Gaye ja The Clash, joilla on jumalallisuutta tavoittelevia, vuosikymmeniä aikaa kestäneitä kappaleita.

Mutta on Let Me Know aivan varmasti täydellinen popkappale. Viiteen minuuttiin ja kymmeneen sekuntiin puristettu erään tunnetilan täydellinen kiteytys ja taivaisen tehokkaaksi rakennettu pala househtavaa popmusiikkia. Samaan aikaan nostattava, kaihomielinen, jännittävä, vähän tuhma ja lohdullinen.

Sen kertosäkeen huolellisen puolihuolimaton kutsu on parasta sitten viipaloidun pullan. Kappale pakottaa kehon liikkeelle samalla kun se levittää rinnasta ulospäin ihanaa lämpöä ruumiin onkaloihin. En tiedä, kuinka monta kymmentä tai sataa kertaa olen kappaleen elämässäni kuunnellut ja joka kerta se kuulostaa edelleen yhtä tuoreelta.

Se on minun valintani maailman parhaaksi kappaleeksi vastedeskin, kun olen jumissa Frankfurtin lentokentällä ja minulla on alle 10 minuuttia aikaa valintani tekemiseen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Róisín Murphy – Let Me Know (ohj. Daniel Wolfe)

Bonus!

Róisín Murphyltä äänestettiin myös kappaleita Momma’s Place ja Ramalama (Bang Bang).

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress