Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#75 Rufus Wainwright

Kuva: Tomi Palsa

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Musikaalisuus on lahja, joka kulkee joissain suvuissa. Von Hertzenin veljekset avaavat Kalasataman superkonsertin klo 17.00.

Ensikohtaamiseni 2000-luvun mahdollisesti valoittavimman laulaja-lauluntekijän kanssa oli ikimuistoinen.

Lomailin huhtikuussa 2005 Barcelonassa, jossa samana iltana eri klubeilla sattuivat esiintymään Low-yhtye ja Rufus Wainwright. Vaikka en ollut aiemmin kuullut tietääkseni kumpaakaan, olin vakuuttunut, että molemmat olisivat kokemisen arvoisia. Kinkkinen tilanne!

Apuun riensi tekstiviestitse Rumba-lehden silloinen toimituspäällikkö, nykyinen Nuorgamin kyläläinen Antti Lähde, joka suositteli minulle Tukholmassa kokemaansa Low’ta.

Ongelman ratkaisi, kuten niin usein, sattuma. Tai kenties kohtalo. Satuin kävelemään keikkailtapäivänä Sala Apollon, Wainwrightin keikkapaikan, ohi ja jäin ihmettelemään toviksi aniliininpunaiset Want Two -passit kaulassaan soittimia sisään kantaneiden roudarien puuhia. Sain kuulla keikan aloitusajan, ja jokin minussa alkoi ilmoitella tulevasta huipputapauksesta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Neljäsosavuorokautta myöhemmin koin sitten elämäni konsertin, jolle vertoja tunteikkuudessaan on vetänyt lähinnä tänä keväänä Primavera-festivaaleilla kokemani Sufjan Stevensin käsittämätön pop-spektaakkeli.

Barcelonan täyteen ammutussa Sala Apollossa ei säästelty kyyneleitä ja onnellista huutoa. Minä ja homopääkaupungin köriläät saimme todistaa ”the greatest songwriter on the planetia”, kuten Elton John on Wainwrightia kutsunut, toistaiseksi täydellisimmällä hetkellä: newyorkilaislaulaja oli juuri julkaissut väkivahvan Want One ja Want Two -albumikaksikon, jolla Wainwright paljasti lopullisesti huiman potentiaalinsa niin lauluntekijänä, tulkitsijana kuin taiteellisena visionäärinä.

Se kaikki roihusi hurjistuneen liekin lailla Sala Apollon lavalla. Vuoroin flyygeliä ja kitaraa soittanutta Wainwrightia tuki massiivinen ja taiturimainen taustayhtye, kitarassa eräskin nahkalippalakkipäinen Joan Wasser alias Joan as Police Woman, joka vielä silloin oli huomattaavasti nykyistä tuntemattomampi.

Kaikki oli kohdallaan: Wainwright ammensi päällemme suurta, mestarillista, vavahduttavaa ja hersyvää tulkintaa. Huikeat melodiset kappaleet iskostuivat pääkoppaani ensikuulemalta – kesä 2005 hujahti Want Onea kuunnellessa. Venymiskykyinen taustayhtye paukutti taustalaulajineen ja patarumpuineen barokkipopkappaleista mahtipontisia kieppuvia sovituksia.

Tuntemattomuudesta elämääni tullut Wainwright iski suoraan sydämeni herkimpään onkaloon. Se täyttyi onnesta.

Puolet Wainwrightin lumovoimasta on sittemmin tuntunut liittyvän hänen säkenöivään show-persoonaansa, jota muusikko on esitellyt muun muassa hypättyään Judy Garlandin korkokenkiin. Siitä syystä on ollut tappio, että molemmilla viime vuosien Suomen-keikoillaan Kulttuuritalolla Wainwright on esiintynyt soolona.

Barcelonan-konsertti päättyi Old Whore’s Diet -kappaleen pähkähulluun tähtisäde-keijukais-nakuilunumeroon. Tukholmassa Accelerator-festivaaleilla 2007 Wainwright-show:n nähneet muistavat keikan lopun kylpytakki-, aamutohveli- ja suihkulakkitempauksen. Toisinaan Wainwright on esittänyt Gay Messiah -kappaleen jonkinlainen orjantappurakruunu otsallaan ristillä riippuen. Häpeämätöntä! Ihanaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Erinomaisten Poses- (2001) ja Want-albumien jälkeen Pet Shop Boysin Neil Tennantin kanssa levytetty Release the Stars (2007) oli aiempaa helpommin lähestyttävä, yhtä lailla hieno poplevy. Kysymys siitä, koituisivatko Wainwrightin maneerit – eritoten nariseva joskin komea lauluääni – rasitteeksi laulajan uran kannalta, heräsi pintaan 2010 ilmestyneen All Days Are Nights: Songs for Lulu -albumin myötä. Riisuttu pianovetoinen albumi tuntui välityöltä.

Tänä keväänä uutisoitiin, että avoimesti homo Wainwright oli saanut lapsen Leonard Cohenin tyttären Lorca Cohenin kanssa. Kuten hyvin tiedetään, kanadalais-yhdysvaltalaisen Wainwrightin suvussa piisaa taiteellisuutta jo entuudestaan. Rufusin vanhemmat ovat folklaulajat Loudon Wainwright III ja vuotta sitten syöpään kuollut Kate McGarrigle, sisko puolestaan poppari Martha Wainwright.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Edellinen:#76 Feist#76 Feist

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress