2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#74 Grinderman – No Pussy Blues (2007)

Kuvateksti tähän!

Grinderman. Vanhoja, likaisia, puutteessa.

Nick Cave perusti vanhojen likaisten äijien sivuprojektibändin ja teki definitiivisen biisin tuloksettomasta pillunvonkauksesta.

”She just didn’t want to”

Vanhenevat miehet haluavat edelleen nuoria naisia. Ehkä se ei ole universaali laki, mutta kuitenkin riittävän yleinen ilmiö, jotta jokainen sen tuntee. Aihe on kiusallinen paristakin syystä: nuorten tyttöjen kuolaaminen tuntuisi loukkaavan sivistyneiden ihmisten käsityksiä sukupuolten tasa-arvosta, ja toisaalta äijät herättävät ympäristössään myötähäpeää yleensä sillä hetkellä, kun siirtyvät ajatuksista sanoihin, teoista puhumattakaan.

On tuskallista katsella keväisin vaatetustaan vähentäviä parikymppisiä ja tiedostaa, että on jättänyt peruuttamattomasti taakseen ne ajat, kun näiden ihanuuksien kanssa pystyi edes teoriassa pelaamaan samalla pelikentällä. Tosiasioiden tunnustamista kartteleva ihminen on kuitenkin surullinen näky. Vaikka joku keski-ikäinen – esimerkiksi maailmanlaajuista mainetta nauttiva karismaattinen rockmessias – saisikin kaadettua yli puolet nuorempia mimmejä sänkyyn, häntä katseltaisiin silti syrjäsilmällä. Tuskin joku Ron Woodkaan aamuisin virtsaamisvaikeuksista kärsiessään uskoo itsekään olevansa kova sonni, jonka hamejahdissa ei ole mitään irvokasta.

Kun kuuntelen No Pussy Bluesia, olen aika varma siitä, että Nick Cave on tuntenut tämän dilemman syvästi. Cave on kuitenkin ollut läpi keski-ikänsä onnistuneelta vaikuttavassa avioliitossa itseään vain kohtuudella nuoremman Susie Bickin kanssa, eikä ainakaan näihin korviin ole kantautunut tietoja suhteista teini-ikäisten supermallien kanssa.

Ehkä salaisuus on tässä biisissä. Ehkä se piti kirjoittaa viidenkympin kriisin kirvoittamien turhautumien pois manaamiseksi. En sitten tiedä, onnistuisiko moinen keneltäkään muulta kuin Cavelta: vain hän pystyy sekoittamaan aidon, hakkaan-päätäni-seinään-vitutuksen pirulliseen huumoriin ja itseironiaan näin mehukkaasti. Katharsis syntyy juuri siitä: että tunnustaa primitiivisten tuntemustensa aitouden, mutta muistuttaa silti itseään siitä, että näille asioille saa nauraakin.

Yleensähän juuri kyky nauraa itselleen on se, mikä keski-ikäiseltä mieheltä puuttuu. Maailma voisi olla paljonkin parempi paikka, ellei asia olisi näin.

Biisin alussa Cave on keikalla ja kokee itsensä vanhaksi ja rumaksi katsellessaan nuorta ja kaunista yleisöään. Hän bongaa erityisen kiinnostavan tytön väkijoukosta ja lähtee kosioretkelle, joka saa absurdeja ja holtittomia ulottuvuuksia. Cave kokeilee erilaisia strategioita: hän yrittää kohentaa ulkomuotoaan, hän kirjoittaa lemmenlauluja ja lukee laaturunoutta, lähettää kukkia, tekee pieniä palveluksia, on kiltti tytön vastenmieliselle chihuahualle. Lopputulos on aina sama.

”She just didn’t want to”

Cave vaihtaa strategiaa: hän vetää persekännit ja käy suoraan päälle, nimittelee mimmiä huoraksi – mutta ei toimi vieläkään.

”She just didn’t want to”

Cave on liian vittumainen niin itseään kuin viiteryhmäänsä kohtaan sortuakseen samaan kuin lukemattomat lyyrikot aikakausien saatossa: väittämään, että tällaisessa skenaariossa olisi kyse toivottomasta rakkaudesta. Nuoren lihan vetovoimasta siinä on kyse. Ja harmittaahan se, kun ei lohkea. Edes yhtä viimeistä kertaa.

Grinderman – jo lähtökohtaisesti likaisilla mielillä varustettujen vanhenevien äijien bändi, jonka debyyttilevyn kannessa ruma apina yrittää suojella pallejaan – räjähtää tämän modernin bluesin säkeistöjen välissä valtavaan mekkalaan Caven karjuessa tuskaansa:

”Damn! DAMN!”

Tämä keski-iän no-pussy-blues on pahempi kuin se, jonka teini-ikäinen kokee; tuolloin kun voi ainakin jollain tasolla aavistaa, että parhaat ajat ovat vielä edessä.

No Pussy Bluesin voikin halutessaan tulkita myös vastavetona niille loputtomille keskenkasvuisen lemmentuskan lurituksille, joilla kulttuuri-ilmastoamme täytetään. Ette te vielä rakkauselämästä mitään tiedä!

Ehkä Cave ajatteli tässä myös nuorta itseään. Minulla on päähänpinttymä, että säkeistöjen puhelaulu edustaisi variaatiota Bad Seedsin varhaisesta klassikosta From Her To Eternity, jolla nuori Cave etsii turhaan kommunikaation mahdollisuutta saavuttamattoman, surullisen tytön kanssa. Se on jonkin verran romanttisempi ja runollisempi biisi kuin No Pussy Blues.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Grinderman – No Pussy Blues (ohj. John Hillcoat)

Bonus!

Grindermanilta ei äänestetty muita kappaleita, mutta sinisävelet kiehtoivat myös Mcluskyä, jolta noteerattiin kappale Lightsabre Cocksucking Blues.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress