2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#73 The Pains of Being Pure at Heart – Higher Than the Stars (2009)

Kuvateksti tähän!

Kännääminen auton takapenkillä kiinnostaa TPOBPAH-kvartettia.

The Pains of Being Pure at Heart tiesi, että jos haluaa kiitää pitkin taivaita, täytyy luoda jotain höyhenenkeveää.

”Shitfaced, fumbling in a dark place, drinking in the last days
This street looks just like the next street, bumblefuck on repeat
This time you should have stopped but where’s the fun?
The outcome, the only friend you ever had is setting off with a rich son

So sure she was like a brother ’til you dropped another
So sure you kept it under covers, until you knew you loved her”

Yksinäisyydestä ja rohkaisuryypyistä on useimmiten tehty hiljaisia ja surumielisiä lauluja. The Pains of Being Pure at Heartin kirjoissa oli sopivampaa tehdä uran toistaiseksi paras kappale, ja siirtyä sen jälkeen aivan erilaisen soundin pariin – tätä yritettiin vain kerran, ja kun lopputuloksena oli täysosuma, ei ollut syytä jäädä lypsämään jatkuvasti laimenevaa suonta. Vajaa neljä minuuttia riittää, sillä tässä kuulette upeat tanssijaiset tärykalvoillanne.

On valitettavaa, kuinka huonosti tunnettu kappale Higher Than the Stars on. Se on nimibiisi vuonna 2009 julkaistulla EP:llä, joka ei tavoittanut bändin nykyisestä yleisöstä kuin pienen osan. Harmillista, sillä kaikki laatutekijät yhteen laskettuna se on yhä The Pains of Being Pure at Heartin huippuhetki.

Ensimmäisenä huomaa todella kiiltävän pinnan: debyyttilevyn särö on hioutunut kokonaan pois eikä särökitaraa löydy sekunninkaan vertaa. Pakko myöntää muuan The Curen biisin koukun tulleen anastetuksi, mutta jos haluatte heittää kiviä kirjoittajaa päin, niin ottakaa edes mielestänne hyvä syy siihen: pidän tästä enemmän kuin Just Like Heavenistä. Jos The Field Mice olisi tehnyt kaksi kertaa nopeampia kappaleita ilman selkärangatonta ja vastenmielistä nyyhkyilyä, lopputulos olisi voinut olla jotain tätä muistuttavaa.

Nopeutta täällä riittää. Todella kiireinen hi-hat, jostain ylhäältä laskeutuva syntsakuvio ja uskomaton neljän nuotin koukku ryntäävät korvia kohti vauhdilla, mitä ei voi ensikuulemalla käsittää. Tästä syntyy pyörryttävä efekti, joka on ollut monen lempikappaleeni valttikortti: yksinkertaisesti tuntuu siltä, ettei oma käsityskykyni pysy perässä, kun sokeripommitus alkaa.

Higher than the Stars on täydellinen popkappale, mutta sen rakenne on epätavallinen ja yllättävä. Tämän kaltaisia kummallisuuksia ovat yleensä rakentaneet Roy Orbisonin kaltaiset hahmot, jotka heittävät muutamaan minuuttiin kuusi tai seitsemän osaa, lisäten jännitystä jokaisella äkkiväärällä siirrolla.

Intro toimii myös instrumentaalikertosäkeenä toistuen kahdesti kuten säkeistötkin, mutta sitten alkaa tapahtua. Tasan kahden minuutin kohdalla kuin täysin tyhjästä saapuva neljänkymmenenviiden sekunnin väliosa laukaisee biisin sellaiseen lentoon, että kesämahlalistan kymmenen kärkikään ei välttämättä pysty vastaamaan moiseen nostatukseen. Ja mistäs siinä lauletaankaan?

”Now you can’t think straight, because you’re not straight
In the back of her mother’s car, in the back of her mother’s car
No secret’s too safe, and how you just can’t stay
Higher than the stars”

Kännissä olemisesta ja auton takapenkillä istuskelusta. Kuinka moni muistaa miltä tuntui olla ensimmäistä kertaa nousuhumalassa auton kyydissä? Käsi ylös nyt! Biisissä mainittu auto tosin on tahdista ja lennosta päätellen viritetympi kuin pohjoissuomalaisen Honda Monkeyn moottori. Uskokaa pois: ne mopot ovat pienoishirviöitä.

Tässä on harvinainen tapaus, jonka kohdalla nimi vastaa kappaleen tuomaa tunnetta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
The Pains of Being Pure at Heart – Higher Than the Stars (ohj. Dylan Mulick)

Bonus!

The Pains of Being Pure at Heartilta äänestettiin myös kappaletta Young Adult Friction.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress