2000-luvun kotimaiset pophelmet

#72 Stig Dogg – Häsleri (2006)

(Säv. DJPP, san. Stig Dogg, sov. DJPP, Stig Dogg & Petos)

Oon pelimies, niin ku Zinédine Zidane, Stig väittää.(Kuva: Tomi Palsa)

Kertaheitolla valtin pöytään lyövä pelinavaus, joka ei jätä kenellekään epäselväksi mistä tässä hurtassa on kyse.

Petos:
”Äläkä nyt viel väitä et sä oot joku helvetin pelimies”

Stig:
”Oon pelimies, niin ku Zinédine Zidane”

Tyylikkäin tapa lanseerata itsensä uutena artistina on avata peli väkivahvalla käyntikorttibiisillä, joka käsittelee vain ja ainoastaan artistia itseään, kuten Stig Doggin ”sukunimikaiman” Snoop Doggin ensisingle What’s My Name?, joka on yksi tyylikkäimpiä artistiesittelyjä urbaanin musiikin historiassa.

Vaikka toki Stig Doggin ja sittemmin Stigin kaikkien biisien aiheena on Stig itse, ei mikään artistin myöhemmästä tuotannosta esittele Pasi Siitosen härskiä fantasia-R’n’B-hahmoa yhtä tyhjentävästi kuin Häsleri.

Koska useimmille Häsleri oli sen sisältäneen DJPP:n Tuottajalevyn ilmestyessä ensikosketus Stig Doggiin, ovat Petoksen esittämät hämmentyneet epäilyt Stigistä ja tämän persoonasta kuin suoraan kuulijan suuhun asetettuja sanoja, joiden kysymykset uusi artisti nollaa vastauksillaan niin jäätävän tehokkaasti, ettei kenellekään jää epäselväksi minkä sortin peluri tämä ”Punavuoren R. Kelly, itseoikeutettu Etelä-Helsingin Nelly” oikein on:

Petos:
”Sä oot pukeutunu ku vittu riikinkukko
ja mitäköhä sä nyt oikei muka diilaat, niitä hillereitä varmaa
Ku sä kuulostatki joltai saatanan Pet Shop Boysin laulajalta”

Stig:
”Hei hilleri, ota pilleri
Tapaa Stig Dogg vivassa pienessä kivassa
Ympärillä pyörii narttuja, joita Stigi saa tietenki perseestä tarttua
Rullalle taittuu huntin setelit, ympärillä kärkkyy kaikenlaiset epelit
Stigidi saa silti rauhassa nuuhkia
ei pöydän ympärille synny ruuhkia
Turvamiehet tekevät käsillä hommia
tunkeilijat saavat rehtiä pommia”

Koska vuonna 2006 ei suomalaisten hiphop-artistien itsetunto muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vielä kestänyt ironiattoman R’n’B:n tekemistä, oli Stigin juustoinen soundi tervetullut tuulahdus vahvasti hiphopin perinteisiin nojallaan olleeseen tarjontaan ja omalla erikoisella tavallaan pelinavaus rehellisen juustoiselle soundille, josta nykyään monet häpeilemättä ammentavat. Ironiahan on paras portti asioihin, joita ei aluksi kehtaa vakavissaan tehdä.

Mies Stig Doggin ja sittemmin Stigin takana on Pasi Siitonen. (Kuva: Tomi Palsa)

Stig Dogg on kuitenkin hahmona vivahteikkaampi ja älyllisempi kuin silkka halpa kertakäyttövitsi, jota huumorimusiikki heikoimmillaan on. Ristiriita miehen aneemisen ulosannin ja machoilevan lyriikan välillä jättää loputtomasti varaa tulkinnalle ja riimien oivaltavat käänteet (”häsleri”-sanan rimmaaminen Adidas-moguli Adi Dasslerin nimeen ansaitsee jonkin sortin palkinnon!) tarjoavat kerta toisensa jälkeen uusia oivalluksia.

Siitosen lypsettyä kunnioitettavat kaksi varsin tasavahvaa ja korkealuokkaista pitkäsoittoa musiikillisesti korkeatasoista ja lyriikoiltaan hykerryttävää pelurimateriaalia, oli taannoinen siirtymä keikarimaisesta Stig Doggista rakastettavaan luuseri-Stigiin varsin luonteva.

Mutta noustakseen uudesstaan räjähtävän starttinsa tasolle, miehen laululeijan pitää löytää aikamoinen tuulenpuuska kyydittäjäkseen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

15. kesäkuuta 2006 − Rikoskirjailija Mauri Sariolan leski Tuula Sariola myönsi ystävänsä, mäntyharjulaisen toimittajan Ritva Sarkolan kirjoittaneen kaikki hänen nimellään vuosina 1985−2005 julkaistut 16 rikosromaania. Asian oli paljastanut Sarkolan uuden kustantajan, suomussalmelaisen Myllylahden toimitusjohtaja Mauno Moilanen sanomalehti Kalevassa. Sariolan kustantaja, jyväskyläläinen Gummerus ei ollut osannut epäillä Sariolan kirjoja kenenkään muun kirjoittamiksi, vaikka kulttuuripiireissä oli liikkunutkin tällaisia huhuja.