2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#72 Bon Iver – Flume (2007)

Kuvateksti tähän!

Maksaan koskee ja sydämeen sattuu, vaikeroi Justin Vernon.

Särkyneen sydämen voi korjata monella tapaa, vaikka laulamalla falsetilla yksin mökissä.

”Only love is all maroon
gluey feathers on a flume
sky is womb and she’s the moon”

Muutaman vuoden ajan Flume oli kännykkäni herätyskellon ääni. Kappaleen alkutahdit laskivat hellästi uuteen päivään. Joskus keskellä talvea jäin kuuntelemaan koko kappaleen, ihan vain herätäkseni rauhassa. Talvella ihminen vetäytyy itseensä, ja löytää kevään tullen kipinän nousta jälleen ihmisten ilmoille. Näin kävi Justin Vernonin Bon Iver -projektille.

Flume on haikea kappale, raukea kuin aamun ensimmäinen haukotus. Lempeydestään huolimatta se on raskas ja todella fyysinen kappale. Sanoitukset ovat täynnä kuvajaisia syntymisestä, kivusta, kohduista, köydenhierämistä käsistä ja kaipuusta menneeseen. Nimikin, Flume, viittaa kapeaan rotkoon, jossa virtaa vesi tai kuiluun, jossa tukit kulkevat tehtaalla. Kertosäkeessä rakkaus rinnastuu haaksirikkoon, johon ihminen ajautuu omasta tahdostaan.

Justin Vernon oli levyä tehdessä särkynyt mies monella tapaa, sairastaen maksan sairautta ja särkynyttä sydäntä. Hän vetäytyi isänsä mökkiin parantumaan ja tappamaan aikaa. Sairastuminen vaikutti myös Vernonin projektin nimeen. Oikeaoppisesti yhtyeen nimi kuuluisi ”Bon Hiver” (hyvän talven toivotus), mutta jälkimmäinen sana muistutti liikaa sanaa ’liver’, maksa, ja toi mieleen ikävän sairauden. Mietteet fyysisyydestä ponnahtavat esiin monella tasolla miltei jokaisessa albumin kappaleessa, ja ne usein rinnastuvat eksyneen miehen mielentiloihin. Flumessa menneisyys ja juuret rinnastuvat äitiin, siihen miten se näyttäytyy ihmisen elämässä ainiaan:

”I am my mothers only one
it’s enough
I wear my garments so it shows
now you know”

Kyyninen ihminen voisi väittää, että Flumen sanoitukset ovat täyttä dadaa. Vernon itsekin myönsi sanoitusten muotoutuneen loputtomien hyräilyjen pohjalta. Silti Flumen sanoitukset ovat kiehtovia juuri niiden kryptisyyden ja hienoisen psykedeelisyyden takia. Ne ovat raakoja, kuin päiväkirjamerkintöjä, niin kuin Bon Iverin mainio esikoisalbumi For Emma Forever Ago. Parasta levyssä onkin, että se on syntynyt pakottomasti. Tuo pakottomuus sulatti sydämiä, ja teki Justin Vernonin projektista yhden 2000-luvun alun menestystarinan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Bon Iver – Flume

Bonus!

Bon Iveriltä äänestettiin myös kappaleita Blood Bank, Skinny Love ja Towers.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress