Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#70 Britt Daniel

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: William Eggleston on kuvittanut sekä Spoonin ja Primal Screamin levyjen kansia. Scremadelica kuullaan kokonaan Circuksessa 31.8.

Metacritic on verkkosivusto, joka kokoaa yhteen levyistä, elokuvista, peleistä ja kirjoista julkaistuja arvioita. Sivuston perusidea yksinkertainen: jokainen arvio saa asteikolle 1–100 asettuvan numeerisen arvon, joista laskettujen keskiarvojen perusteella kulttuurituotteet voidaan asettaa edes jollain tavalla yhteismitallisesti paremmuus-järjestykseen.

Oman toimen ohessa Britt Daniel on tuottanut tai remiksannut muun muassa Interpolia, White Rabbitsia ja I Love You But I’ve Chosen Darknessia ja tehnyt musiikkia muun muassa Aidosti outoa -elokuvaan.

Kun Metacritic julkaisi vuoden 2009 viimeisenä päivänä arvosana-keskiarvoihin perustuvan listan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen laadukkaimmista artisteista, oli listan ykkösenä – Spoon.

Teksasilaisyhtye ei ole välttämättä tuttu jokaiselle innokkaastikaan popmusiikkia seuraavalle eurooppalaiselle. Kotimaassaan yhdysvalloissa tämä viisi albumia 1990-luvulla ja toisen mokoman 2000-luvulla tehtaillut indierock-kvartetti on kuitenkin nostanut profiiliaan julkaisu julkaisulta niin, että sen kolme edellistä albumia ovat kivunneet albumilistalla aina edeltäjäänsä korkeammalle: Gimme Fiction (2005) sijalle 44, Ga Ga Ga Ga Ga (2007) sijalle 10 ja Transference (2010) peräti sijalle 4.

Edellä mainittujen albumien ja niitä edeltäneen Kill the Moonlightin (2002) arvosanojen keskiarvo on Metacriticin mukaan 85,3. Se tekee Spoonista todistettavasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen parhaan yhtyeen. Matematiikka ei tietenkään kerro kaikkea, mutta tällä kertaa se osui harvinaisen oikeaan.

Spoonin musiikki on kiehtova hybridi popmusiikin parhaista puolista. Yhtyeen orgaanisessa ja eloisassa soitossa kaikuu niin The Beatlesin ja The Zombiesin melodisen popin, Silver Applesin ja Canin (jonka kappaleesta yhtye on napannut nimensä) eksprementalismin, Wiren ja Pixiesin kulmikkaan taiderockin kuin Tom Pettyn ja The Carsin uuden aallon americanan vaikutus.

Moninaisista vaikutteistaan Spoon sulattaa popmusiikin ydinmehua, jota se annostelee persoonallisiin kappaleisiinsa juuri oikean määrän; aina riittävästi, muttei milloinkaan liikaa. Spoonin minimalistisessa maailmassa ei nimittäin milloinkaan tapahdu mitään ylimääräistä; sävellykset ja sovitukset ovat insinöörintarkkoja, kaikesta tarpeettomasta karsittuja.

Osuvimmin Spoonin luonteen kiteytti kriitikko, joka vertasi yhtyeen kappaleita huolella ja rakkaudella trimmattuihin bonsai-puihin.

Spoonin sydän ja sielu on yhtyeen laulaja-kitaristi Britt Daniel, Jimmy Webbin ikuistamassa Galvestonin kaupungissa syntynyt 40-vuotias introvertti, joka vielä 1990-luvun puolivälissä hankki leipänsä Origin Systems -peliyhtiössä Super Wing Commanderin ja Pacific Striken kaltaisiin PC-klassikoihin musiikkia tehden.

Danielin assosiatiiviset, moniselitteiset tekstit ja tyly, karheasta rososta notkeaan falsettiin taipuva lauluääni saavat Spoonin laulut kuulostamaan milloin riehakkaan euforisilta (Sister Jack) tai lannistuneen melankolisilta (I Summon You), milloin seksikkään vietteleviltä (I Turn My Camera On) tai herkän haavoittuvaisilta (Black Like Me).

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Spoon-keulakuvan äänen puoleensavetävyyttä kuvaa, että yhtyeen toistaiseksi vaikuttavin kappale on The Ghost of Your Lingers (2007), joka rakentuu lähes pelkästään stevereichmaisen piano-dronen ja neljän keskinäistä keskustelua käyvän Britt Danielin varaan.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress