Popklassikot 1995

#7 Mobb Deep – Shook Ones Pt. II

sadfsdfsf

Prodigy ja Havoc, realistisen gangsta-räpin asialla.

Kun ottaa huomioon, että rikoksen ei pitäisi kannattaa, on iso osa gangsteri-räpistä huomattavan kevytmielistä.

Siis tähän tyyliin: Ollaan klubilla ja shamppanja virtaa. Dollareita riittää ja tytöt on anteliaita. Välistä pitää vähän heittää huumetta, mutta mikäs kavereiden kanssa nurkalla on seisoskellessa kun kotipojat vahtii peräpuolta. Joskus suoritetaan murhia ja vältellään poliisia, mutta surmatyön uhrina ovat aina muut ja eikä kyttä löydä kuin lähimpään Arnold’siin.

Ei siinä mitään, toki hyvä gangsta räp on hienoa viihdettä. Jotenkin minulle kuitenkin on muodostunut aika erilainen kuva rikollisen elämästä New Yorkin ghetoissa.

Tältä pohjalta voisi kai esittää, että Mobb Deepin The Infamous -levy on eräänlaista realistista gangsta-räppiä. Rap vérité, heitti Pitchfork nokkelana. Helvetin pelottavaa, voisi albumin annin vähemmän hienostuneesti tiivistää.

Mobb Deep-kaksikko Prodigy ja Havoc ovat tietysti, ainakin omien puheidensa mukaan, Queensin gangsterien ykkösketjua. Elämä on silti synkkää. Viinaa vedetään, jotta ahdistus unohtuu. Poliisi, vasikat ja kateelliset kollegat vaanii.

”I ain’t supernigger, I’m a little skinny motherfucker… it´s all about who gets who first”, todetaan levyn The Infamous Preludella. Nämä sanat tuskin mahtuisivat Mobb Deepin nykyisen tallipomon 50 Centin suuhun. Sirppisoluanemiaa sairastava Prodigy ei edes väitä olevansa iso muskelikarju. Ja se tekee miehestä pelkästään entistä kuumottavamman.

Tässä maailmassa se, joka Mobb Deepin suosikkitussareihin selvästi kuuluvan MAC-10-konepistooliin tarttuu, on vaarassa pyssyyn myös sortua. ”Ain’t no such thing as halfway crooks”: välimallin ratkaisuja ei ole tarjolla. Ken pelaa, myös pelkää, jos ei ole raivotautinen tai aivokuollut.

”I’m only 19 but my mind is older”, kuittaa Prodigy. Jos uskoo edes kolmanneksen poikien jutuista, on Prodigyn mieli viisikymppinen sotaveteraani. Ja tämä on tärkeää, mikäli kappaleesta jotain sanomaa haluaa hakea, sillä eihän 19-vuotiaan pitäisi olla kaikkea tuota kokenut.

Shook Ones Pt. II on sentään levyn umpimustassa tunnelmassa valoisammasta päästä. Se on tavallaan perinteisempi uhobiisi, jossa tarinoidaan siitä, että Mobb Deepin crew’lle ei kannata vittuilla. Mutta uhossa on epätoivon sävyä. Nurkkaan ajetun petoeläimen murhaavaa jännitettä.

Sillä tietoisuus omasta kuolevaisuudesta on koko ajan läsnä. Yhdistettynä, kenties hieman irvokkaasti, jos ei nyt kotiseuturakkauteen niin ainakin kotiseutuylpeyteen:

”Meanwhile back in Queens
the realness is foundation
if I die I couldn’t choose a better location
when the slugs penetrate
you feel a burning sensation
getting closer to God in a tight situation”

Havocin armottoman karu biitti varmistaa selustatuen mieltäylentämättömille läpille. Taustalla vaimeana kaikuva särähdys on tuonut minulle aina mieleen äänen, jonka luulisin lähtevän siitä kun teurastamolla työnnetään jäistä vasikanpotkaa konesahaan.

Shook Ones tarjosi aihetta pariinkin iteraatioon: Part II viittaa siihen, että kappale on jatko-osa vuoden 1994 Shook Ones –singlelle. Lopussa kiitos seisoo ja biisistä muodostui massiiviseksi klassikoksi kasvaneen The Infamousin lippulaiva.

Hädin tuskin teini-iän ylittänyt, arvostelijoilta aiemmin nihkeän vastaanoton saanut kaksikko nostettiin kerralla Yhdysvaltain itärannikon juhlituimpaan kermaan ja mukaan 1990-luvun verisesti päättyneeseen länsi–itä-otteluun. Biisi oli myös duon suurin kaupallinen menestys, huolimatta siitä että mitään joulumusiikkia tämä ei ole.

Päin vastoin, The Infamous on kauttaaltaan kuin eräänlaista räpin black metallia. Sairasta. Tylyä ja pilkkopimeää. Vailla kevyemmän gangstaräpin juhlahumua tai infantiilista uhosta muodostuvia pehmustettuja kulmia. Ne kuulijat jotka ovat aina olleet hyvien puolella, kohtaavat ristiriidan jolle ei tarjota siistiä ratkaisua: ei kai tällaisesta saisi pitää?

Koska P ja Havoc eivät todellakaan kuulosta miltään mukavilta jätkiltä.

http://youtu.be/cP0wsET8__Y

Bonus!

Kotimaan tuoreempia räp-lupauksia edustava SMC Hoodrats tarjoilee suomalaista lähiörealismia tutun biitin päälle onneksi vähemmän pelottavassa herkkupalassaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!