Popklassikot 1993

#7 Mazzy Star – Fade Into You

Mazzy Star: Hope Sandoval ja David Roback.

Maailmassa on nippu lauluja, jotka tuntee vaikkei niitä olisi koskaan kuullut ennen. Niiden maalaama tunnemaailma on niin tosi, niin virheettömän rehellinen, ettei yksikään elävä voi olla löytämättä niistä itseään. Fade Into You on yksi näistä lauluista.

Vuonna 2012 tehdyn paluukiertueen myötä ajankohtaisen Mazzy Starin kakkoslevyltä So Tonight That I Might Seeltä (1993) irroitettu ensisingle on yhä se kappale, josta yhtye tunnetaan parhaiten. Siinä yhdistyy oikeastaan kaikki säveltäjänero David Robackin ja laulaja-tekstittäjä Hope Sandovalin huomattavat osaamisen alueet: klassinen ja näennäisen yksinkertainen sävellys tyylikkäästi toteutettuna ja tulkinnoille avoin sanoitus pikkutyttömäisellä äänellä hönkäiltynä.

Hope Sandoval on se valttikortti, joka saa homman toimimaan, sillä konkari David Roback on haaskalla jo kolmatta kertaa. LA:n Paisley Undergroundin lippulaivayhtyeen Rain Paraden kitaristina Robackilla oli kokemusta suosiosta, joskin hän alkoi kaivata jotain muuta perinteistä ammentavan kitarapartion tilalle jo yhtyeen ensilevyn jälkeen. Syntyi skenen toisen merkittävän yhtyeen eli Dream Syndicaten ex-basistin Kendra Smithin kanssa Clay Allison, joka muuntui pian Opaliksi.

Velvet Undergroundin kolmos- ja neloslevyn laiskoista ja maailmaankyllästyneistä kappaleista suuntansa ottanut yhtye muuntui kuitenkin pian Robackin ja Smithin romanttisen suhteen hiipuessa Mazzy Stariksi. Smithin tilalle tuli nuori Rain Parade -fani, jonka ääni oli tehnyt Robackiin vaikutuksen.

Ja onhan se vaikuttava ääni. Sandoval tuntuu jotenkin haluamattaan tasapainoilevan aikuisuuden ja lapsuuden välillä, tai kenties vielä pahempaa: käyttävän äänensä lolitamaisia ulottuvuuksia tehokeinoina. Äänessä on samaan aikaan goottimaista tummuutta ja syvyyttä, mutta myös tyttömäistä keimailua. Se ei kuitenkaan ole kumpaakaan näistä, ja voima syntyy niiden lomittautumisesta.

Myös sanoitus alkaa pikkutyttömäisenä rakkausrunona, mutta jo kolmannella rivillä sävy muuttuu yllättävän kylmäksi.

“I want to hold the hand inside you
I want to take a breath that’s true
I look to you and I see nothing
I look to you to see the truth”

Tyhjyys ja totuus tuntuvat olevan yhtä. Siinä, ettei ole mitään, ei ole myöskään valheellisuuden siementä. Kumppanin tyhjyys on myös kohta, josta voi pyrkiä sisään, jonka voi pyrkiä täyttämään. Johon voi pyrkiä sulautumaan, niin kuin kappaleen nimikin sanoo.

Tämän mielessä pitäen on häkellyttävää, millaiset kolme riviä päättävät ensimmäisen säkeistön:

“You’ll come apart and you’ll go black
Some kind of night into your darkness
Colors your eyes with what’s not there”

Hetken tauko, henkäys sisään, ja “Fade into you…”.

Upeaa. Ensimmäinen säkeistö piirtää kartan maisemasta, kertosäe ratkaisee sen, värittää sen, täyttää sen. Tekee sen mitä kappale väittää tekevänsä.

Fade Into You on laulu poimuista, laskoksista, unohdetuista paikoista, joissa kaikkein tärkeimmät elämämme valinnat uinuvat. Sen sisään vajoaa niin kuin hukkuva vajoaa pohjattomaan lampeen, ja se lohduttaa omalla pimeydellään, omalla lopullisuudellaan.

Se on laulu niistä alueista kahden ihmisen välillä, joita ei ole olemassa kenellekään muulle, ei-kenenkään-maasta juuri noiden kahden välillä; hämärästä joka on yhteistä, mutta silti ei kummankaan omaisuutta.

Unohdettuja salaisuuksia, tunnustuksia joita ei koskaan tehty. Kaikesta siitä, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta ei uskaltanut, koska luuli toisen jo tietävän.

“I think it’s strange you never knew”

Niinpä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

MTV Live, joka on kenties vielä hienompi kuin levytetty versio:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!