Popklassikot 1989

#7 Madonna – Like a Prayer

Da qui all'eternità

Kun olin ala-asteella, muutama luokkamme tyttö teki kevätjuhlaan esityksen, joka perustui Madonnan Like a Prayeriin. Kappaleen inspiroimina he värjäsivät kasvonsa mustiksi, pukeutuivat itse tehtyihin nunnan asuihin ja tanssivat kyseisen Madonna-hitin tahtiin. Vaikka en tuolloin erityisemmin perustanut Madonnan musiikista, esitys teki minuun suuren vaikutuksen.

En ollut itse uskonnollisesta perheestä, mutta tajusin silti, että uskonnon ja popmusiikin yhdistämisessä oli jotain, joka liikkui kutkuttavasti kielletyn ja sallitun rajamailla. Samalla esitys otti esiin, vaikkakin kömpelösti, kysymyksiä rodusta ja ihonväristä, joita en tosin tuolloin vielä ymmärtänyt, etenkään sataprosenttisesti valkoisessa pikkukaupungissa. Tyttöjen esitys ja sen taustalla soiva dramaattinen ja tarttuva kappale kuitenkin jäivät nuoreen mieleeni kenties ensimmäisenä syvällisempänä popkokemuksena – yhtäkkiä popkappale tuntui viestivän paljon muutakin kuin vain tarttuvan melodian ja rimmaavia sanotuksia.

Vaikutelma, jossa yhdistyivät syvällisyys ja shokeeraavuus, ei ollut mikään sattuma. Like a Prayer -kappale ja samanniminen albumi syntyivät Madonnan tietoisesta tarpeesta tehdä uransa ensimmäinen suuri taiteellinen julkilausuma.

Vuonna 1982 ensimmäisen singlensä Everybody julkaissut Madonna oli kautta 1980-luvun luonut useita klassisia hittisinglejä, kuten Holiday, Like a Virgin, Material Girl, Into the Groove, Papa Don’t Preach ja La Isla Bonita. Hän oli noussut esanssintuoksuisesta tanssipoptähtösestä 1980-luvun suurimpien poppareiden joukkoon Michael Jacksonin ja Princen rinnalle, mutta Like a Prayerilla hän otti tähtäimeensä legendan ja ikonin statuksen. Tavoite oli suuruudenhullu, mutta kuinka ollakaan, Madonna onnistui siinä.

Madonnan ja laulunkirjoittaja/tuottaja Patrick Leonardin kirjoittama Like a Prayer käytti sekä kappaleena että videona shokkiarvoa ja kohua taitavasti hyväkseen. Se itse asiassa saattoi olla Madonnan ensimmäinen kappale, jolla hän tietoisesti pelasi herättämällään pahennuksella. Hänen aikaisemmat hittinsä Like a Virgin ja Papa Don’t Preach olivat kummatkin synnyttäneet kohua sisältönsä puolesta. Like a Prayerilla Madonna käytti näitä kokemuksia hyväkseen ja tietoisesti manipuloi mediaa saavuttaakseen päämääränsä.

Musiikillisesti Like a Prayer yhdistää sielukasta gospel-laulua ja lihallisen funkya rytmiä vastustamattomasti eteenpäin kulkevaan poprockiin. Se taiteilee jossain surumielisyyden, riemukkuuden ja pakahduttavan draaman välimaastossa. Lopputulos on välittömästi mieleen jäävä.

Like a Prayerin shokkiarvon etsintä täytyy kuitenkin aloittaa sen sanoituksista. Niissä Madonna rinnastaa kursailematta seksuaalisen ja uskonnollisen hurmion, tuoden viimein kirjaimelliseksi sen, minkä hänen nimensä ja kaulassa roikkuvat ristinsä yhdistettynä päällysvaatteina pidettyihin pitsialusvaatteisiin, paljaaseen vyötäröön ja Boy Toy -vöihin olivat alusta asti vihjailleet:

”When you call my name
It’s like a little prayer
I’m down on my knees
I wanna take you there”

Suurin osa Like a Prayerin synnyttämästä kohusta syntyi kuitenkin sen musiikkivideosta. Nykypäivänä saattaa olla vaikea ymmärtää, minkälainen kulttuurinen painoarvo musiikkivideoilla oli Music Televisionin kulta-aikoina, kun popvideot pyörivät kanavalla 24/7 ja jopa yliopistojen tutkijat kompastelivat toisiinsa tulkitessaan tätä uutta postmodernina nähtyä taidemuotoa.

Like a Prayerin videossa Madonna käänsi shokkisäätimen yhdelletoista. Katolilaisuuden symbolit sekoittuvat väkivaltaan ja erotiikkaan kunnianhimoisessa teoksessa, jolla Madonna tuntuu kerjäävän verta nenästään tanssiessaan palavien ristien edessä ja fantasioidessaan seksistä tummaihoisen pyhimyksen kanssa.

Todellisuudessa video oli ensisijaisesti rasismin vastainen, mutta joka tapauksessa Madonna tökki kepillä ampiaispesää, ja lopputulos oli odotetunlainen: uskonnollisia ja perhearvoja vaalivien ryhmien lisäksi Madonna sai sapiskaa hengellisyyden ja maallisuuden symboleilta: sekä Vatikaani että Pepsi jyrähtivät Like a Prayeria vastaan. Ja tottahan toki single myi miljoonia ja sai osakseen kriitikoiden kehut. Viimeistään nyt poptähti-Madonnasta kuoriutui mediaa ovelasti hyväkseen käyttävä ja omaa kohtaloaan tiukasti ohjaava popikoni-Madonna.

1990-luvun alussa Erotica-levyn ja Sex-kirjan hyökkäävän avoin seksuaalisuus sekä gay-, bondage- ja AIDS-teemat olivat jo liikaa valtavirtakulttuurille, ja Madonnan kohuarvo kiehui lopulta yli. Shokkikimaraa seurasi Madonnan uran suvantovaihe slovarikokoelmineen ja lähes keskitien aikuispopimagoineen. Muutos oli pakollinen – kohu-Madonna alkoi muistuttaa räikeää parodiaa itsestään.

Like a Prayerilla Madonna oli kuitenkin vielä kaukana parodiasta. Se ei ollut pelkkä popkappale, vaan loistelias pophetki, joka nosti hänet samaan sekä pahennusta herättäneeseen että värisyttäviä popkokemuksia tarjonneeseen kastiin Elvis Presleyn, The Beatlesin, Sex Pistolsin ja harvojen muiden kanssa. Like a Prayer on sellaista rakennusmateriaalia, josta legendat tehdään.

http://www.youtube.com/watch?v=cSVbwwsLPqw

 

BONUS!

Like a Prayer kuultiin ensimmäisen kerran Pepsi-mainoksessa, jonka piti olla vain ensimmäinen näytös Madonnan ja Pepsin pitkässä ja hedelmällisessä suhteessa. Haaveet kuitenkin kaatuivat Pepsin säikähdettyä Like a Prayerin aiheuttamaa kohua.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!