2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#66 Owen Pallett – Lewis Takes Off His Shirt (2010)

Kuvateksti.

Owen Pallett, ba-rock’n’roll!

Tunteikkaalla, klassisen ja popin välineistöä pehmeästi hyödyntävällä ilmaisullaan kaunis kanadalainen viulisti nousee suurten pop-impressionistien joukkoon.

”’I am overrated,’ said the sculptress to the sea.
’I’ve been praised for all the ways the marble leaves the man,
And I was wrong to try and free him.’
And as for me, I am a vector, I am muscle, I am bone.
The sun upon my shoulders and the horse between my legs,
This is all I know.”

Michael James Owen Pallettina 7. syyskuuta 1979 Torontoon syntyneen, Final Fantasyna ja sittemmin Owen Pallettina tunnetun artistin innostus klassiseen musiikkiin on peruja hänen isänsä touhuista kirkkourkurina. Aikuisiällä tekemässään popmusiikissa Pallett lainailee tuosta maailmasta paljon.

Heartland (2010) on vähäeleinen mestariteos. Viululla ja looppipedaalilla ihmeellisiä äänikollaaseja loihtiva Pallett saa toki satunnaista apua muista muusikoista, olennaisimpana perkussionistista (joka on nykyään livekokoonpanon vakijäsen), mutta ytimessä on artisti, joka Final Fantasy -nimikkeestään luovuttuaan on löytänyt oman äänensä.

Ja se ääni on paljon enemmän kuin se, mitä Pallettista yhä jaksetaan mainita: että hän on soittanut viulua Arcade Firen ja Pet Shop Boysin kanssa. Tai että hän on intohimoinen pelinörtti (muttei ironisesti kuitenkaan listaa Final Fantasya kaikkien aikojen top 20:eensä). Tai että hän on homo. Ja Kanadasta – kuten olivat 2000-luvun lopussa kaikki muutkin.

Heartland yhdistyy luontevasti siihen barokkipopin aaltoon, joka oli vielä muutama vuosi sitten pinnalla. Antony And The Johnsonsin, Joanna Newsomin ja Patrick Wolfin kaltaisten muusikoiden lomasta Owen Pallett esiintyy edukseen olemalla pakahduttava, mutta vaipumatta kertaakaan paatokseen. Estetiikassa kuuluu Pet Shop Boysin vaikutus, suodatettuna popkaavoja kaihtavan minimalistisen äänimaiseman lävitse. Pallett on itse sanonut seksuaalisuutensa vaikuttavan hänen tekemäänsä musiikkiin, vaikka musiikki ei käsittelekään homoutta.

Lewis Takes Off His Shirt on Heartlandin majesteettisin kappale. Se on pullollaan jännittäviä, samaan aikaan herkkiä ja leikkisiä ääniä, joiden kierteisenä vierivän lankakerän keskeltä Pallett kuiskii impressionistisia säkeitä tukahduttavasta preeriakesästä, ratsaille astumisesta ja luomistyötään aprikoivasta kuvanveistäjästä.

Jousen varominen Owen Pallettin keikalla Kaffíbarínnissa ei ollut vitsi. (Kuva: Oskari Onninen)

Jousen varominen Owen Pallettin keikalla Kaffíbarínnissa ei ollut vitsi. (Kuva: Oskari Onninen)

Itse assosioin kappaleen yhteen, viisi minuuttia kestäneeseen täydellisen onnen hetkeen. Se oli Reykjavikissa lokakuussa 2011. Kaffibarinn-nimiseen, kolmisenkymmentä henkeä vetävään kahvilaan oli ahtautunut vähintään kolminkertainen määrä ihmisiä. Owen Pallett soitti baaritiskin edessä täysimittaisen keikan, yleisön keskellä. Viulu tökki rintaani, jousta piti väistellä.

Viimeisenä soitetun Lewis Takes Off His Shirtin aikana otin alleni yksisarvisen islanninhevosen ja karautin taivaisiin. Jostain hyisen Atlantin yltä näin kaikki rakastamani ihmiset, kaikki ihmiset, joita olin joskus rakastanut, ja kaikki, joita tulisin vielä rakastamaan. Yksi, johon rakastuin viimeistään tuolla hetkellä, huusi mikrofoniinsa ”I’m never gonna give it to you” tietäen, että hän kyllä tulisi antamaan. Sitä. Minulle.

Niin: Owen, en tiedä, koska tulet taas Suomeen. Flow’n ja Tavastian konserteistasi on jo pitkä tovi. Ehkä uuden, tämän vuoden syksylle ajoitetun In Conflict -albumisi myötä? Oli miten oli, täällä minä odotan. Olen jatkanut viulutuntejakin. Mitäs siihen sanot?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Owen Pallett – Lewis Takes Off His Shirt (ohj. M. Blash)

Bonus!

Owen Pallettilta / Final Fantasylta äänestettiin myös kappaletta Took You Two Years to Win My Heart.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress