Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#66 Antti Hyyrynen

Hyrde on Stam1nan pyllyhuumoriin viehtynyt kantava voima. Kuva: Tomi Palsa

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Mättöä luvassa- Norther Metal Slugfestissa 27.6.

Stam1na on 2000-luvun paras kotimainen metalliyhtye. Näin on tietenkin helppo julistaa, kun ei raskasta musiikkia juuri kuuntele, mutta kyllä virkkeestä ainakin osatotuus löytyy. Sitä paitsi yhtyeen albumit ovat keränneet järjestään kehuja mediassa, levylistojen kärkisijat on vallattu ja palkintoja sadellut alusta asti.

Stam1nan primus motor on Antti ”Hyrde” Hyyrynen: 31-vuotias, Piippolassa Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt ja Lemillä vuoden 1996 kesällä yhtyeen perustunut laulaja-kitaristi. Bändissä hän vastaa sanoituksista ja jakaa sävellystyön soolokitaristi Pekka ”Pexi” Olkkosen kanssa. Sivussa Hyyrynen työskentelee AV-alalla ja ohjaa musiikkivideoita – muun muassa Kotiteollisuuden herkullinen Kummitusjuna on Hyrden käsialaa.

Kuva: Tomi Palsa

Omaan elämääni Stam1na murtautui kuusi vuotta sitten. Hesarin viikkoliitteessä täydet pisteet ansainnut eponyymi debyytti oli monella tapaa rakkautta ensikuulemalla: Ristiriidan korkealta huutava riffi ja Hyrden Stamina-huuto käynnistivät hillittömän sykkyrän, joka purkautui nautinnollisesti jo ensipyöräytyksellä, mutta tarjoaa lisäpurtavaa vielä vuosienkin jälkeen.

Ensimmäinen levy on tietenkin vielä romuluinen: pohjimmiltaan se on löyhä koonti siitä, mitä yhtye oli vuoteen 2005 mennessä saanut aikaan. Punainen lanka ei ole niin vahva kuin vain vuotta myöhemmin julkaistulla Uudet kymmenen käskyä -albumilla, joka on omissa kirjoissani vuosituhannen kotimainen hevilevy.

Erään kollegan kanssa käydyt sananvaihdot UKK:n rakenteesta ja niistä selkeistä draamankaarista, joita sen kappaleen muodostavat, saivat viimeistään tajuamaan Hyrden vahvuuden biisinkirjoittajana. Hevimaneerien ja hölmöyksien alta pilkottaa puolihuolimattomasti älykkö, jonka tyylitaju on ehtymätön ja lyyrinen kynä terävä.

Hyrden tekstit osoittavat sen, kuinka pienillä asioilla voi saada aikaan puhdasta neroutta. Sellaista on Oven ”Olenko kotona vai oven takanako vain?” -säkeistön kieli-iloittelu. Sellaista on Pakkolaskun nokkela leikki sanan kaksoismerkityksellä. Ja sellaista on koko Raja – albumi, jonka suoraviivainen punk-paahto pisti jauhot suuhun uutta UKK:ta odottaneelta fanikunnalta.

Neljä loistavaa albumia, kokoelma ja dvd kuudessa vuodessa: jotain erityistä täytyy näissä lemiläisissä olla. Ehkä juju on se, ettei Hyrde anna julkisella persoonallaan koskaan odottaa liikoja. Kaiken kunnianhimon ja taiteellisen relevanssin taustapiruna on julkisesti örveltävä, idiotismeja lateleva ja pyllyhuumoriin viehtynyt maalaispoika. Ei mikään helppo älykkö purtavaksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Pakkolasku albumilta Viimeinen Atlantis (2010).

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress