Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#62 Mike Haliechuk

Popedalla oli kuulat sekaisin, Mike Haliechukilla on niitä 10 000.

Laulaja on yhtyeen jäsenistä lähes poikkeuksetta se, johon huomio keikoilla – ja toki enimmäkseen muutenkin – kiinnittyy. Kanadalaisen Fucked Upin tapauksessa asetelmaa korostaa se, että laulaja ei esityksen aikana tavallisesti ole samassa suunnassa kuin muu bändi, eli lavalla. Yhtyeen solistilla Damian Abrahamilla on tapana poukkoilla keikat yleisön seassa, baarijakkaroiden päällä, pöydillä ja missä milloinkin.

Abraham jaksaa kuitenkin haastatteluissa aina painottaa, että hänen osuutensa Fucked Upin musiikillisessa neroudessa on sangen pieni ja yhtyeen todellinen primus motor on kitaristi Mike Haliechuk.

Tämän voi todeta tarkastellessaan yhtyeen tuoreen David Comes to Life -albumin kansivihkoa. Paitsi että 10 000 Marbles -taiteilijanimeä käyttävä Haliechuk on merkitty erikseen liki kaikkien kappaleiden säveltäjäksi ja osan sanoittajaksi, hän soittaa joka ikisen kitararaidan albumin avaavalla sinfonisella Let Her Rest -instrumentaalilla.

Hardcore-puristeille Haliechuk yhtyeineen edustanee rakkaan musiikkigenren sitä siipeä, johon liitetään ylettömän kaupallistumisen ja indiepop-siiven miellyttämisen kaltaisia arveluttavia ominaisuuksia.

Harva artisti osaa kuitenkaan niin avoimesti ja analyyttisesti purkaa suhdettaan musiikkinsa kaupalliseen ulottuvuuteen kuin Haliechuk taannoisessa blogikirjoituksessaan.

Ja jos yhtye onnistuu luomaan niin monumentaalisia ääniteoksia kuin Fucked Upin läpilyöntialbumi The Chemistry of Common Life (2008) ja David Comes to Life, se on tuomittu löytämään yleisöä myös ahtaiden genrerajojen ulkopuolelta.

Paljolti Mike Haliechukin ansiosta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mike näyttää, kuinka sitä kitaraa oikein soitetaan (ja efektipedaaleja painellaan).