2000-luvun kotimaiset pophelmet

#61 Scandinavian Music Group – Lopulta olemme kuitenkin yksin (2007)

(Säv. Joel Melasniemi, san. Terhi Kokkonen)

Terhi Kokkonen pukee kuoleman, menettämisen, kommunikoinnin ja tuntojen välittämisen teemat muutamaan säkeistöön. (Kuva: Tomi Palsa)

Lopulta olemme kuitenkin yksin on musiikin muotoon puettu novelli, joka kruunasi esittäjänsä kehittymisen merkittäväksi pop-yhtyeeksi.

”Ketään ei voi tuntea kokonaan
Ketään ei voi viedä mukanaan
Lopulta olemme kuitenkin yksin”

Scandinavian Music Groupin Lopulta olemme kuitenkin yksin ei ollut ilmestymisvuonnaan radiohitti, sen sisältäneen Missä olet Laila -albumin singlelohkaisu tai edes yksi niistä yhtyeen lukuisista erinomaisen tarttuvista pop-ralleista. Se oli kappale, joka kaikkein paljastavimmin osoitti yhtyeen siirtyneen uuteen aikaan. Jo vuoden 2006 Hölmö rakkaus, ylpeä sydän -levyllä yhtyeen kappaleisiin oli ilmaantunut enemmän folkin ja countrymusiikin kaikuja, mutta perusote oli edelleen kitaravetoisessa popissa.

Missä olet Lailan myötä yhtyeen ilmaisu harppasi näiden vaikutteiden suuntaan aimo loikan ja seurauksena oli juurevaa ja samalla raikkaan kuuloista, akustisvetoisempaa poppia. Tässä kokonaisuudessa Lopulta olemme kuitenkin yksin on hillitty, vähäeleinen mestariteos, joka osoitti bändin kypsyneen siihen pisteeseen, että sen kappaleista voi tulla kokonaisvaltaisia taideteoksia. Lopulta olemme kuitenkin yksin on nimittäin pienimuotoinen filosofinen romaani, joka on vain puettu poplyriikan ja parin minuutin kappaleen muotoon.

Kymmenen vuotta sitten perustetulta SMG:ltä on julkaistu kuusi albumia. (Kuva: Tomi Palsa)

Kuten tämän artikkelin alussa olevasta sitaatista voi päätellä, kappale sisältää kaikki ainekset sietämättömäksi käyvän patetian aikaansaamiseksi kuulijassa. On elämän suuria kysymyksiä ja unimaisemia ja kertosäkeen avaava lause, joka on valmis masentamaan kenet tahansa. Silti kappale onnistuu välittämään toivoa ja herkkyyttä, sillä se ei missään kohtaa ylly tulkinnassaan mahtipontisentiseksi tai liioittelevaksi. Akustinen kitara kantaa kappaleen lähes yksin; kitarasoolot ja rumpukompit olisivat tässä yhteydessä aivan liikaa. Välillä voi kuulla koskettimiston kevyen kilkkeen, siinä kaikki. Lopulta olemme kuitenkin yksin on sävellykseltään ja sovitukseltaan suorastaan paljas ja yksinkertaistettu, ja siksi sen musiikillinen anti tukee Terhi Kokkosen sanoitusta täydellisesti.

Ja entä se sanoitus? Sen ansiosta tämä kappale kuuluu tähän artikkelisarjaan. Jos yhdessä kappaleessa voi käsitellä kuoleman ja menettämisen teemoja, ihmisten välisen kommunikoinnin ja tuntojen välittämisen rajallisuutta, ja yhtä elämän keskeisimmistä haasteista, eli luopumaan oppimista, on kirjoittajalla oltava käytössään järjetön määrä itseluottamusta ja tiivistämisen taitoa. Kokkonen kuitenkin pukee nämä teemat pariin säkeistöön kovin vaivattoman oloisesti.

Sitaatiksi irroitettuna kappaleen tunnelma ja herkkyys eivät saa oikeutta osakseen, ja silläkin uhalla, että sorrun juuri mainitsemaani patetiaan, pönkitän näkemystäni tästä kappaleesta yhtenä kaikkien aikojen hienoimmista kotimaisista biiseistä kertomalla omasta suhteestani siihen: tämän kappaleen haikea, kaiken rajallisuuden hahmottava tunnelma on lohduttanut allekirjoittanutta useampaan otteeseen, ehkä eniten yhden ihmissuhteen päättymisen ja isoisäni kuolinuutisen osuttua samalle päivälle, joten jotain oleellista luopumisen teemasta sen tekijät ovat onnistuneet vangitsemaan.

Jos pop-musiikin yksi rooli on tunteidemme ja kokemustemme jakaminen sekä eräänlainen terapiakäyttö, niin paljon parempaa kappaletta ei siihen tarpeeseen voi tehdä.

”Minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Samaan aikaan maailmalla

25. lokakuuta 2007 – Tšadin poliisi otti maan pääkaupungin N’Djamenan lentokentällä kiinni kuusi ranskalaisen Zoén arkki -avustusjärjestön työntekijää, jotka aikoivat viedä Ranskaan 103 orvoiksi ilmoittamaansa pikkulasta. Työntekijät tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön, mutta heidät siirrettiin ranskalaisiin vankiloihin presidentti Nicolas Sarkozyn vetoomuksen jälkeen.