2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#60 Destroyer – Kaputt (2011)

Kuvateksti.

Dan Bejar, kaipaa vissyvettä ahavoituneille kasvoilleen.

Dan Bejar päivitti tietämättään ikivihreän kertomuksen 2000-luvun indiepopin klassikoksi.

”Wasting your days
Chasing some girls all right
Chasing cocaine to the back rooms of the world all night
Wasting your days
Chasing some girls all right
Chasing cocaine through the back rooms of the world all night”

Kuin arjen harmaudesta pois kiskovien lupausten ja haavekuvien täyttämä ilmapallo, joka vangitsee huomiomme, Kaputt johdattaa meitä leijailevalla soinnillaan kohti tyttöjen, kokkeliviivojen ja takahuoneiden nautinnon täyttämää, kullanhohtoista lumousta.

Se on kappale, joka kimaltelee kuin vissyvesimainosten kohtaukset, joissa paahtavan auringon alla tarpova janoinen kuntoilija saa lopulta kastella ahavoituneet kasvonsa ja täyttää suunsa virkistävällä vedellä. Se on kappale täyttymyksestä, josta me jokainen työpäiviemme ja huoliemme keskellä haaveilemme. Se on uni paremmista ajoista. Tai ainakin melkein.

Kaputt operoi kuin romanttiset teinikomediat, joissa epäkelpo ja kömpelö yksilö lopulta paljastuu siksi unelmien hurmuriksi tai kaunottareksi. Se saa kuulijansa haikailemaan loppuhuipennuksen ja elämää suurempien kertomusten perään. Mutta kuten niin monet aikamme kertomukset, se on tietoinen roolistaan ja siitä illuusiosta, jota se rakentaa. Tämän huomaa viimeistään kappaleen loppupuolen hieman häkeltyneestä toteamuksesta:

”I wrote a song for America, who knew?”

Sillä Amerikka jos mikä on unelmien ja ideaalien maa, itsestään vertauskuvan tehnyt koneisto, jonka todellisuus ja haaveet eivät koskaan kohtaa toisiaan. Se on maa, jonka perusajatukseen kuuluu kauneuden ja kokaiinikasojen lupaaman voittamattomuuden tunteen tavoittelu. Unelmien Amerikka on se takahuone, jonne haluaisimme päästä, koska kuvittelemme, että siellä on paremmat bileet kuin missään ikinä. Ja koska tätä unelmien maailmaa on syötetty lauluina ja elokuvina meille jo sukupolvien ajan, tiedämme, että se on vain saavuttamaton satumaa. Ja kuitenkin haluamme palata sen pariin, koska mitään parempaakaan ei ole.

Tämä ihmisenä olemisen riittämättömyydestä ammentava haaveikkuus on niin voimakkaasti läsnä myös kappaleen erinomaisella videolla, että siitä muodostuu yksi 2000-luvun tyylipuhtaimmista kertomuksista. Kokonaisuus kestää aikaa kuin parhaimmat ikivihreät. Destroyerin Dan Bejar ei ehkä siihen pyrkinyt, mutta hän kirjoitti 2000-luvun indiepopin vastineen Satumaa-tangolle.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Destroyer – Kaputt (ohj. Dawn Garcia)

Bonus!

Destroyerilta äänestettiin myös kappaleita Bay of Pigs, Chinatown ja Suicide Demo for Kara Walker.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress