Popklassikot 1983

#6 The Blue Nile – Tinseltown in the Rain

Blue Nile, vaivaannuttavan hyvä.

Blue Nilen debyyttialbumilta A Walk Across the Rooftops lohkaistu single, Tinseltown in the Rain, on yksi elämäni kappaleista. Maailman parhaasta on paha kirjoittaa oikein mitään. Siksi kirjoitin tämän kappaleen edelle aluksi kolme kappaletta tarinointia stereoistani ja siitä kuinka saatuani ne aivan ensiksi kuuntelin The Blue Nileä. Ihan vain lämmitelläkseni.

Aika epäolennaista se kuitenkin on.

Jossain loihettiin lausumaan, että hän, jota Tinseltown in the Rain ei liikuta, voisi yhtä hyvin olla kuollut. Itse en kykene sanomaan kappaleesta mitään yhtä hienoa, tyydyn vain komppaamaan. Paul Buchananin nuoren miehen kähinä on raakaa tunnetta.

”Do I love you / Yes I love you”

Se on yksinkertainen mutta tehokas lausepari. Kun Buchanan nämä sanat lausuu, alkaa itkettää.

Minun on hirveän vaikea kirjoittaa tästä nimenomaisesta kappaleesta oikein mitään. Edellä oleva kuvailu on melkoisen punnertamisen tulos. Kuulostan typerältä, mutta ette te kuitenkaan ymmärrä. Tai siis, tämä on varmaan ihan yleispätevä ilmiö. Soitat jonkun itsellesi erittäin tärkeän kappaleen muille, ja olo on lähinnä vaivaantunut.

Soitin noin kuukausi sitten tämän kappaleen eräillä jatkoilla. Se oli ihan väärä paikka. Olin ihan innoissani, kun rakastamani kitaranrämpytyskohta alkoi kohdassa 2.53. Muilta juhlijoilta koko kappale tuntui kuitenkin menevän ihan ohi, ja minun on vaikea selittää, miksi tuo aiemmin mainitsemani kitara on niin hieno.

Siinä minä vain humalassa heiluttelin käsiäni ja huusin ”nyt tulee tää paras kohta” ja ajattelin, että eivät nuo muut tajua mistään mitään.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!