Popklassikot 1999

#6 Primal Scream – Swastika Eyes

Kun Primal Screamin poikia väsyttää, niillä on silmät hakaristissä.

Kun Primal Screamin poikia väsyttää, niillä on silmät hakaristissä.

Musiikin vertaaminen huumekokemukseen on musiikkitoimittajien perisynti. Vielä oudommaksi vertailun tekee se, ettei monikaan skribentti ole edes kokeillut amfetamiinia kovempia stimulantteja. Silti toimittajat intoutuvat usein kuvailemaan, kuinka bändi x kuulostaa LSD:tä nappailleelta kirahvilta, joka rakastuu heroiiniriippuvaiseen haisunäätään ja synnyttää viinapullon muotoisia kromosomeja kantavan haisukirahvin.

Toki sekä musiikki että päihteet synnyttävät tahdosta riippumattomia aistielämyksiä ja sopivat siten toistensa aseveljiksi. Mutta onko aivojen vajaatoiminta todellakin paras keino musiikin kuvailuun?

Swastika Eyesin kohdalla tuntuu – valitettavasti – siltä, että vastaus on kyllä. Vaikka Primal Scream -miehistö veti XTRMNTR-levyn (2000) aikoihin vähemmän huumeita kuin aikoihin, sinkkubiisi Swastika Eyes on kuin singolla laukaistu päihdetrippi toiseen ulottuvuuteen. Seitsemänminuuttisen matkan aikana olo on kuin Dumbo-animaation pinkeillä tanssivilla elefanteilla tai Apogeen Stargunner-pelin suunnittelijalla. Siis lievästi, öh, happoinen.

Toisin kuin Chemical Brothersin remix, Jagz Koonerin miksaus kiteyttää Swastika Eyesin vauhtisokean ja vainoharhaisen tunnelman täydellisesti. Kiihkeästi tamppaava rytmi ja hypnoottisesti pyörteilevät loopit imaisevat välittömästi sisäänsä ja synnyttävät mielikuvan avaruuden halki kiitävästä luotijunasta. Tämä juna ei kuitenkaan kuljeta matkustajia, vaan kapinallisten kaappaamia ydinohjuksia, joita sissijohtaja Bobby Gillespie ampuu kohti fasisteja, poliiseja, monikansallisten yritysten johtajia ja Israelin hallitusta.

”Your soul don’t burn
You dark the sun
You rain down fire on everyone
Scabs, police, government thieves
Venal psychic amputees”

Näin kärkkäitä protestilauluja ei Primal Screamilta oltu totuttu kuulemaan. Kuin alleviivatakseen taistelumielialaansa yhtye lisäsi XTRMNTR-levyn brittipainokseen postikortin, jolla kampanjoitiin rasistisista syistä vangitun Satpal Ramin vapauttamiseksi (googlatkaa itse lisää jos haluatte).

Sanoja ja tekoja tehokkaampaa oli kuitenkin se rytmi, jolla Primal Scream sotatantereelle lähti. Tuo rytmi oli metallinhohtoinen, kuvia kumartamaton ja pistävän läpitunkeva. Swastika Eyesissa ei ollut mitään trendikästä, nostalgista eikä keinotekoista. Ei ollut bändin vanhoja tavaramerkkisoundeja eikä hedonistisia kaikkivoipuuskuvitelmia. Oli vain helvetin hyvä biisi.

Ja huumeita. Ehkä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!