Popklassikot 1990

#6 Pet Shop Boys – Being Boring

Välillä jopa Neil Tennantilla on ollut vaikeuksia olla pitkästymättä.

Kun näin Pet Shop Boysin Being Boring -videon 1990-luvun alkumetreillä, en ymmärtänyt elämästä mitään. Poimin kuitenkin videon kuvakielen tiiviiksi osaksi haavemaailmaani. Elävään kuvaan nauliutuessani uskoin itse laulunkin kertovan jotakin ymmärtämisen arvoista.

Tulkitsin kappaleen tuolloisista lähtökohdistani käsin. Kuljetin sanat mukanani sille taianomaiselle vaihettumisvyöhykkeelle, jossa ihminen ei ole enää lapsi, mutta ei vielä juuri muutakaan. Rivien välistä luulin kuulevani tulevaisuuden kutsun. Rakastuin lauluun. Olin varma, että siinä soi juuri se nuoruus, johon olin astumassa. Vapaus, nautinto, itsenäisyys, humala, hurma, kosketus, kuolemattomuus.

Huuleni muodostivat lupauksen. I would never find myself feeling bored.

Aika kului, venyi vuosiksi, vuosikymmeniksi. Täytin niitä. Noihin vuosiin mahtui kaikki, liikaa, ja sittenkin vähemmän kuin ikuisuuden illuusio oli joskus luvannut. Vuosien sisältöä reunusti laajeneva tyhjyys, johon havahduin eräissä juhlissa Being Boringin soidessa. Katsoin ympärilleni. Ihmisiä, joiden kanssa olin varttunut. Ikääntyneitä, vakiintuneita, nuoruudesta selvinneitä, yhä paikallaan olevia, kaltaisiani.

Hätkähdin.

Milloin me olimme tähän päätyneet? Milloin me ehdimme kasvaa aikuisiksi? Olimmeko menettäneet jotain tajuamattamme sitä?

”We were never holding back or worried that
time would come to an end”

Sanat olivat kuin pehmeäksi kasteltu taulusieni, jolla silmiäni pyyhittiin kirkkaiksi. Aika, jota olin odottanut, oli mennyt ohi. Eikä kukaan ollut varoittanut minua.

Vasta tuolla hetkellä tajusin koko kerronnan kaaren. Laulu kertoi totisesti jotakin ymmärtämisen arvoista, mutta viisaus ei löytynyt avainsanoista ”being boring”. Kappaleen nimi oli vain viitekehys ja metafora. Sen todellinen ydin, pohjimmainen sanoma oli aikamuoto. ”We were”.

Tämän tajuttuani en ole osannut kuunnella Being Boringia liikuttumatta. Vaikeaa se on ollut sitä ennenkin. Laulu on suorastaan kouraisevan tyylikäs kuvaus havahtumisesta ajan rajallisuuteen, elämän haurauteen. Se kertoo hetkistä, jotka muuttuvat jälkikäteen korvaamattomiksi, koska niitä ei voi enää tavoittaa. Raskaan viestinsä se lausuu kuitenkin kiitollisena, katkeroitumatta, kumartaen elämänjanolle tavalla, joka tavoittaa senkin, jota vuosista villeimmät vasta odottavat.

Being Boring on elettä syvällisempi malja kaikille, jotka kulkevat ajan läpi. Laulu kohottaa lasiaan hillitysti ja kunnioittaen, mutta kaikkea muuta kuin velvollisuudesta. Neil Tennant on kertonut kappaleen olevan yksi hänen henkilökohtaisimmistaan. Se on muistokirjoitus AIDSin viemälle nuoruudenystävälle, mutta myös paljon enemmän. Being Boring on kunnianosoitus lupauksille, joita tehdään silloin kun elämä näyttää vielä hallittavalta, ja tunnustus, joka tehdään silloin kun ymmärretään, että pohjimmiltaan elämä hallitsee eläjää.

Edesmennyt ystävä on avain kaipaukseen. Mutta mitä syvemmälle menneisyyteen upotaan, sitä selvempää on, ettei jäljellä ole enää muitakaan.

En minäkään ole enää sama ihminen, joka tähän lauluun aikoinaan rakastui.

“Now I sit with different faces
in rented rooms and foreign places
All the people I was kissing
some are here and some are missing
in the nineteen-nineties
I never dreamt that I would get to be
the creature that I always meant to be
but I thought in spite of dreams
you’d be sitting somewhere here with me”

Being Boring tiivistää ajan ja tilan yhteen pisteeseen. Tennant laulaa kaikille laulaessaan ystävälleen, hän laulaa kokonaisille vuosikymmenille ja aikakausille laulaessaan nuoruudelleen. Miehen kasvot pysyvät kuitenkin peruslukemilla. Henkilökohtaisuus ei horjuta tyyntä charmia, tematiikan äärimmäinen olennaisuus ei pelota tulkitsijaa. Siksi laulu lohduttaa silloinkin kun sen sanoma tuntuu lohduttomalta, peruuttamattomalta. Vaikka laulu halkaisee koko elämän, pysyy se myös lähellä maata.

Ehkä laulun tiheä vaivattomuus muistuttaa siitä, että pohjimmiltaan suuret asiat ovat pieniä, tai ainakin yksinkertaisia. Sillä mistä muusta Being Boring loppujen lopuksi kertoo kuin kahdesta nuoresta, jotka halusivat pitää hieman hauskaa?

Kaikkihan me halusimme.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!