Marraskuun laulut

#6 George Jones – The Grand Tour (1974)

George Jones, elossa yhä 81-vuotiaana kolmesta avioerosta ja moninaisista päihde- ja mielenterveysongelmista huolimatta.

“Step right up, come on in
If you’d like to take the grand tour
of a lonely house that once was home sweet home
I have nothing here to sell you
just some things that I will tell you
some things I know will chill you to the bone”

Jos perinteisessä kantrimusiikissa laulettiin pettämisestä ja jättämisestä  varsin yleisluontoiseen sävyyn, eivät 1960-luvulla kaikkialle räjähtäneet kulttuuriset muutokset jättäneet tätäkään instituutiota ennalleen. Uudessa kantrissa liikuttiin aiempaa konkreettisemmalla ja arkirealistisemmalla tasolla. Erobiisikin saattoi kertoa ihan suoraviivaisesti avioerosta materiaalisine yksityiskohtineen, vaikka petollisen naisen tematiikkaa ei tässäkään tapauksessa päästä pakoon.

Pitkän linjan kantritähti George Jones teki vahvan paluun tällä Norro Wilsonin kynäilemällä balladilla, jonka perusidea on juuri sopivan persoonallinen versio klassisesta aiheesta. Kärsivä ja katkeroitunut kertoja kutsuu kuulijan kierrokselle taloonsa, josta nainen on lähtenyt. Hän piehtaroi onnellisempien aikojen muistoissa – hekumoi parivuoteessa koetuilla lemmenhetkillä, jää katselemaan vaimon valokuvaa kuin toivoisi sen heräävän vielä henkiin. Dramaattisena loppukaneettina käy vielä ilmi, että vaikka nainen jätti kaikki muut tavaransa jälkeensä, yhteisen lapsen hän kuitenkin vei, tuo julma olento.

Tämä kertoja ei Leadbellyn päähenkilön tavoin haudo väkivaltaa, vaan tyytyy rypemään omassa kurjuudessaan ja tilanteensa epäoikeudenmukaisuudessa. Miesparan tulevaisuudennäkymät ovat jälleen heikot. Jones ottaa biisistä kaikki dramaattiset tehot irti, ja näin ruikutuksesta tulee painokasta fatalismia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!