Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#53 Daniel Snaith

Dan ”Caribou” Snaithin nörttikredentiaalit ovat enemmän kuin kohdallaan: hän on matematiikan tohtori! Ja hänen isänsä on matematiikan professori!

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Kanadasta nämäkin! Junior Boys Tavastialla marraskuussa!

Pusakoineen, pallokuoseineen ja pakenevine hiusrajoineen Daniel Snaith ei välttämättä näytä miltään erotiikan ylipapilta, mutta hänen kaleidos-kooppinen popmusiikkinsa on ollut viime vuosien seksikkäintä elektronista soundia koko maailmassa.

Snaith herätti kiinnostusta jo vuosituhannen alussa, jolloin hän vielä totteli nimellä Manitoba. Start Breaking My Heart (2001) ja Up in Flames (2003) olivat lupaavia, joskin hiukan persoonattomia kokonaisuuksia, joilla Snaith yhdisteli 1990-luvun alun psykedelia- ja shoegazing-bändien (Mercury Rev, My Bloody Valentine) lämmintä pörinää akateemiselta haiskahtavaan älykköteknoon. Ne, joiden huumorintaju kesti, puhuivat indietronicasta.

Paikkansa 2000-luvun mahlanjuoksuttajien joukossa Snaith sinetöi kuitenkin vasta vuosikymmenen jälkipuoliskolla, jolloin hänet jo tunnettiin nimellä Caribou. (Nimenmuutoksesta saamme muuten kiittää The Dictators -laulaja Richard Manitobaa, joka absurdismin logiikan lakeja noudattaen uhkasi kanadalaismuusikkoa oikeudenkäynnillä, jollei tämä vaihda taiteilijanimeään. Snaithin mielestä tilanne oli yhtä omituista kuin jos satunnainen John Smith olisi haastanut The Smithsin oikeuteen, mutta hän päätti joustaa.)

Caribou-debyytti The Milk of Human Kindness (2005) polki vielä hieman paikallaan, mutta sitä seuranneilla Andorralla (2007) ja Swimillä (2010) Snaith lunasti lupauksensa – ja enemmän; albumit paitsi osoittivat kanadalaisen kehittyneen entisestään värikylläisten äänimaisemien maalailijana, myös paljastivat hänen salaiset kykynsä popsäveltäjänä.

Sekä Andorra että Swim sisältävät yhden klassikkoalbumien ehdottoman edellytyksen: räjäyttävän ykkösbiisin. Ensimmäisen Melody Day on nimensä veroinen siivu hengästyttävästi helisevää pop-psykedeliaa, jälkimmäisen Odessa puolestaan törkeän viettelevä makupala rupista tanssibiittiä.

Andorra toi Snaithille uran ensimmäisen Polaris-palkinnon (Kanadan vastine brittien Mercurylle), Swim puolestaan vei artistin Billboardin Top 100 -listalle ja valittiin Mixmagin toimesta vuoden albumiksi. Vuoden kymmenen parhaan kiekon joukkoon Swimin rankkasivat muun muassa The Guardian ja Rumba.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress