2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#52 The Rapture – House of Jealous Lovers (2002)

Kuvateksti.

The Rapture – kaksi kolmesta ei pelkää hienhajua.

Epävireisesti kirskuva kitara, vielä epävireisemmin kiekuva Luke Jenner, maaninen draivi ja perhanasti lehmänkelloa. Tiedät kyllä, jos olet kuullut tämän biisin.

”House of jealous lovers
One hand ties the other
House of jealous lovers
House of jealous lovers
Shakedooooo-o-own!!!”

Se voisi olla kaoottinen hätäpaska, mutta onkin James Murphyn tuottama täsmähelmi. Kuin kromipintainen huippulaite, joka päästelee sataprosenttisen laskelmoituun 130 biitin minuuttitahtiin ruosteista ja kompuroivaa rytmiä. Brooklynilaisen The Rapturen läpimurtosingle on käypä tunnelmakuva college-bileistä minä tahansa ajankohtana biisin julkaisun jälkeen: älytöntä kohkaamista älykkääksi itsensä mieltäville ihmisille.

Tältä kuulostavat hetket, joina spastis-primitiivinen tarve vatkata persettä kohtaa nörtähtävän levynkeräilijän fiksaation New Yorkin rosoista postpunk-perintöä kohtaan. Ja aika raikkaassa kunnossa House of Jealous Lovers on selviytynyt tällekin vuosikymmenelle. Siinä on onnistuneesti naitettu vuoden 1982 soundi 30 vuotta myöhempään hedonismiin.

House of Jealous Lovers oli The Rapturen energian täyspurkaus, viiden minuutin nousuhumalainen tähtihetki tyylipoliisien suosiossa, jonka rauettua bändi alkoi ujostella ja vetäytyi kohmeloisena läppäreiden äärelle. Toki siitä kasvoi fiksumpi ja taitavampi, mutta samalla tylsempi.

Mutta ainakin hetken bändi kehtasi heittäytyä touhuun hien hajua pelkäämättä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
The Rapture – House of Jealous Lovers

Bonus!

The Rapturelta äänestettiin myös kappaletta How Deep Is Your Love.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress