Popklassikot 1983

#5 U2 – Sunday Bloody Sunday

U2 vapaata maailmaa etsimässä.

Vuonna 1983 U2 oli maailman parhaita bändejä, ja sillä saa anteeksi aika monta myöhempää toilailua. Taustalla olivat vuoden välein julkaistut Boy ja October, kolmantena oli vuorossa yhtä ytimekkäästi nimetty War. Kolmas albumi kolmessa vuodessa, mutta tyyliltään erottuva ja uuteen suuntaava.

War esitteli yleisölle yhtyeen poliittisuuden, josta tuli sittemmin määräävä tekijä bändin uralla, tai ainakin sen mediakuvassa. Boyn käsittelemät aikuistumisen ja kasvamisen teemat sekä Octoberin hengellisyys väistyivät suorapuheisen politiikan tieltä. Tästä alkoi yhtyeen pitkä polku humanitääreinä.

Levyn toinen sinkkunosto oli Sunday Bloody Sunday. Se julkaistiin Euroopassa, kun taas Two Hearts Beat as One valloitti samaan aikaan Yhdysvallat ja Iso-Britannian. Protestikappale nosti yhtyeen profiilia erityisesti Alankomaissa, mutta myös jenkkiradioissa se teki bändiä tunnetuksi. Nykyään se on U2:n tunnetuimpia kappaleita.

Kappaletta pitää kasassa Larry Mullen, Jr.:n militantti rumpukomppi, jonka päälle The Edge räiskii kitarariffejä, jotka ovat huomattavasti aiempaa aggressiivisempia. Yleisvaikutelma on aiempien levyjen kaikuisuuteen verrattuna suora ja ytimekäs. Taustalla venkoilee viulisti, jonka bändi nappasi studioon bussipysäkiltä.

Tekstin pohjalla on 30. tammikuuta 1972, jolloin brittisotilaat teloittivat Derryssä, Pohjois-Irlannissa 26 aseetonta kansalaisoikeusaktivistia. Menehtyneistä osa oli alaikäisiä, ja monta oli ammuttu selkään. Toisaalta sen on puhuttu viittaavan myös toiseen veriseen sunnuntaihin vuonna 1920, jolloin Irlannin itsenäisyystaisteluissa menehtyi 31 henkeä.

Lyriikat eivät jätä sijaa arvailulle. Bonon käyttämät kielikuvat ovat konkreettisia ja menevät suoraan sodan kauhujen ytimeen. Verinen sunnuntai on voimakas ja yhtyeelle läheinen väline, jonka kautta he ottavat kantaa ongelmiin ympärillään.

”Broken bottles under children’s feet
Bodies strewn across the dead end street
But I won’t heed the battle call
It puts my back up
, puts my back up against the wall”

Bono on myöhemmin todennut, että kappaleen kaunopuheisuus on enemmän lauluharmonioissa ja sävellyksessä kuin itse sanoissa. Siinä hän on oikeassa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Viime vuosien tärkein musta spoken word -artisti puhaltaa kappaleeseen uutta eloa Trent Reznorin tuottamana. Saul Williamsin näkemys tuo kappaleen 2000-luvun Yhdysvaltoihin, suoraan sinne LA:n laitakaduille, joilta turvaverkkoa on turha hakea.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!