Nuorgam goes Eurosonic!

#5 Toistolla stratosfääriin: Death Hawks ja Siinai

Päivittäisessä juttusarjassa esitellään kaikki suomalaiset artistit, jotka esiintyvät 9.-12. tammikuuta Hollannin Groningenissa järjestettävillä Eurosonic-showcase-festivaaleilla. Jutut on julkaistu talven aikana englanninkielisinä Music Finlandin verkkosivuilla.

Death Hawks ja Siinai suuntaavat sisäavaruuteen. Molemmat luottavat toistoon ja vahvoihin atmosfääreihin yleisöä fantastisille matkoilleen vokotellessaan. Molempiin orkestereihin on vaikuttanut 1970-luvun Saksan kosmische-alkuräjähdys. Death Hawks lisää kosmiseen soppaan boogieta, bluesia sekä psykedeelisen rockin tummempaa ja raskaampaa laitaa. Siinaihin taas ovat lisäksi vaikuttaneet monet krautrockin jälkeiset liikkeet, kuten ambient-musiikki, shoegaze ja ah-niin-eurooppalaiset syntetisaattorivelhot.

Karrikoiden ja epätarkasti voisi sanoa, että Saksan lisäksi Death Hawksin orientaatio on rapakon taakse ja Siinain taas Englantiin.

Death Hawks

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Death Has No Reprieve (ohj. Juho Tanskanen)

Mikä se on?

Death Hawks kasattiin vuoden 2010 keväällä vain sovittamaan ja äänittämään laulaja Teemu Markkulan tekemiä kappaleita, mutta se muuttui nopeasti oikeaksi bändiksi. Orkesterin intensiiviset ja psykedeelisesti maalailevat sekä junnaavaan krautin ja boogien läpi syömät livekeikat synnyttivät tervettä hypeä Death Hawksin ympärille varsin aikaisessa vaiheessa. Bändi päätyi tamperelaisen GAEA Recordsin hellään huomaan.

Miksi se kiinnostaa?

Death Hawks on ajaton bändi. Sen viitteet, tai ainakin ne itsestään selvimmät, löytyvät erilaisista perinteistä bluesista psykedeeliseen musiikkiin, varhaiseen heavyyn ja krautrockiin, mutta soundia ei suurin surminkaan voi sanoa retroksi. Globaalissa undergroundissa on runsaudenpula samoja viitteitä viljelevistä bändeistä, mutta hyvin harva niistä pystyy nousemaan diggailunsa yläpuolelle ja tekemään historiasta omansa, kuten Primal Scream parhaimmillaan. Paperilla Death Hawks vaikuttaa uuvuttavan tutulta, mutta kuuntelukokemuksena se on jotain uutta. Ja Death Hawksilla on oikeasti biisejä.

Kautta linjan ylistävät arviot debyyttilevylle ja maine tajunnanräjäyttävänä livebändinä ovat lietsoneet kiinnostusta bändiin Suomen rajojen ulkopuolella. Kotimarkkinoilla Death Hawks saavutti oman tyylinsä saturaatiopisteen jotakuinkin heti.

Kokoonpano:

Teemu Markkula (laulu, kitara)
Tenho Mattila (kosketinsoittimet, saksofoni)
Miikka Heikkinen (rummut, perkussiot)
Riku Pirttiniemi (basso)

Julkaisut:

Death & Decay (GAEA Records, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…tumma, juureva, kosminen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
Neu!:n 2:sta ja Deep Purplen In Rockia päällekkäin.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…mahdollisuus nähdä 1970-luvun Black Sabbath soittamassa 1960-luvun Howlin’ Wolfin taustabändinä düsseldorfilaisessa kapakassa.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi Queens of the Stone Age, jossa yhdistyvät samalla tavalla muusikkous, avaruus ja mystisyys. Lisäksi Death Hawks toisi iltaan bluesia.

Kahden vuoden päästä…
…Death Hawks on kysytty vieras kansainvälisillä vaihtoehtofestareilla ympäri Eurooppaa, Roadburnista Primaveraan, koska se vetoaa yhtä lailla erilaisiin raskaamman musiikin niche-faneihin kuin yleisempään indie-yleisöön. Matkoillaan bändi imee sisäänsä vaikutteita kaikkialta maailmasta, kuin hindulaisuus muiden jumalia, muokaten ne itsensä näköisiksi osana osmoosiprosessia.

Siinai

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Finish Line (ohj. Caleb Dunham)

Mikä se on?

Siinai syntyi ilman ennakkoon määriteltyä agendaa vuonna 2009, avoimin mielin tapahtuneen yhdessä soittamisen tuloksena. Musiikki haki uomansa kuin vesi, ja sen vahvimmat vaikutteet löytyivät 1970-luvun Keski-Euroopasta, krautrockin junnauksen sekä eeppisten ja synteettisten äänimaisemien maailmasta. Levy-yhtiö Splendour Records löytyi Norjasta ja ensilevy julkaistiin ympäri maailman.

Miksi se kiinnostaa?

Siinain musiikki palkitsee kuuntelijan, joka jaksaa nähdä vaivaa. Sen voi nähdä marginaalisena, mutta oikeasti sen sisällä sykkii sydän, jonka tahdissa areenallinen ihmisiä voi vajota transsiin. Siinaista lähtee valtava, yhtenäinen ääni, jossa kukaan ei missään vaiheessa astu toisen varpaille. Keikoilla bändi tarjoaa parhaimmillaan ruumiista irtaantumisen tunteen.

Bändin debyyttilevy sai ylistäviä arvioita ja Moonfacen kanssa tehty kiertue kattoi laajalti Eurooppaa sekä Pohjois-Amerikkaa. Palaute on ollut haltioitunutta kautta linjan.

Kokoonpano:

Risto Joensuu (kitara)
Saku Kämäräinen (kosketinsoittimet)
Markus Joensuu (rummut)
Matti Ahopelto (basso)

Julkaisut:

Olympic Games (Splendour Records, 2011)
With Siinai: Heartbreaking Bravery (Jagjaguwar, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…junnaava, synteettinen, mahtipontinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
Circlen Meroniaa, mutta he suhitelevat sen päälle syntetisaattorilla.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…mahdollisuus päästä soittamaan Vangeliksen vuoden 1991 Eureka-keikalle Rotterdamiin, omalle proomulle maestron viereen.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi The National, koska kuten Moonface-kollaboraatio todistaa, Siinai on loistava yhteistyökumppani. Jossain vaiheessa kiertuetta The Nationalin kitaristi Bryce Dessner, joka soittaa kokeellisempaakin musiikkia esimerkiksi Bang On A Canin riveissä, tulisi varmasti soittamaan Siinain kanssa, mikä olisi alku uudelle hienolle projektille.

Kahden vuoden päästä…
…Siinai on julkaissut oman kakkoslevynsä, joka on saanut maailman indie-kansan polvilleen. Bändi virittelee yhteistyöprojektia Bryce Dessnerin ja Jóhann Jóhannssonin kanssa.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.