5 syytä, miksi of Montreal eroaa miljoonasta muusta indiepopyhtyeestä

Of Montreal – 1960-luvun kamaripoppia, elektroa, soulia, funkia ja kaupan päälle kabareeta.

Yhdysvaltalainen of Montreal saapuu Tavastialle 16. huhtikuuta. Yhtyeen psykedeelinen tanssipop on kieritetty monessa musiikkityylissä, jopa afrobeatissa ja krautrockissa. Monille riittäisi muutamakin räikeä piirre – Onko of Montrealilla jo liikaakin persoonallisuutta?

#1 Kamaripoppia, elektroa, soulia, funkia ja kaupan päälle kabareeta

Yhtyeen johtohahmo Kevin Barnes kuului 1990-luvun puolivälissä Elephant 6 -kollektiiviin. Kollektiivin jäsenet ovat kasettijulkaisujen ohella kehitelleet muun muassa uusia sävelasteikkoja ja ajatuksella ohjattavia syntetisaattoreita. On helppo uskoa, että Barnes on ollut kotonaan sekavassa ja haastavassa ryhmittymässä.

Kun of Montreal perustettiin Athensissa, Georgiassa vuonna 1996, se soitti lo-fi-soundista barokkipoppia. Ensimmäinen levy Cherry Peel julkaistiin vuonna 1997. Aikaa myöten Barnes kasvoi ulos Elephant 6:n tiukoista säännöistä. Barnes muuttui esiintyjänä rohkeammaksi glam-hahmoksi ja samalla musiikki sähköistyi.

Nykyinen tunnistettava linja tiivistyi vuoden 2004 Satanic Panic At The Attic -levyllä. Barnesin musiikissa on kuultavissa vaikutteita Sparksin falsettimelodioista, David Bowien dramaattisesta jylhyydestä ja Princen avaruusfunkista. Omaperäisyyden varmistaa Barnesin kiihkeä laulusoundi. Freddie Mercurysta muistuttava kabaree-henkisyys on kuultavissa muun muassa Sunlandic Twins -albumin (2004) Wraith Pinned to the Mist -biisin keskivaiheella.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Tuskalla huurretut ja psykedialla kevennetyt sanoitukset

Jos yhtyeen musiikki hämmentää monimuotoisuudellaan ja rakenteiden kerrostumilla, niin helpolla ei kuulijaa päästetä biisien sanoituksissakaan. Sanat ovat apaattisen tuskaisia, katkeran suloisia ja runsaalla psykedelialla kevennettyjä. Oireista kertonevat jotain sellaiset biisien nimet kuin A Sentence of Sorts in Kongsvinger, Faberge Falls for Shuggie tai Women’s Studies Victims.

Yhtye sai nimensä Kevin Barnesin epäonnisesta romanssista montrealilaisen naisen kanssa. Barnesilla oli vielä epätoivoisempi suhde norjalaiseen vaimoonsa. Eron tuhkasta nousi yhtyeen menestynein ja tähän mennessä onnistunein Hissing Fauna, Are You The Destroyer? -albumi (2007). Levyn pääteemoja ovat ero, yksinäisyys ja kuolema.

Yksi levyn avainraidoista, Heimdalsgate Like A Promethean Curse, on ylistyslaulu kemikaaleille. Sen ironia uppoaa helposti päihdelaulujen kanssa varttuneeseen suomalaiseen. Milläköhän tuo biisin aloitussoundi on tehty?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Hei, lavalla tapahtuu oikeasti jotain!

Yhtyeen levyt Skeletal Lamping (2008) ja False Priest (2010) olivat kaaoksessaan tasapainoisia, mutta ehkä jo hieman yllätyksettömiä äänitteitä Sunlandic Twinsin ja Hissing Faunan kaltaisten täysosumien jälkeen. Mutta silloinkin kun of Montreal esittää kohokohdattoman laulun, saattaa lavalla tapahtua jotakin kiinnostavaa.

Seuraavasta vierailusta David Lettermanin ohjelmassa selviää nopeasti of Montrealin performanssitouhuilu. David Barnesin fetisseihin kuulunevat naamiomiehet, karvapäällystetyt irtojäsenet sekä luonnollisesti pinkit asut ja sukkahousut.

http://www.youtube.com/watch?v=5rFySdbH38o

#4 Sitä levynkantta en halua avata uudestaan

David ja Nina Barnes ovat vastuussa yhtyeen kansitaiteesta ja keikkojen taustaprojisoinneista. Levyjen kannet ovat huikeata katseltavaa. Liveshow’sta tuttu eläimellinen, alastomia unelmia pursuava grafiikka ihastuttaa kansia avattaessa. Kolmiulotteisia kansia on kuitenkin melkein mahdotonta saada pakattua siististi takaisin kuoriinsa. Kannet ovat yhtyeen kiistattoman ylisuoriutumisen häkellyttävin esimerkki. Niinpä of Montrealin levyt tekee mieli ladata oikopäätä mp3-soittimeen. Kansia voi esitellä kerran vuodessa ihmisille, joita käytännön pilat naurattavat.

Olikin yllätys, että yhtyeen uusin levy Paralytic Stalks (2012) julkaistiin helpossa ja simppelissä kuoressa. Musiikillisesti levy on kipeän henkilökohtainen ja vaikeasti lähestyttävä. Siltä puuttuvat edellisten levyjen tarttuvat rytmit ja kertosäkeet. Kevin Barnes tavoitti edellisellä neljällä albumillaan yhtyeen elektrofunk-vaiheen huipun. Levy lienee uuden vaiheen alku, harppaus syvemmälle kokeellisuuteen. Osa lauluista palkitsee kuuntelijansa, kuten sinkkubiisi Dour Percentage.

#5 Keikan biisilista: tuntematon

Keikalle kannattaa valmistautua kuuntelemalla koko tuotantoa, sillä yhtye on viime vuosina esittänyt levottoman monipuolisesti kappaleita kaikilta 2000-luvun levyiltään. Viime keväänä Barcelonassa Primavera Sound -festivaaleilla of Montreal soitti kiihkeän hittisetin. Settejä kuitenkin vaihdellaan. Käy miten tahansa, on vaikea kuvitella tulevan Suomen-keikan olevan ainakaan tylsä. Sen höysteenä voidaan kuulla yllättäviä covereita. Ainakin seuraava Solange Knowlesin kanssa esitetty Jackson 5 -versiointi olisi ollut hienoa kokea.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Mies murtuu Famine Affairin videossa. Muumimuki-videon aateloima kappale on tulevan keikan toivelistalla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS 2!

Oletko ostamassa lippua keikalle? Hae lippusi Stupido Shopista, saat kaupanpäälle mahtavan Nuorgam-t-paidan! Lippu jo hallussa toisaalta, mutta ei paitaa? Ei hätää, ota lippusi mukaan, näytä sitä Stupidon tiskillä, niin saat paidan! Ole nopea, paitoja tarjolla rajoitettu erä.